Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei tunnu miltään, moniko näin elelee?
Hohhoijakkaa
11.10.2020 |
Muita päivästä toiseen hengittelijöitä?
Ei innosta mikään. Hengitän pöivän, nukun yön, herään aamulla kuin olisi taas yöllä maratonin juossut. Taas hengitän päivän ja nukun yön. Arkena teen vaan töitä ja odotan että pääsen nukkumaan.
En saa iloa mistään enkä näe tilanteen muuttumista näköpiirissä.
Olen jo vuosia käynyt terapiassa ja kokeillut sitä sun tätä ja aina se yritys tökkää johonkin. Kyllästyttää koko pska.
Kommentit (35)
Vedä vahva happotrippi niin koet eri ulottuvuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljo menee masennuslääkkeitä
Ei yhtään. Ainoat pillerit mitä vedän, on tyroksiini ja vitamiinit.
Mennäänkö linnanmäjelle ?
Zinc
Avantouimaan ?
Vierailija kirjoitti:
Vedä vahva happotrippi niin koet eri ulottuvuuksia.
Niin. Oon kyllä ajatellut, että pitäiskö alkaa uskovaiseksi tai käyttämään päihteitä.
Vedä lisäksi rautaa ja luonnonmukaista jodia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa edes tollanen tilanne, eikä voimakas jatkuva ahdistus. 😩
Tuota samaa harmaata se on itselläkin päivästä toiseen. Nukkuminen on ainoa hyvä asia enää. Mä olen niin loputtoman kyllästynyt tähän. Enkä syö mitään lääkkeitä jos sitä joku miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. Viimeset puoli vuotta mennyt samankaltaisilla fiiliksillä. Viimeiset pari viikkoa siihen verrattuna ihan loistavia, mutta pelkään koko ajan milloin romahdus taas tulee. Tää oli varsinkin alussa aika jännää, kun huomasi että sitä onkin energiaa taas harrastaa ym. Olisi kiva jos selviäis ilman saikkua, kun nykyisessä elämäntilanteessani se ei ole oikeastaan vaihtoehto ennenkuin on aivan pakko. Onneksi nyt on loma.
Vierailija kirjoitti:
Vedä lisäksi rautaa ja luonnonmukaista jodia.
Itseasiassa rautaa menee jo (on noussut 20->117). Jodia ei.
Elämä on niin hankalaa ja rajoittunutta, että en oikein jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oispa edes tollanen tilanne, eikä voimakas jatkuva ahdistus. 😩
Nooo.. Kyllä sitäkin puolta on ihan riittävästi.
Olisi hyvä se sellainen off-kytkin.
Parempi kai se tuokin, kuin että asiat mitkä muille on täysin normaaleita tuntuu itselle olevan liikaa niin että pää tuntuu räjähtävän. Sen takia haaveilen usein erakoitumisesta, että välttyisi näiltä kaikenlaisilta tilanteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ymmärrän täysin. Herään aamulla, menen töihin, tulen kotiin, teen asiaa x kunnes on aika mennä nukkumaan. En enää edes muista koska olisin viimeksi nauranut aidosti tai ylipäätään tuntenut muuta tunnetta kuin jotain v*tutusta.
Virheeni oli muuttaa toiselle puolelle Suomea työpaikan perässä, työ"kaverini" lähinnä halveksivat minua enkä ole onnistunut luomaan muutakaan elämää tälle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuota samaa harmaata se on itselläkin päivästä toiseen. Nukkuminen on ainoa hyvä asia enää. Mä olen niin loputtoman kyllästynyt tähän. Enkä syö mitään lääkkeitä jos sitä joku miettii.
Mikä sut on vieny tuohon tilanteeseen? Pystytkö muuttamaan jotain elämässäs? (Siis jos kiinnostais 😃)
Mulla perimmäinen syy on traumatausta ja sen oireiden "orjana" eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi kai se tuokin, kuin että asiat mitkä muille on täysin normaaleita tuntuu itselle olevan liikaa niin että pää tuntuu räjähtävän. Sen takia haaveilen usein erakoitumisesta, että välttyisi näiltä kaikenlaisilta tilanteilta.
No tätäkin 😃
En pysty parisuhteeseen enkä normaaleihin sosiaalisiin suhteisiin.
En pysty vastaanottamaan rakkautta.
Joudun välttelemään monenlaisia asioita, että pysyn "jätjestyksessä".
Pieni serotoniinilisä vois auttaa. Ei elämän tarvi olla mitään linnanmäkeä muttei sitä vuoristorataakaan. Mieti joka päivä edes kolme asiaa, josta voit olla kiitollinen. Ilahduta joka päivä ainakin yhtä ihmistä, niin hommassa on jotain mieltä. Unelmoi. Päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mennäänkö linnanmäjelle ?
Zinc
Avantouimaan ?
Ei innosta 😕
Samankokenut kirjoitti:
Pieni serotoniinilisä vois auttaa. Ei elämän tarvi olla mitään linnanmäkeä muttei sitä vuoristorataakaan. Mieti joka päivä edes kolme asiaa, josta voit olla kiitollinen. Ilahduta joka päivä ainakin yhtä ihmistä, niin hommassa on jotain mieltä. Unelmoi. Päivä kerrallaan.
Olen kaksi kertaa ssri-lääkkeitä kokeillut, mutta lopettanut kesken. En kokenut hyväksi. En taida enää siihen lähteä.
Mun ongelma ei ole masennus, vaan traumatisoituminen. Ja se elämä, mitä joudun elämään triggerien takia, on masentavaa. En jaksa enää uskoa, että pääsen ikinä eroon elämääni haittaavista oireista.
En jaksa unelmoida, en jaksa olla kiitollinen.
Mistä voisin unelmoida? Mistä voisin olla kiitollinen?
Kuulostaa tutulta. Paitsi itse en pysty edes nukkumaan ja ihan kauhea olo, kun univelkaa kertyy. En olisi halunnut tällaista elämää, tuntuu et oon vaan jumissa eikä oo keinoja tai voimia tilanteen muuttamiseen.
Paljo menee masennuslääkkeitä