Koulun ryhmätyöt ahdistaa, en tunne ketään

Sano, että sinulla ei ole ryhmää. Ja koska ne on ryhmätöitä, jotka on ajatelteltu tehtävän ryhmässä, niin varmasti sullekin ryhmä järjestyy.

Minulla oli vähän vastaava tilanne aikoinaan, aloin opiskella ryhmässä jossa suurin osa oli aloittanut puoli vuotta aikaisemmin. Ryhmäytymisen aika kun tuli niin kaikilla oli oma poppoo jo kasassa. (Itse saatiin siis jakautua ryhmiin ja ope sanoi, että saa tehdä myös yksin jos haluaa). Ryhmätehtävät olivat kuitenkin niin laajoja, että en halunnut tehdä niitä yksin, joten kysyin kahdelta random-tytöltä jotka sattuivat olemaan vieressäni, että voisinko tehdä ryhmätyöt heidän kanssaan. He sanoivat, että tietysti, ja siitä se sitten lähti. Noista kahdesta ihmisestä tuli parhaat opiskelukaverini, teimme kaikki ryhmätyöt yhdessä, autoimme toisiamme eri opiskelujuttujen kanssa, tsemppasimme ja teimme gradut yhtaikaa jne. sekä myös vapaa-ajalla oltiin yhteyksissä. Lisäksi meillä oli ihan suunnattoman hauskaa keskenämme.

Olen jonkun verran introvertti enkä ole suuna päänä tunkemassa vieraiden ihmisten seuraan, mutta olen todella ilonen, että tuolloin tästä ryhmäasiasta kysyin ja että juuri nuo ihmiset satuin ryhmäkseni saamaan.

Tiedän tunteen. Tuntuu tosi pahalta jäädä ulkopuolelle. Kun yläaste alkoi niin ainoa kaverini joutui toiselle luokalle, joten olin aina yksin tunneilla: istuin yksin ja tein ryhmätyötkin usein yksi n ellei opettaja valinnut ryhmiä. Eikä kyse ollut siitä etten olisi halunnut työskennellä näiden ihmisten kanssa, vaan he tekivät mulle erittäin selväksi ettei mua kelpuuteta heidän ryhmäänsä. Syrjintä on pahinta kiusaamista.

Suosittelen vain rohkeasti kysymään luokkatovereilta josko pääsisit heidän ryhmään. Paha antaa tällaista neuvoa kun en itsekään siihen kykenisi, mutta kannattaa kokeilla!

Minä olen se, joka on aina vihannut ryhmätöitä ja on ollut aina se yksinäinen, ulkopuolinen. Kummasti vaan yliopistossa on ryhmä- ja parityöt sujuneet täysin vieraiden ihmisten kanssa, jotka on valikoituneet samaan ryhmään tai pariksi ihan sattumalta sen mukaan, kuka on vieressä istunut, esimerkiksi.

Kyllä sinä niistä selviät, kunhan katsot ympärillesi ja rohkaistut sanomaan jotain, tai edes vastaat jotain sellaiselle, joka pyytää sinua ryhmäänsä.

Miten ihmeessä aiot selvitä työelämässä, jossa joudut ehkä palaveeraamaan ja tekemään töitä täysin vieraiden ihmisten kanssa? Joudut soittelemaan vieraille ihmisille jne?

Olet äiti ja opiskelija. Nyt olisi aika myös kasvaa aikuiseksi. Mikä olisi pahinta mitä tuossa tilanteessa voisi tapahtua? Joku kuolisi? No ei sentään. Ei siis mitään kovin vakavaa.

AP vastaa: Saan kyllä suuni auki, mutta ryhmätyöt ahdistavat, jos ja kun luokka on jo aiemmin toisilleen tuttu ja itse tulen uutena. Kiitokset kaikille tsempeistä! Oli pakko tulla kertomaan miten kävi: En saanut ryhmää! Siis ihan kauhea tilanne, mutta en kuollut kuitenkaan :) Eli meillä on kaksi ryhmätehtävää:

- Toisessa menin ensimmäiselle riville istumaan ja kyselin opettajalta reippaasti ryhmäjaoista; ne kuulemma muodostetaan itse ja opettaja sanoi, että siitä vain huhuilemaan luokkatovereita. No, minä sitten huhuilin ja kysyin että mahtuisiko jonnekin ryhmään- ja kaikki olivat vain hiljaa. Kysyin opelta, että no voikos sen tehdä yksin ja sain siihen luvan.

