En ole blogannut moneen päivään

mutta mitään ihmeitä ei ole kerrottavanakaan.

Siivoitaan,touhutaan, asetutaan ja asenoidutaan.

Teinit ( 16 va ja 56 v) ovat ääriaärsyttäviä.

En silti anna kumpaakaan kellekään.

Heillä. kun on hetkensä...

Pienimmät lapset olivat yön mummilassa.

Tänään hankittiin kynttilöitä (niitä suurssuurkuluu täällä) ja minulle hautajaismekko Faffan ensi viikon  hautajaisiin.

Pidän uudesta mekosta ja siitä, miten Heikki sillä minua hemmoitteli.

Koltulla siis on tarinansa ja se sellaisena arvokas.

Mieluumin olisin kuitenkin pitänyt Faffan. Tultin jotenkin semiläheisiksi niinä vuosina kun ekan infraktinsa jälkeen ajoin joka toinen päivä luokseen  opettamaan uusiin hommiin. Uusia hommia oli puhe, kahvinkeittimen käyttö, veskissä käyminen jne...

Voisin, jonkun kieroontuneen logiikan mukaan, ajatella jotta olinpa aikoinani reipas ja aikaansaava.

Valitettavasti itsepetos-kestävyyteni ei vielä ole sillä tahsolla.

Tajuan  hyvin, että niinäkin vuosina sain enemmän kuin annoin.

Ensi viikolla hautajaiset. Ja ensi viikolla myös isäni iso leikkaus, joka EI pääty hautajaisiin.

Rakastaminen on riskialtista hommaa.