Saakohan opettajat jonkinlaisen proviision huonojen oppikirjojen valitsemisesta

Ei saa opettajat provisiota. 

Meillä oli aikoinaan lukiossa pari niin reilua opettajaa jotka kelpuutti myös edellisten vuosien kirjat, koska niissä oli samat asiat opetettavana. Vaikka opetuskirjat olisikin uudistettu.

Ja ammattikoulussa ja amk:ssa oli vähässä ne kirjat mitä edes kannatti omaksi hankkia.

Usein ope ei pääse sitä kirjaa valitsemaan. Koulussa on vuonna käpy joku ope saattanut sen kirjan valita ja niillä mennään.

Tai sitten koulun vanhin sen aineen ope vaan päättää, että meillä on nyt nämä kirjat ja sillä piste.

Meillä oli 90-luvun puolivälissä enkunkirjat, jotka oli alunperin tehty 70-luvulla. Niistä otettiin vielä painoksia. Vanha ope käytti niitä, kun oli matskut valmiina. Ne oli kyllä kielellisesti aika paljon haastavampia kuin nykyiset lukion enkunkirjat, kun vertaa.

T. nykyisin enkunope itsekin

Tarkoitatko yläkoulua? Meillä on 300 oppilasta, ja vuosittain on rahaa uusia noin 20 kirjaa. Sillä ei paljon osteta kokonaan uutta kirjasarjaa vaan paikataan vain niitä kaikkein surkeimmassa kunnossa olevia. Senpä vuoksi juuri on tärkeää olla mukana tunnilla (eikä omalla lomalla) kirjoittamassa taululta vihkoon esimerkkejä ja niitä asioita, joita ei siinä vanhassa kirjassa mainita.

Jos taas tarkoitat lukion kirjoja, lukiossa kelpuutetaan myös edellisen lukuvuoden kirjat ja niiden vanhat painokset, kunhan siihen ei ole tehty tehtäviä valmiiksi. Kannattaa verrata vanhaa painosta uuteen ja kopsata itselleen tekstissä esiintyvät muutokset ja esimerkit. Usein opettajat myös mainitsevat tunnilla, mitä eroa missäkin kohdassa on vanhalla ja uudella painoksella.

Opettajat eivät missään saa provisiota mistään materiaalivalinnastaan.

Mä käytin 90 luvulla lukiossa isäni 50 luvun kirjoja.

Olivat parempia kuin uudet. Kuvia oli vähemmän tekstiä enemmän.

Joskus 80-luvulla kustantajat vielä voitelivat aineenopettajia, kun ilmestyi uusia kirjoja. Esim. jonkun koulutuspäivän yhteydessä kustantaja - mikä milloinkin - tarjosi illallisen kaikkine tykötarpeineen ja saatiin vielä näytekirjojakin. Sitten rahantulo ilmeisesti tiukkeni, koska illallinen muuttui kahviksi ja voileiväksi ja loppui sitten 90-luvun laman myötä kokonaan.

Kirjasarjaa ei suinkaan vaihdettu hyvinäkään aikoina vuosittain, vaan kyllä samalla mentiin useita vuosia, jopa kymmenenkin vuotta. Tietysti ratkaisi se, kuinka paljon asiatieto ja sisältö muuttuivat. Kirjasarja sinänsä saattoi pysyä käytössä, mutta tuli uusia painoksia, joihin oli korjattu havaitut virheet sekä täydennetty tarpen mukaan asiatietoa. Olen itse kieltenopettaja ja sallin kyllä vanhemmankin painoksen käytön tekstikirjana, mutta harjoituskirjan on oltava puhdas, kun kurssi alkaa. Provisioita en ole koskaan saanut enkä ole antanut kustantajien tarjoiluidenkaan vaikuttaa mahdollisin oppimateriaalien valintoihin.