Lue keskustelun säännöt.
Olen ruma
14.10.2020 |
Olen sen huomannut, koska kukaan ei välitä eikä kiinnostu minusta.
Kommentit (3)
Minäkin olen ruma. Ja lihavakin vielä. Mutta silti elämä on ollut paikoin myös onnellista.
Ei kenenkään elämä ole pelkkää autuutta. Kaikilla on hyvät ja huonot päivät. Kaikki ovat yksinäisiä joskus.
Kyllä, jotkin asiat elämässä olisivat (olleet) helpompia, jos olisin ulkoisesti viehättävä. Mutta ainakin tiedän, ettei mieheni ottanut minua ulkoisten asioiden vuoksi tai että kaverini eivät roiku seurassani koska olen hyvää rekvisiittaa. Miehet ei paljon ahdistele, saan olla rauhassa.
Työni olen saanut taidoillani, ei tarvitse sitäkään epäillä. Vanheneminen ja rypyt ei pelota, en käy jatkuvaa noloa taistelua ajan hammasta vastaan.
Rumana on rennompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kukaan on ruma.
Monet ihmiset ovat todella ulkonäkö-keskeisiä nykyään, he eivät näe toisten ihmisten muita ominaisuuksia. Joskus näitä ihmisiä löytyy valitettavasti lähipiiristä ja sukulaisistakin. Silloin vain täytyy yrittää löytää ympärilleen ihmisiä, jotka pitävät sinusta sellaisena kuin olet.
"Kauniin" ulkomuodon omaava ihminen voi olla luonteeltaan mitä tahansa, joskus kovinkin itsekäs ihminen.
Kannattaa yrittää tutustua ihmisiin, jotka eivät ole niin ulkonäkö-keskeisiä, sillä ulkonäkö ei kestä. Lisäksi, jos sinulla olisi hyvä ystävä tai kumppani, joka "menettäisi ulkonäkönsä" sairauden, tapaturman tai vanhenemisen takia: jättäisitkö tämän ihmisen? Oikea ystävä ei mielestäni näin tekisi.
Kannattaa siis yrittää tutustua sellaisiin ihmisiin, joita sinä arvostat ja jotka arvostavat sinua sellaisena persoonana kuin olet.
Minäkin olen ruma, ja sen lisäksi ihmisyydessäni on jokin klikki, joka saa muut purkamaan alitajuista sadismiaan minuun - ne ”mukavatkin” tapaukset. Haluan vain kuolla.