Lue keskustelun säännöt.
Puhukaa minulle järkeä!!! Vauvakuume.....
10.01.2014 |
Minulla on yksi ihana poika, ja yksi ihana tyttö. Raskaudet ovat olleet pahinta aikaa elämässäni, sekä henkisesti että fyysisesti.
Kun odotin esikoista sanoin etten ikinä enää siihen rääkkiin lähde, ja että jos haluamme pojalle sisaruksia niin otetaan sijaijslapsia.
SYnnytys oli kuitenkin ihan älyttömän loistava kokemus, ja ajan kuluessa todettiin että ok, voidaan me yrittää jos saisimme toisenkin.
Fyysisesti tämä raskaus oli vieläkin kurjempi, alkuun pahoinvointia ja kuvotusta niin ettei tiennyt mitenpäin olla, sitten helpotti ja kuukauden olikin hyvää olla kunnes alkoi liitoskivut, pari viikkoa sinnittelin töissä mutta kun en päässyt enää liikkeellekään ottamatta tukea seiniltä hain sairaslomaa jo rv26.
Synnytys kuitenkin sujui kuin unelma, ja kaikki vaivat hävisivät samantien kun vauva oli pihalla.
Nyt meillä on se äärettömän ihana esikoinen, joka oli vauvanakin aika helppo. Uhma nyt on luku erikseen.....
Kuopus on myöskin ihana, mutta oli vähän haastavampi vauva. Nukkuminen on ihan pyllystä hänen mielestän, ja hänn on itkenyt paaaaaaljon..... Esikoista oli helppoa roudata minne tahansa, toisen kanssa ei ole huvittanut käydä missään kun sitä sai vain kantaa sylissä koko ajan...
Kun mitälie olikaan mikä oli vaivannut helpotti, alkoi vierastaminen, ja sitten piti itkeä heti jos joku kehtasi katsoa päinkään... Nyt on 8kk, ja rupee olemaan todella ihana ja naurava ja tyytyväinen tyttö.
Ja nyt minä haaveilen kolmannesta......Idiootti!
EN millään jaksaisi nyt heti putkeen kolmatta, tiedän sen itsekin että siitä ei tulisi mitään ainakaan jos kolmas olisi samanlainen kun meidän tyttö. En kuitenkaan haluaisi odottaa niin kauan että nykyiset ovat isompia, että saa jo itse nukkua yöt jne.. ja aloittaa kaiken alusta.
Ikäkin on "ongelma", olen nyt 31, joten sen puolesta kolmatta pitäisi (minusta) ruveta jo miettimään, en halua olla esim 38 ja synnyttää (mutta minusta on ihan ookoo jos joku toinen niin tekee).
Mutta tällä hetkellä ajatus siitä että minulla ei ikinä enää olisi vauvaa, ja että en ikinä enää synnyttäisi, tuntuu todella ikävältä... Täytyy oikein väkisin muistella miten hirveä raskausaika on jotta muistaisin miksi en ikinä ikinä ikinä enää aio käydä sitä läpi! Ja sitten haluaisin kokea synnytyksen vieläää...
Ja tytön (pikku)vauva-aika nyt on vielä tuoreessa muistissa, ja hän ei ole vieläkään mikään "helppo" tapaus, ja silti ajattelen että jos kolmas sitten olisi sellainen joka nukkuisi ja vaikka ottais tutin ja ehkä kahden ekan tutittomuus johtuukin siitä ettei me osattu ja kolmannen aknssa tehtäis kaikki toisin ja meillä kaikilla olisi niin mukavaa.......
Noniin, ny tpitäämennä, vauva itkee taas.
Puhukaa mulle järkeä!
Kiitos=)
Kommentit (15)
Jos kolmas olisikin erityislapsi? Miten jaksaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:22"]Jos kolmas olisikin erityislapsi? Miten jaksaisit?
[/quote] En jaksaisi. Tämäkin on mukana listailani miksi ei yritettäis kolmatta, me ollaan saatu kaksi tervettä lasta jo, miten voisi luottaa siihen että kolmaskin olisi terve?
Itselläni on kolme veljeä, ja kukaan ei ikinä saanut mitään kun ei ollut varaa antaa kaikille samaa. Tätäkään en omille halua, kahdelle voi vielä kustantaa harrastukset yms, kolmas voisi olla se jonka takia kaikki jää ilman.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:22"]Jos kolmas olisikin erityislapsi? Miten jaksaisit?
[/quote] En jaksaisi. Tämäkin on mukana listailani miksi ei yritettäis kolmatta, me ollaan saatu kaksi tervettä lasta jo, miten voisi luottaa siihen että kolmaskin olisi terve?
Itselläni on kolme veljeä, ja kukaan ei ikinä saanut mitään kun ei ollut varaa antaa kaikille samaa. Tätäkään en omille halua, kahdelle voi vielä kustantaa harrastukset yms, kolmas voisi olla se jonka takia kaikki jää ilman.
[/quote]
Tuskin kuitenkaan ketään veljistäsi olisit halunnut poistaa. Vanhemmat lapsesi tuskin voivat sisarustaan tuollaisesta syyttää.