- Toisessa ryhmätehtävässä odottelen edelleen, että saisin kuulla opettajalta mihin ryhmään pääsin. Olin nimittäin jo mukana yhdessä ryhmässä tunnilla ja nämä oppilaat sanoivat, että heillä on jo etukäteen sovittu tämä ryhmä ja ovat vuosia tehneet tehtävät yhdessä eli siihen ei ikään kuin mahdu.

Jotenkin jäi tosi nolo olo itselle, vaikka kaikki olivatkin ihan mukavia ja ymmärrän, että haluavat tehdä tutun porukan kanssa. Hävettää mennä yksin luokan eteen, mutta minkäs teet, enää yksi vuosi. Aikuisia ihmisiä tässä ollaan, ja minäkin olen ihan tavallisen näköinen nainen joten ei tämä ulkomuodosta tms. johdu.

Mutta ovat nämä inhoja tilanteita, jos sattuu omalle kohdalle eikä suun avaaminen välttämättä kauheasti auta, kuten joku neuvoi tekemään.

Siis mitä helvetin toimintaa toi on että jätetään ulkopuolelle?! Opettajakin kysyy että mihin mahtuisi mutta ei... Onko tällainen yleistäkin? Itse en ole viiden vuoden yliopistourani varrella vastaavaan törmännyt.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 21:24"]

Siis mitä helvetin toimintaa toi on että jätetään ulkopuolelle?! Opettajakin kysyy että mihin mahtuisi mutta ei... Onko tällainen yleistäkin? Itse en ole viiden vuoden yliopistourani varrella vastaavaan törmännyt.

[/quote]

Enpä kyllä minäkään.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 12:19"]

mä olen juuri valmistunut AMK.sta ja inhosin ihan samaa asiaa aina. Olen aikuisopiskelija ja luokkakaverit olivat myös aikuisia.

Mulla oli sama ongelma, puoli vuotta oli koulu jo mennyt ja sitten vasta aloitin.

Monella oli jo oma porukka koossa ja kun yritin änkeä mukaan, mulle sanottiin meidän ryhmään ei enää pääse. Aika ikävää oli, kun tätä kävi esim 2 kertaa putkeen ryhmäytymisen aikana.

Kerran tulin myöhässä ja ryhmät oli jo jaettu. opettaja ilmoitti hän on laittanut tähän ryhmään, johon olisi aika saada uutta verta. Kun alettiin miettimään aikataulua, eräs ryhmän jäsen ilmoitti jos tämä aika ei käy, sinun on paras etsiä uusi ryhmä. Pikkasen tuli naiselle huudettua, on kuitenkin 3 lapsen äiti.

Paras neuvo on reippaasti kysyt ketä istuu vieressä pääseekö mukaan. Järkikin sanoo jos tehtävän tekee 4 sen sijaan että tekis 3, vähemmän työtä tulee kaikille. Itse pidin kunnia-asiana että tein oman osuuden mahdollisimman hyvin ja hyvissä ajoin, en ikinä viime tipassa. Näin minun "maine" säilyi ja seuraavallakin kerralla minä pääsin ryhmiin.

Harvoin sama porukka on alusta loppuun, erikoistumisissa näitä ryhmiä vaihtelee.

Useasti ryhmän koko kasvoi, jos max oli 4, pystyi lopulta olla joskus jopa 7. Opettajat eivät kertaakaan alkaneet karsimaan, olivat vaan tyytyväisiä ettei tarvinnut montaa esitelmää kuunnella.

Viimeisinä kuukausina jopa minua pyydettiin ryhmätöihin.

Omat vinkit ! Rohkeasti kysy naapurista, jos heidän ryhmä on täynnä, kysy seuraavasta, älä ota sanaa ei henkilökohtaisesti. Heidän ryhmätyö voi sujua niin hyvin etteivät halua siihen ketään ylimääräistä sotkemaan.

Tee työsi hyvin aja ajoissa.

Jos ryhmätyö sujuu hyvin, mene seuraavalla kerralla istumaan tuttujen ihmisten läheisyyteen.

Ole aktiivinen !

Nauti opiskelusta. Se antaa paljon enemmän kuin heti voisi arvatakaan.

[/quote]

ams.ssa niitä ryhmätöitä oli paljon, eli paras vaan ottaa hyvä asennoituminen.

[/quote]

Mikä on ams?

[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 12:37"]

Miten ihmeessä aiot selvitä työelämässä, jossa joudut ehkä palaveeraamaan ja tekemään töitä täysin vieraiden ihmisten kanssa? Joudut soittelemaan vieraille ihmisille jne?

