Onko 22-vuotias vielä murrosikäinen?
Olitko oma puberteettisi vielä kesken tuon ikäisenä?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 15:52"]
Tässä iässä ihmisillä on yleensä lapsi, omistusasunto, vakituinen työpaikka ja yöelämä on jo nähty. Vanhempien kanssa ollaan tekemisissä vain juhlapyhinä. Pituuskasvukin jo päättynyt. En ole kokenut olevani teini moneen vuoteen. Haikeudella kaipailen niitä aikoja. Aika moni traumaattinen asia, joita elämässä voi tapahtua, on jo koettu. Jos tätä elämää vertaisi teinin elämään, voi luoja... Eli ei, 22-vuotias ei ole teini omasta mielestäni.
[/quote]
Aika harvalla on jos on yhtään korkeammalle päättänyt kouluttautua ja ei ole mennyt itseään 10 vuotta vanhemmat miehen kanssa naimisiin. Tai asu vanhempien ostamassa asunnossa opiskelijaperheenä. Nykyään kotimainen ensisynnyttäjä on jo melkein 30-vuotias.
Ei kai murrosikä riipu siitä, miten asuu, onko töitä jne. ? :D
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 17:03"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 16:23"]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Murrosik%C3%A4
Tuossa löytyy aika montakin eri ikähaarukkaa, mutta pari lainaamisen arvoista kohtaa:
"Tytöillä estrogeenitasot saavuttavat aikuisen naisen tason noin 23 vuoden iässä, jolloin on naisen paras ikä lisääntymiselle. Miehillä sen sijaan testosteronitasot kohoavat hitaasti vielä noin 27-vuotiaaksi saakka."
"Vaikka murrosikä ja pituuskasvu päättyvätkin pojilla noin 18-vuotiaana, kuitenkin pojan vartalo rotevoituu ja vahvistuu aina 25-vuotiaaksi saakka, vaikkei pituuskasvua enää tapahdukaan."
"Nuoruuden henkinen kehitys alkaa noin 12-vuotiaana, ja kehitys jatkuu pitkälle nuoreen aikuisuuteen, noin 22–25 vuoden ikään saakka, jolloin lapsesta on kehittynyt ajattelultaan täysin aikuinen ihminen."
Näiden perusteella sanoisin, että 22-vuotias on ohittanut pahimman murrosiän, mutta on edelleen kehittyvässä iässä.
[/quote]Wikipedia ei ole luotettava lähde. Naisen estrogeenitasot ovat huipussaan 20-30-vuotiaana. Miehen testosteronitasot puolestaan alkavat laskea 30-vuotiaana, tosin hitaasti. 22-vuotias on siis fyysisesti täysin aikuinen, ei missään nimessä enää puberteetissa! Vaikka aivojen fyysinen kehitys päättyy noin 25-vuotiaana, ihminen kasvaa henkisesti koko elämänsä ajan. Kun luin tuosta aivojen kehityksestä, siellä sanottiin, että aivot kehittyvät myös murrosiän JÄLKEEN. Kyllä normaali 22-vuotias on irtaantunut vanhemmistaan! Eli, 22-vuotias ei ole murrosikäinen, fyysisesti eikä henkisesti.
[/quote]
Taidan kyllä luottaa mieluummin Wikipediaan kuin johonkin tuntemattomaan nettikeskustelijaa, jonka mielestä murrosikä on jokin vanhemmista irtaantumisaika eikä aika, jolloin muuttuu biologisesti.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 17:24"]
Tunnetteko ketään 22-vuotiasta joka asuu vanhempiensa luona? Jos näin on, niin huh huh hänhän vastaa elämänkokemukseltaan 17-vuotiasta. Normaali "aikuinen" ihminen on tuohon ikään mennessä elänyt jo monta vuotta "aikuisten elämää". Ja todellakin monella on lapsi, vakituinen työpaikka ja omistus asunto. Onhan sitä työelämääkin ehtinyt kerryttää usealla vuodella ellei ole halunnut opintotuella kituuttaa itseään enempää.
[/quote]
Itse asiassa tunnen muutaman, jotka ovat asuneet vielä 22-vuotiaina vanhempiensa kanssa. Aivan normaaleja, itsenäisiä aikuisia heistä on tullut. Ja mitä tiedän, niin heilläkin on parikymppisenä ollut enemmän elämänkokemusta kuin 17-vuotiaana.
22-vuotiaana todellakin voi olla lapsi, omistusasunto ja vakituinen työpaikka, monella onkin. Edelleen silti väittäisin, että enemmistöllä ei ole (esim. ensisynnyttäjien keski-ikä 28 tukee väitettäni aika voimakkaasti).
[/quote]22-vuotias asuu vanhempiensa luona ainoastaan olosuhteiden pakosta. Parikymppinen on aikuinen ja henkisesti irtaantunut vanhemmistaan.
Jos on, pitää mennä äkkiä lääkäriin!
Ei, koska nineTEEN on teini-iän viimeisin vuosi.
No ei ole enää 22v. mikään teini vaan nuori aikuinen.
Aikuinen pitäisi olla ja elättää itsensä koska täysi-ikäinen
Olen 22 ja myönnän, että joskus tulee vielä käyttäydyttyä samoin kuin teininä. Se että minä valitettavasti teen niin, ei leimaa kaikkia ikäisiäni.