Ap jatkaa...
Sain nyt töitä, ja tämä tuntuu loistavalta paikalta. En haluaisi jäädä ainakaan pariin vuoteen pois. Parin vuoden päästä ollaan kuitenkin siinä "aloitetaan alusta"-tilanteessa....
Ja ap vielä...
Mitä jos se kolmaskaan ei riitä? Jos tulee taas sama olo, sama suru vai miksi sitä kutsuisi siitä ettei saa enää kokea vauva-aikaa ja synnytystä?
Jos vain jää koukkuun lisääntymiseen?
Silloinhan se kolmas on turha hankinta, jos olo vain jatkuu silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 00:22"]Jos kolmas olisikin erityislapsi? Miten jaksaisit?
[/quote] En jaksaisi. Tämäkin on mukana listailani miksi ei yritettäis kolmatta, me ollaan saatu kaksi tervettä lasta jo, miten voisi luottaa siihen että kolmaskin olisi terve?
Itselläni on kolme veljeä, ja kukaan ei ikinä saanut mitään kun ei ollut varaa antaa kaikille samaa. Tätäkään en omille halua, kahdelle voi vielä kustantaa harrastukset yms, kolmas voisi olla se jonka takia kaikki jää ilman.
[/quote]
Tuskin kuitenkaan ketään veljistäsi olisit halunnut poistaa. Vanhemmat lapsesi tuskin voivat sisarustaan tuollaisesta syyttää.
[/quote] Totta...
Vanhempien tehtävä on tarjota lapselle parhaat avaimet elämään ja minusta niin taloudellinen kuin henkinen puoli kuuluu siihen. Itse sinun tilanteessasi olisin tyytyväinen näihin kahteen. Jos teillä on nyt varaa tarjota molemmille lapsille mukava, keskiluokkainen, harrastuksia ja lomamatkoja täynnä oleva lapsuus, jossa molemmat vanhemmat jaksavat olla mukana perhe-elämässä ja nauttia lapsista, en vaihtaisi sitä pois. Jos siis vaihtoehtona oikeasti on se, että ei olisi välttämättä varaa lasten harrastuksiin tai kustantaa kaikkia lomalle, vaikka nyt olisi. Mieluummin kivempi ja nautinnollisempi elämä kahden lapsen kanssa, kuin vähän kurjempi ja elämyksettömämpi elämä kolmen kanssa.
Mutta minä olenkin vain minä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, tuo kuulostaa nyt mielihalulta ennemminkin kuin perustellulta tarpeelta ja voi hyvinkin muuttua, jos olet tekemättä sille mitään vaikka parin vuoden ajan. Itselläni oli raskauksien (niitä oli kaksi) aikana jostain syystä ihmeellinen halu saada mahdollisimman monta lasta. Se oli outo tunne: en oikeastaan tykännyt raskaana olemisesta enkä varsinkaan synnyttämisestä, enkä ole edes erityisen lapsirakas, mutta minulla oli jokin ihme tarve _lisääntyä_, tuottaa uutta elämää. En osaa sitä muutenkaan kuvata.
Nyt kun en ole ollut aikoihin raskaana eivätkä hormonit enää sekoita ajatteluani, olen tosi tyytyväinen että järki voitti enkä seurannut fiiliksiäni, joita en koskaan osannut edes selittää.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 01:09"]
Vanhempien tehtävä on tarjota lapselle parhaat avaimet elämään ja minusta niin taloudellinen kuin henkinen puoli kuuluu siihen. Itse sinun tilanteessasi olisin tyytyväinen näihin kahteen. Jos teillä on nyt varaa tarjota molemmille lapsille mukava, keskiluokkainen, harrastuksia ja lomamatkoja täynnä oleva lapsuus, jossa molemmat vanhemmat jaksavat olla mukana perhe-elämässä ja nauttia lapsista, en vaihtaisi sitä pois. Jos siis vaihtoehtona oikeasti on se, että ei olisi välttämättä varaa lasten harrastuksiin tai kustantaa kaikkia lomalle, vaikka nyt olisi. Mieluummin kivempi ja nautinnollisempi elämä kahden lapsen kanssa, kuin vähän kurjempi ja elämyksettömämpi elämä kolmen kanssa.
Mutta minä olenkin vain minä :)
[/quote]
Minusta vähän hassut perustelut.. Ehkä noi lomamatkat eivät oo kuitenkaan tärkeintä elämässä. Itse kyllä ainakin valitsisin mielummin, omalla kohdallani, sisarussuhteet lomamatkojen sijaan. Eipä se taida välttämättä tarkoittaa sitä, että elämä on elämyksettömämpi, jos on vähemmän rahaa käytössä per lapsi. Kyllä ne sisarussuhteet tuo aika mukavaa sisältöäja rikkautta elämään myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 01:09"]
Vanhempien tehtävä on tarjota lapselle parhaat avaimet elämään ja minusta niin taloudellinen kuin henkinen puoli kuuluu siihen. Itse sinun tilanteessasi olisin tyytyväinen näihin kahteen. Jos teillä on nyt varaa tarjota molemmille lapsille mukava, keskiluokkainen, harrastuksia ja lomamatkoja täynnä oleva lapsuus, jossa molemmat vanhemmat jaksavat olla mukana perhe-elämässä ja nauttia lapsista, en vaihtaisi sitä pois. Jos siis vaihtoehtona oikeasti on se, että ei olisi välttämättä varaa lasten harrastuksiin tai kustantaa kaikkia lomalle, vaikka nyt olisi. Mieluummin kivempi ja nautinnollisempi elämä kahden lapsen kanssa, kuin vähän kurjempi ja elämyksettömämpi elämä kolmen kanssa.
