Kuinka paljon kuuntelisit harrasteohjaajalta huutoa?

En yhtään ellei se ole esim. kuuluvuuden kannalta välttämätöntä. 

Öö, maksatko harrasteesta jotakin vai et?

Ratsastustunteja olen seurannut, ohjaaja puhuu ja antaa ohjeita mikrofoniin kun ratsastajat harjoittelevat kentällä Ei joudu huutamaan eikä sitä kenenkään ääni kestäisikään.

Varmaan jossain harrastuksessa ohjaaja joutuu myös huutamaan osallistujille.

Jos tarkoitat huutamisella asiatonta moittimista, niin ei ole ohjaaja ohjeistanut selvästi, eli on epäpatevä.

Lapsia ja nuoria, joskus aikuisiakin joutuu joskus komentamaan, se on taas eri asia.

Joukkuelajeissa on joskus pakko huutaa, että ohjeet kuuluu kentälle asti. Muuten huutaminen ei kuulu harrastuksiin. Paitsi ehkä teatterissa, jos näytelmä sisältää huutokohtauksen. 

Ap tarkentaa: kyseessä ei ole kuuluvuusongelmat, vaan ohjaaja huutaa muuten.

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkentaa: kyseessä ei ole kuuluvuusongelmat, vaan ohjaaja huutaa muuten.

Eiköhän ole itsestään selvää onko tuo ok. Eli ei ole. 

No mitään ittuilevaa huutoa en kuuntelisi sekuntiakaan, se ei ole fiksua valmennusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkentaa: kyseessä ei ole kuuluvuusongelmat, vaan ohjaaja huutaa muuten.

Tarkoitatko että kommentoi negatiivisesti kovalla äänellä? Ja ehkä vielä asiattomasti?

En kuuntelisi hetkeäkään.

Näyttelijöitä ei ohjata räyhäämällä.

Turkan ajat ovat onneksi historia.

En hetkeäkään. Vääntäisin huutajan nenän niskaan.

En yhtään, ei missään näyttelijähommissa tosiaankaan enää huudeta. 

pikkupoikana harrastin jääkiekkoa, jossa oli huutava valmentaja. kerroin tästä isälle. hän kävi tempaisemassa miestä oikein kunnolla turpaan. tämän jälkeen se ei enää huutanut.

Muistan kuinka erään itämaisen lajin treeneissä 80-luvulla itämainen ohjaaja paimensi meitä bampukepilla ja huusi.

Hän oli myös erittäin äkäinen jos asiat eivät sujuneet kuten hän oli näyttänyt.

En sitten myöhemmin ole ollut koskaan niin rajuissa harjoituksissa kuin silloin niihin aikoihin.

 Ei ihme ettei suomalaiset menesty, koska näyttäisi ainakin sille että itämaissa harjoitellaan kovaa, jos perus valmentajakin vetää noin hurjaa rallia ja näyttää itse perässä vanhana ja tekee asiat kahteen kertaan.

Silloin minustakin kuoriutui mestari, kun tajusin tasoni ja kuka minua oikein valmensi. Lapsena en tajunnut että olen kova ja voittamaton.

Riippuu myös harrasteryhmän tavoitteista. Onko tarkoitus, että kaikilla on leppoisaa ja on hauskaa oleilua yhdessä ilman tavoitteita. Vai onko harrasteryhmällä tavoitteita?

Jos on tavoitteita, ohjaaja saattaa olla niin tempperamentikas ja sitoutunut tavoitteisiin, että voi huutaa milloin innostuksesta kehottavasti, milloin harmistuneena tehdäkseen selväksi, mitä haetaan.

Kun et kerro tarkemmin, on vaikea tietää.

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu myös harrasteryhmän tavoitteista. Onko tarkoitus, että kaikilla on leppoisaa ja on hauskaa oleilua yhdessä ilman tavoitteita. Vai onko harrasteryhmällä tavoitteita?

Jos on tavoitteita, ohjaaja saattaa olla niin tempperamentikas ja sitoutunut tavoitteisiin, että voi huutaa milloin innostuksesta kehottavasti, milloin harmistuneena tehdäkseen selväksi, mitä haetaan.

Kun et kerro tarkemmin, on vaikea tietää.

Juu no ratsastuksessa törmääkin huutaviin opettajiin edelleen, tasosta riippumatta. Aloitin jo 80-luvulla lajin parissa, ilahduttavasti toki huuto vähentynyt näin 2000-luvulla.

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu myös harrasteryhmän tavoitteista. Onko tarkoitus, että kaikilla on leppoisaa ja on hauskaa oleilua yhdessä ilman tavoitteita. Vai onko harrasteryhmällä tavoitteita?

Jos on tavoitteita, ohjaaja saattaa olla niin tempperamentikas ja sitoutunut tavoitteisiin, että voi huutaa milloin innostuksesta kehottavasti, milloin harmistuneena tehdäkseen selväksi, mitä haetaan.

Kun et kerro tarkemmin, on vaikea tietää.

