Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi kun voisin vain kuolla.
08.01.2014 |
Olen epäonnistunut ihmisenä. Ajattelen itsemurhaa päivittäin, mutta en voi siihenkään turvautua, koska mulla on lapsi.
Kommentit (26)
Joitain lääkkeitä määrätään kyllä raskaana olevillekin. Myös ECT:a käytetään, vaikkei se ehkä olekaan muuten ehkä täysin sivuvaikutukseton, niin se lienee turvallisimpia hoitomuotoja. Hoidettu masennus on kuitenkin pienempi riski kuin hoitamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja raskaaksi osasit kyllä hankkiutua vaikka pää on hajalla?? Voi mistä teitä sikiää, ajattelisitte sekunnin edes muitakin kuin omaa persettänne!
Hei ap,
älä kuole.
Meitä masennuksesta kärsiviä on muitakin. Minulla oli illalla ihan kamala olo, mutta onneksi rohkaistuin soittamaan ystävälleni. Puhuimme, ja oloni parani. Miksei siis sinunkin olosi voisi parantua? Masennus on aivojen kemiaa, kuten joku jo tässä ketjussa kirjoittikin.
Sinun ei tarvitse ratkaista kaikkia maailman ongelmia nyt heti. Tee jotain pientä. Ihan ensiksi hae apua tuohon oloosi (varaa lääkäriaika), sitten rauhoitu. Muista syödä.
Minä aion kävellä kauppaan ostamaan thaikuution ja muuta pientä sapuskaa. Sen jälkeen mietin, mitä muuta voisin tänään tehdä.
Kirjoitathan vielä tänne, joohan?
Ja minä välillä mietin että toivottavasti en kuole vain pitkään,pitkään aikaan. Jäisi pienet lapset äidittömiksi, en näkisi niiden kasvua, jäisi monta ihanaa asiaa kokematta ja elämättä. Mitäs siitä että mulla on aika surkea ammatti eikä töitäkään juuri nyt ole.
En tiedä, kirjoitanko enää. Olen todella huono puhumaan asioistani, ja mun piti nousta todella ison kynnyksen yli, että sain edes tämän avauksen tehtyä.
Uskaltaiskohan sitä mennä lääkärille? En haluaisi neuvolassakaan puhua tästä asiasta. Neuvolassa (sekä äitiys- että lasten-) pitävät meitä ihanneperheenä. Perusarki mulla sujuukin suht hyvin.
Kirjoittaja 22 on varmasti harrastanut "raskaaksi hankkiutumista", minä en.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Moi ap, ihan samoja fiiliksiä.
En pääse terapiaan, ei ole rahaa kustantaa sitä itse, jumitan hoidollisesti samoissa kuvioissa jatkuvasti. Töissä en ole kun en mihinkään pääse, opiskelemaan hain mutten tietenkään päässyt. Parisuhde on aikamoista paskaa usein, miehen käytös ainakin. Lapsi on minullakin, en häntä jaksa yksin hoitaa mutta yritän parhaani. Silti tuntuu että ihan sama vaikka kuolisin, koska en ole saanut mitään elämälläni aikaan.