Olet äiti ja opiskelija. Nyt olisi aika myös kasvaa aikuiseksi. Mikä olisi pahinta mitä tuossa tilanteessa voisi tapahtua? Joku kuolisi? No ei sentään. Ei siis mitään kovin vakavaa.

[/quote]

Paljon opiskelleena ja monenlaista työtä tehneenä sanon, että koulun ryhmätyöt ovat aika kaukana oikeasta työelämästä. Vihasin ryhmätöitä, mutta työelämässä olen selvinnyt loistavasti. Kyllä minulla on ihan omat työt eikä rueta tekemään jostain aiheesta X porukalla mitään. Tai tehdään tietty porukalla, mutta jokainen hoitaa oman osansa. Minä olen usein se, joka meillä projektit viimeistelee ja kasaa. Ei niitä samalla tavalla istuta pohtimassa kuin koulussa, kaukana siitä, vaan odotan että toiset saavat hommansa valmiiksi ja välillä joudun vähän patistelemaan.

Palaverereissa joudun olemaan aniharvoin, itse asiassa yllättävän harvoin eikä sähköpostiaikana paljon soitella. Ihmiset haluavat sähköpostia, sillä he eivät halua tulla häirityksi. Työelämää on monenlaista. Sekä, kuten tuossa ylempänä on sanottu, työssä ei päätetä kenen kanssa töitä tehdään, vaan pomo päättää tiimit. Meillä ei ole edes tiimejä nykypaikassa, koska firma on niin pieni. 

Ammattini on suunnitteluinsinööri. 

13 vielä:  Ne ne työelämässä saisivat miettiä miten pärjäävät, jotka ovat jääneet lapsen "meidän ryhmään ei saa tulla" -tasolle. Työelämässä ei kavereita saa välttämättä valita, ei ainakaan toimivassa työyhteisössä. Kaveruksia ei nimenomaan pidä laittaa samoihin tiimeihin, kun teho kärsii. 

Nosto

Ryhmiä ei koskaan saisi jättää opiskelijoiden itsensä muodostettavaksi, tämähän on pedagogiikan perusasioita. Eihän työelämässäkään itse arvota, kenen kanssa töitä tehdään, vaan niitä tehdään esimiehen osoittamastta ryhmässä tai parissa.

Jos ja kun tilanne kuitenkin on se, että ryhmät pitää muodostaa itse, sinä voit tehdä juuri noin kuin ehdotit. ENSIN sun toki kannattaa kysyä joltain lähellä istuvalta, (tai sellaiselta, jonka aihe ryhmätyön kuulostaa kiinnostavalta) mahtuisitko mukaan ryhmään, kun aihekin vaikuttaa hyvältä. SITTEN, jos sulla ei riitä tähän rohkeus tai jos jostain syystä et sovi mukaan ehdottamaasi ryhmään (tähän on olemassa syitä, jotka eivät liity sinuun mitenkään, esim jos ryhmän optimikoko on 5 ja tässä ryhmässä jostain syystä sattuu olemaan jo ennestään 6, olisi seitsemänne mukaan ottaminen jo hankalaa), kannattaa sinun vain nousta ylös ja sanoa, että sinä et ole missään ryhmässä, koska olet uusi, etkä tunne ketään, voisiko joku ottaa sinut mukan tai voisiko ope osoittaa sinulle ryhmän.

mä olen juuri valmistunut AMK.sta ja inhosin ihan samaa asiaa aina. Olen aikuisopiskelija ja luokkakaverit olivat myös aikuisia.

Mulla oli sama ongelma, puoli vuotta oli koulu jo mennyt ja sitten vasta aloitin.

Monella oli jo oma porukka koossa ja kun yritin änkeä mukaan, mulle sanottiin meidän ryhmään ei enää pääse. Aika ikävää oli, kun tätä kävi esim 2 kertaa putkeen ryhmäytymisen aikana.

Kerran tulin myöhässä ja ryhmät oli jo jaettu. opettaja ilmoitti hän on laittanut tähän ryhmään, johon olisi aika saada uutta verta. Kun alettiin miettimään aikataulua, eräs ryhmän jäsen ilmoitti jos tämä aika ei käy, sinun on paras etsiä uusi ryhmä. Pikkasen tuli naiselle huudettua, on kuitenkin 3 lapsen äiti.

Paras neuvo on reippaasti kysyt ketä istuu vieressä pääseekö mukaan. Järkikin sanoo jos tehtävän tekee 4 sen sijaan että tekis 3, vähemmän työtä tulee kaikille. Itse pidin kunnia-asiana että tein oman osuuden mahdollisimman hyvin ja hyvissä ajoin, en ikinä viime tipassa. Näin minun "maine" säilyi ja seuraavallakin kerralla minä pääsin ryhmiin.