Tuo räyhäämällä valmentaminen on ihan huuhaata ja oletus sen tehosta pelkkää ajastaan jälkeen jääneiden urheilupiirien epätieteellistä soopaa. Valmennusmenetelmien tehosta on myös ihan tieteellistä tutkimusta, ja nykyään huippuvalmentajat eivät rähise, paitsi jääkiekossa joka nyt muutenkin on riemuidioottien laji.

Joskus teininä yksi valmentaja sanoi jujutsutreeneissä, että "täällä ei ole tarkoitus olla hauskaa, jos te haluatte pitää hauskaa, menkää tivoliin". Mietin, että mistä hitosta minä sille sitten maksan, ja miksi en tosiaan menisi sinne tivoliin. Onneksi muut meidän valmentajat oli fiksumpia.

Lapsena kuuntelin lähes jatkuvasti. Ratsastuksenopettaja huusi ja raivosi sekä lapsille että hevosille ja jahtasi piiskan kanssa tunnilla.

Nykyään en kuuntele yhtään, etenkään omien lasten harrastuksissa. Paitsi tietysti jos tarvitsee vaikka vaaratilanteen takia saada viesti nopeasti perille.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu myös harrasteryhmän tavoitteista. Onko tarkoitus, että kaikilla on leppoisaa ja on hauskaa oleilua yhdessä ilman tavoitteita. Vai onko harrasteryhmällä tavoitteita?

Jos on tavoitteita, ohjaaja saattaa olla niin tempperamentikas ja sitoutunut tavoitteisiin, että voi huutaa milloin innostuksesta kehottavasti, milloin harmistuneena tehdäkseen selväksi, mitä haetaan.

Kun et kerro tarkemmin, on vaikea tietää.

Tuo räyhäämällä valmentaminen on ihan huuhaata ja oletus sen tehosta pelkkää ajastaan jälkeen jääneiden urheilupiirien epätieteellistä soopaa. Valmennusmenetelmien tehosta on myös ihan tieteellistä tutkimusta, ja nykyään huippuvalmentajat eivät rähise, paitsi jääkiekossa joka nyt muutenkin on riemuidioottien laji.

Joskus teininä yksi valmentaja sanoi jujutsutreeneissä, että "täällä ei ole tarkoitus olla hauskaa, jos te haluatte pitää hauskaa, menkää tivoliin". Mietin, että mistä hitosta minä sille sitten maksan, ja miksi en tosiaan menisi sinne tivoliin. Onneksi muut meidän valmentajat oli fiksumpia.

Se rähisevä valmentaja muuten oli sellainen kaveri, joka jaksoi kyllä hinkata elokuvatyylisiä korkeita potkuja peilin edessä, mutta painissa ei pärjännyt edes pari vuotta treenanneille.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuinka erään itämaisen lajin treeneissä 80-luvulla itämainen ohjaaja paimensi meitä bampukepilla ja huusi.

Hän oli myös erittäin äkäinen jos asiat eivät sujuneet kuten hän oli näyttänyt.

En sitten myöhemmin ole ollut koskaan niin rajuissa harjoituksissa kuin silloin niihin aikoihin.

 Ei ihme ettei suomalaiset menesty, koska näyttäisi ainakin sille että itämaissa harjoitellaan kovaa, jos perus valmentajakin vetää noin hurjaa rallia ja näyttää itse perässä vanhana ja tekee asiat kahteen kertaan.

Silloin minustakin kuoriutui mestari, kun tajusin tasoni ja kuka minua oikein valmensi. Lapsena en tajunnut että olen kova ja voittamaton.

Mä en vaan tajua, että mitä ihmeen väliä sillä on että suomalaiset ei pärjää vaikka yleisurheilussa? Mitä sitten? Kuka ihme haluaa omistaa koko elämänsä alkupuoliskon treenille, jotta saisi muutaman vuoden uran jonain 100 metrin juoksijana? Ihmiset täällä menevät kouluun ja hankkivat oikean ammatin. Sitten harrastelevat juoksemista vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Riippuu myös harrasteryhmän tavoitteista. Onko tarkoitus, että kaikilla on leppoisaa ja on hauskaa oleilua yhdessä ilman tavoitteita. Vai onko harrasteryhmällä tavoitteita?

Jos on tavoitteita, ohjaaja saattaa olla niin tempperamentikas ja sitoutunut tavoitteisiin, että voi huutaa milloin innostuksesta kehottavasti, milloin harmistuneena tehdäkseen selväksi, mitä haetaan.

Kun et kerro tarkemmin, on vaikea tietää.

Juu no ratsastuksessa törmääkin huutaviin opettajiin edelleen, tasosta riippumatta. Aloitin jo 80-luvulla lajin parissa, ilahduttavasti toki huuto vähentynyt näin 2000-luvulla.

Hauskintahan tuossa ratsastusopettajan huutamisessa on, että kokeneimmat hevoset, jotka annetaan aloittelijoille osaa automaattisesti rutiinin ja osaa esim nostaa laukan ihan itsestään.