22 vuotias on nuori aikuinen. Toki lyhyen elämänkokemuksensa vuoksi alttiimpi tekemään tyhmyyksiä, kuin 32 vuotias. On myös ns. ikiteinejä, jotka eivät opi edes kokemuksesta.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 15:09"]
Aikuinen pitäisi olla ja elättää itsensä koska täysi-ikäinen
[/quote]
Meinaatko että koit jonkin sortin valaistumisen juuri sinä päivänä, kun täytit 18 ja aloit elättämään itseäsi? Ja edellisenä päivänä sait vielä rauhassa olla 17-vuotias murrosikäinen?
Kasvaminen on yksilöllinen prosessi ja etenee eri tahtia eri ihmisillä. Joku 22-vuotias voi käyttäytyä hyvinkin kypsästi ja toinen voi olla vielä matkalla aikuisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 15:06"]
Ei, koska nineTEEN on teini-iän viimeisin vuosi.
[/quote]
Murrosikä ja teini-ikä eivät ole sama asia.
Vaimo on 39 ja käyttäytyy jatkuvasti kuin 13 vuotias.
Kai asiaan vaikuttavat, että on ainut lapsi ja ettei koskaan ole elänyt yksin.
Ei vaan pysty kantamaan vastuuta omista päätöksistään.
Tässä iässä ihmisillä on yleensä lapsi, omistusasunto, vakituinen työpaikka ja yöelämä on jo nähty. Vanhempien kanssa ollaan tekemisissä vain juhlapyhinä. Pituuskasvukin jo päättynyt. En ole kokenut olevani teini moneen vuoteen. Haikeudella kaipailen niitä aikoja. Aika moni traumaattinen asia, joita elämässä voi tapahtua, on jo koettu. Jos tätä elämää vertaisi teinin elämään, voi luoja... Eli ei, 22-vuotias ei ole teini omasta mielestäni.
Itse olen juurikin 22-vuotias ja sanonpahan vaan, että murrosikäinen en todellakaan ole....
Mutta en tiedä onko muut kokeneet asiaa näin, mutta itse koen tämän erittäin ristiriitaiseksi iäksi. Suurin osa "oikeista aikuisista" (sana lainauksessa siksi, että näin minulle on eräs iältään kypsempi naishenkilö kerran sanonut) pitää ikäistäni vielä ihan kakarana, eikä sen vuoksi aina ota minua tosissaan :/ Sitten taas toisaalta sitä ihmiset toitottaa, että olet aikuinen ja kaikki mahdollinen pitäisi tietää ja oivaltaa koska olenhan jo täysi-ikäinen ja AIKUINEN.... Ihme homma, että yksi ja sama ihminen voi pitää eri tilanteissa minua toisinaan ihan kakarana ja toisinaan aikuisena. :D
Itse olen sitä mieltä, että olen todellakin aikuinen, mutta ymmärrettävästi elämänkokemusta puuttuu vielä :)
Itse olen juurikin 22-vuotias ja sanonpahan vaan, että murrosikäinen en todellakaan ole....
Mutta en tiedä onko muut kokeneet asiaa näin, mutta itse koen tämän erittäin ristiriitaiseksi iäksi. Suurin osa "oikeista aikuisista" (sana lainauksessa siksi, että näin minulle on eräs iältään kypsempi naishenkilö kerran sanonut) pitää ikäistäni vielä ihan kakarana, eikä sen vuoksi aina ota minua tosissaan :/ Sitten taas toisaalta sitä ihmiset toitottaa, että olet aikuinen ja kaikki mahdollinen pitäisi tietää ja oivaltaa koska olenhan jo täysi-ikäinen ja AIKUINEN.... Ihme homma, että yksi ja sama ihminen voi pitää eri tilanteissa minua toisinaan ihan kakarana ja toisinaan aikuisena. :D
Itse olen sitä mieltä, että olen todellakin aikuinen, mutta ymmärrettävästi elämänkokemusta puuttuu vielä :)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 17:24"]
Tunnetteko ketään 22-vuotiasta joka asuu vanhempiensa luona? Jos näin on, niin huh huh hänhän vastaa elämänkokemukseltaan 17-vuotiasta. Normaali "aikuinen" ihminen on tuohon ikään mennessä elänyt jo monta vuotta "aikuisten elämää". Ja todellakin monella on lapsi, vakituinen työpaikka ja omistus asunto. Onhan sitä työelämääkin ehtinyt kerryttää usealla vuodella ellei ole halunnut opintotuella kituuttaa itseään enempää.
[/quote]
Itse asiassa tunnen muutaman, jotka ovat asuneet vielä 22-vuotiaina vanhempiensa kanssa. Aivan normaaleja, itsenäisiä aikuisia heistä on tullut. Ja mitä tiedän, niin heilläkin on parikymppisenä ollut enemmän elämänkokemusta kuin 17-vuotiaana.
22-vuotiaana todellakin voi olla lapsi, omistusasunto ja vakituinen työpaikka, monella onkin. Edelleen silti väittäisin, että enemmistöllä ei ole (esim. ensisynnyttäjien keski-ikä 28 tukee väitettäni aika voimakkaasti).