Harvoin sama porukka on alusta loppuun, erikoistumisissa näitä ryhmiä vaihtelee.

Useasti ryhmän koko kasvoi, jos max oli 4, pystyi lopulta olla joskus jopa 7. Opettajat eivät kertaakaan alkaneet karsimaan, olivat vaan tyytyväisiä ettei tarvinnut montaa esitelmää kuunnella.

Viimeisinä kuukausina jopa minua pyydettiin ryhmätöihin.

Omat vinkit ! Rohkeasti kysy naapurista, jos heidän ryhmä on täynnä, kysy seuraavasta, älä ota sanaa ei henkilökohtaisesti. Heidän ryhmätyö voi sujua niin hyvin etteivät halua siihen ketään ylimääräistä sotkemaan.

Tee työsi hyvin aja ajoissa.

Jos ryhmätyö sujuu hyvin, mene seuraavalla kerralla istumaan tuttujen ihmisten läheisyyteen.

Ole aktiivinen !

Nauti opiskelusta. Se antaa paljon enemmän kuin heti voisi arvatakaan.

No ihan opettajan tietoon kannattaa nostaa jos joku sanoo ettei heidän ryhmään -pääse-. Noloahan tuo on ja numerot sitten sen mukaisiksi. :)

[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 12:19"]

mä olen juuri valmistunut AMK.sta ja inhosin ihan samaa asiaa aina. Olen aikuisopiskelija ja luokkakaverit olivat myös aikuisia.

Mulla oli sama ongelma, puoli vuotta oli koulu jo mennyt ja sitten vasta aloitin.

Monella oli jo oma porukka koossa ja kun yritin änkeä mukaan, mulle sanottiin meidän ryhmään ei enää pääse. Aika ikävää oli, kun tätä kävi esim 2 kertaa putkeen ryhmäytymisen aikana.

Kerran tulin myöhässä ja ryhmät oli jo jaettu. opettaja ilmoitti hän on laittanut tähän ryhmään, johon olisi aika saada uutta verta. Kun alettiin miettimään aikataulua, eräs ryhmän jäsen ilmoitti jos tämä aika ei käy, sinun on paras etsiä uusi ryhmä. Pikkasen tuli naiselle huudettua, on kuitenkin 3 lapsen äiti.

Paras neuvo on reippaasti kysyt ketä istuu vieressä pääseekö mukaan. Järkikin sanoo jos tehtävän tekee 4 sen sijaan että tekis 3, vähemmän työtä tulee kaikille. Itse pidin kunnia-asiana että tein oman osuuden mahdollisimman hyvin ja hyvissä ajoin, en ikinä viime tipassa. Näin minun "maine" säilyi ja seuraavallakin kerralla minä pääsin ryhmiin.

Harvoin sama porukka on alusta loppuun, erikoistumisissa näitä ryhmiä vaihtelee.

Useasti ryhmän koko kasvoi, jos max oli 4, pystyi lopulta olla joskus jopa 7. Opettajat eivät kertaakaan alkaneet karsimaan, olivat vaan tyytyväisiä ettei tarvinnut montaa esitelmää kuunnella.

Viimeisinä kuukausina jopa minua pyydettiin ryhmätöihin.

Omat vinkit ! Rohkeasti kysy naapurista, jos heidän ryhmä on täynnä, kysy seuraavasta, älä ota sanaa ei henkilökohtaisesti. Heidän ryhmätyö voi sujua niin hyvin etteivät halua siihen ketään ylimääräistä sotkemaan.

Tee työsi hyvin aja ajoissa.

Jos ryhmätyö sujuu hyvin, mene seuraavalla kerralla istumaan tuttujen ihmisten läheisyyteen.

Ole aktiivinen !

Nauti opiskelusta. Se antaa paljon enemmän kuin heti voisi arvatakaan.

[/quote]

ams.ssa niitä ryhmätöitä oli paljon, eli paras vaan ottaa hyvä asennoituminen.

"Eihän työelämässäkään itse arvota, kenen kanssa töitä tehdään, vaan niitä tehdään esimiehen osoittamastta ryhmässä tai parissa."

Näinhän se on. Mutta työelämässä tarvitaan kuitenkin edes jonkinlaista aloitekykyä. Pitää saada suunsa auki ja asiat hoidettua, vaikkei niin huvittaisikaan.