Kumpi pahempi lapselle?

Kyllä kaksivuotiaan pitää päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuohan on ihan naurettavaa! Onko lapsen kehityksessä muuta häikkää kuin tuo motoriikka? Vai johtuuko se motorinen viive huonoista kotioloista?

Kyllä kaksivuotiaan pitää päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuohan on ihan naurettavaa! Onko lapsen kehityksessä muuta häikkää kuin tuo motoriikka? Vai johtuuko se motorinen viive huonoista kotioloista?

Kyllä kaksivuotiaan pitää päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuohan on ihan naurettavaa! Onko lapsen kehityksessä muuta häikkää kuin tuo motoriikka? Vai johtuuko se motorinen viive huonoista kotioloista?

Kyllä kaksivuotiaan pitää päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuohan on ihan naurettavaa! Onko lapsen kehityksessä muuta häikkää kuin tuo motoriikka? Vai johtuuko se motorinen viive huonoista kotioloista?

Kyllä kaksivuotiaan pitää päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuohan on ihan naurettavaa! Onko lapsen kehityksessä muuta häikkää kuin tuo motoriikka? Vai johtuuko se motorinen viive huonoista kotioloista?

Kyllä kaksivuotiaan pitää päästä kunnolla ulkoilemaan. Tuohan on ihan naurettavaa! Onko lapsen kehityksessä muuta häikkää kuin tuo motoriikka? Vai johtuuko se motorinen viive huonoista kotioloista?

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 18:50"]

Ulkoilut pitää aloittaa 9-kuisena, ei 1,5-vuotiaana. Pari kertaa päivässä pitää ulkoilla.

En tajunnut nyt ollenkaan, että miksi se 2-vuotias pitää viedä kävelylle, kun se nukkuu...

Enkä sitä, että jos on noin suuria ongelmia hoitaa yksi lapsi, miksi ap on raskaana?

[/quote]

"Ulkoilut pitää aloittaa 9-kuisena, ei 1,5-vuotiaana. Pari kertaa päivässä pitää ulkoilla."

Mitä helvettiä?!

Miksei mies vie itse lasta sinne leikkipuistoon?

Miksi ulkoilut pitää aloittaa 9-kuukauden ikäisenä? Ja eikö muka yksi ulkoilu päivässä riitä?

Hieman alle puolitoista vuotta on vielä ihan normaali ikä oppia kävelemään kunnolla. Meillä viivästytti jalkojen nivelten yliliikkuvuus konttauksen ja kävelyn oppimista, mutta eivät vaivaa enää. Itselläni on samaa, muttei siitä vanhempana suurempaa haittaa ole. Terve, pirteä ja hyvin nukkuva lapsi on.

En vaan voi sietää sitä että kaljotellaan/rähjätään lapsen seurassa. Ja miehen epilepsian takia olen hyvin vähän jättänyt heitä kahden ja silloin kun ollaan puistossa käyty niin menty yhdessä, että voin itse istua ja mies nostaa ja kävelyttää lasta. Eli vaikka olen siellä mukana ollut niin mun olis pitänyt vissiin mennä yksin lapsen kanssa sinnekin. Vaikka kumminkin mies väittää että lapsi on hänelle tosi tärkeä yms.

Tätä kirjoittaessa mietin missähän se mies edes itse nyt on kun lähti sanomisten jälkeen päivällä kotoa eikä kuulu vieläkään mitään... Alkaa kyllä olla todella yksinäinen olo kun vauvan syntymäänkin on noin kuukausi enää ja meno on tällästä :( Ollaan siis oltu yhdessä yli 10v ja jos saisin sen alkuvuosien tyypin takasin niin olisin tyytyväinen, viimeaikoina on vaan menny todella oudoksi tää yhteiselo.

Useimmissa kulttuureissa päivittäinen varta vasten ulkoilu lasten kanssa on ihan vieras käytäntö ja ihan terveitä lapsia siellä kasvaa. Muissa maissa jopa ihmetellään miten lapset pakkasella kun viedään ulos, ja jopa nukuttaa siellä.

Aika iso osa suomalaisistakin asuu kaukana leikkipuistoista. En pitäisi niissä käymättömyyttä minään huonon äidin merkkinä.

Meidän lapsi oli 1,5 kun kuopus syntyi. Oli kyllä tuskaa ne ulkoilut, kun taapero kaatuili talvikeleillä jatkuvasti ja sitä sai olla ison mahan kanssa nostelemassa! Tsemppiä sinne! Nyt on ollut niin huonot kelit, että monessa perheessä on ulkoiltu tavallista vähemmän muutenkin.