Mutta minä olenkin vain minä :)
[/quote]
Minusta vähän hassut perustelut.. Ehkä noi lomamatkat eivät oo kuitenkaan tärkeintä elämässä. Itse kyllä ainakin valitsisin mielummin, omalla kohdallani, sisarussuhteet lomamatkojen sijaan. Eipä se taida välttämättä tarkoittaa sitä, että elämä on elämyksettömämpi, jos on vähemmän rahaa käytössä per lapsi. Kyllä ne sisarussuhteet tuo aika mukavaa sisältöäja rikkautta elämään myöskin.
[/quote]
En antaisi jo olemassa olevaa sisarusta pois, mutta jos meidän perheen jokavuotiset Kanarian ja Thaimaan matkat olisivat lapsuudessani jääneet pois kolmannen lapsen vuoksi (meitä oli 2), niin olen tyytyväinen ettei meillä ollut kolmatta. Jos etukäteen saa päättää, niin se kannattaa. Meillä oli lapsuudessani ja nuoruudessani varaa lähteä joka vuosi matkoille ja äitini kanssa kahdestaan kaupunkilomalle jne. Olin myös vaihto-oppilaana vanhempien kustantamana ja kielikursseilla kaverin kanssa. Nämä ovat hyvin tärkeitä ja rakkaita muistoja meille koko perheelle ja etenkin minulle tietenkin. En vaihtaisi näitä toiseen sisarukseen:) Kyllä kannattaa tällaistakin ajatella :) Tietenkin, jos ei pidä matkustelusta, niin..
Minä en kuitenkaan ymmärrä sitä ajattelutapaa, että lapselle sisarukset antaisivat jotenkin hirveän paljon, niin paljon, että niitä kannattaisi tehdä kaiken muun kustannuksella.
Enkä ymmärrä sitä, että hankitaan ja hankitaan niitä lapsia ja sitten ei ole varaa muuttaa suurempaan asuntoon eikä tyttö saa ratsastaa, kun ei ole varaa ja perhe ei pääse koskaan matkoille kesälomilla ja lukiokirjat ovat "niin kalliita", tms. Ehkä jonkun mielestä se kannattaa, mutta minusta on hienoa jos lapsille voi tarjota muisto- ja elämysrikkaan lapsuuden. Siihen kuuluu matkustelua, Linnanmäkireissuja, mökkireissuja, vanhemmilla on varaa pitää lomaa, on aikaa ja energiaa ym. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 01:25"]
Hmm, tuo kuulostaa nyt mielihalulta ennemminkin kuin perustellulta tarpeelta ja voi hyvinkin muuttua, jos olet tekemättä sille mitään vaikka parin vuoden ajan. Itselläni oli raskauksien (niitä oli kaksi) aikana jostain syystä ihmeellinen halu saada mahdollisimman monta lasta. Se oli outo tunne: en oikeastaan tykännyt raskaana olemisesta enkä varsinkaan synnyttämisestä, enkä ole edes erityisen lapsirakas, mutta minulla oli jokin ihme tarve _lisääntyä_, tuottaa uutta elämää. En osaa sitä muutenkaan kuvata.
Nyt kun en ole ollut aikoihin raskaana eivätkä hormonit enää sekoita ajatteluani, olen tosi tyytyväinen että järki voitti enkä seurannut fiiliksiäni, joita en koskaan osannut edes selittää.
[/quote] Kiitos vertaistuesta =) Joo, eiköhän aika auta, kai tämä liittyy hormoneihin ja onhan kaikki elolliset oliot ohjelmoitu lisääntymään =D
Harvemmin kuulee kenenkään harmittelevan sitä, ettei itsellä ole kahta sisarusta (jos on jo yksi), ennemminkin harmitellaan köyhää lapsuutta ja nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hankit kolmannen sinulle tulee joko kaksi tyttöä ja yksi poika, tai akksi poikaa ja yksi tyttö. Yksi jää ulkopuoliseksi. Nyt ovat tasavertaisia kun pojalla ei ole veljeä eikä tytöllä siskoa.
Ei taida auttaa järjen puheet... :) vauvakuume kun taitaa olla niitä vahvimpia luontaisia haluja/tarpeita. Meille syntyi kolmas lapsi puoli vuotta sitten ja hän on oikea aarre, myös vanhemmille sisaruksilleen :) tsemppiä, mitä päätättekin tehdä