Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko alkaa suhteeseen hyvinkäyttäytyvän alkoholistin kanssa?
Kommentit (19)
Olen sellaisessa parasta aikaa. Hieno suhde monin tavoin. Mutta kokemusta on toisenlaisestakin juoposta. Herääkin kysymys, miten määritellään alkoholismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, suhde on kestänyt jo seitsemän vuotta, emme toki asu yhdessä.
Ajankohtainen kysymys. Kyllä, kunhan juo muualla eikä luonani. Jos on pakko juoda joka päivä tai melkein joka päivä, suhteesta tulee aika etäinen. Aika näyttää miten meille käy.
Ihan hirveä sääli olisi jos meidän suhde jäisi kakkoseksi viinalle.
Samoin kuin mieheni otti minut masennuksineni, ahdistuksineni, minä otin hänet vaikka päihdekäyttäytymisensä on välillä holtitonta. Tuemme toisiamme kohti tasapainoisempaa elämää. Ja mies on kiltti, en koskaan pelkäisi häntä.
Varovainen kehoitan toki olemaan, ja nimenomaan kilttiä luonnetta tarkkailemaan, käykö äkäiseksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
On kokemusta alkoholisteista - aivan hurmaavista - sekä lapsuudenkodista että myöhemmin parisuhteesta. Alkoholistin elämän tarkoitus on juominen, se menee kaiken muun edelle. Kyynisesti sanoen: jos hurmaavuudella saa itselleen juomisrauhan, niin silloin alkoholisti on hurmaava. On mitä vaan, lupaa mitä vaan, kunhan saa juoda. Kyseessä on vakava sairaus, josta toinen ei voi juoppoa parantaa.
Alkoholisteista tulee ajan mittaan ilkeitä, niistä alunperin mukavistakin. Siis läheisilleen ilkeitä, muille ovat mukavia edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 21:58"]emme toki asu yhdessä[/quote]
^^^ tässä asian ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vaikka olisinkin suhteessa sellaisen kanssa. Miehelläni on aivan sairaan hyvä viinapokka, hänestä ei tiedä yhtään minkä verran on juonut. En tiedä paljonko hän juo, mutta tuntuu että lähes päivittäin ainakin jokusen drinkin. En tietäisi vaikka hän joisi kuinka paljon sen jälkeen kun minä olen jo mennyt nukkumaan. Minä olen aamunvirkku, hän iltakukkuja.
Olemme olleet naimisissa kymmenisen vuotta.
Isäni on alkoholisti ja asun kotona (olen 20) vanhempieni kanssa. IKINÄ en ottaisi alkoholistia maksimissaan harkinnan kanssa raitistuneen alkoholistin. Alkoholisti isä on ainkakin tehnyt minun nuoruudestani helvettiä. Sukujuhlissa saa pelätä missä kohtaa on liian humalassa ja mitä typerää tekee. Toki meidän alkkis on riidanhakuinen tapaus. Tästä syystä en itse ole isäni kanssa kuin ok puheväleissä ja kun ikinä pääsen muuttamaan en pidä isääni yhteyttä kun pakollisen.
Itse haluan tulevaisuudessa lapsia enkä toivoisi kenellekkään samaa alkoholistin kanssa kasvamista kun minkä itse olen kokenut. Eli ei ikinä alkoholistia miestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Sitäpaitsi viina on alkoholistille aina ykkönen lisäksi ongelma pahenee, ei parane. Ellei alkkis itse päätä ja halua parantua, epätodennäköistä.
En!
Olen elänyt yhden sellaisen kanssa. Silmät alkavat harittaa, puhe sammaltaa, jutut jankata ja hengitys löyhkätä, vaikka käyttäytyisikin muuten hyvin. Kaikki liikenevät rahat uppoavat viinaan. Laskut saadaan maksettua, mutta säästämistä mihinkään ylimääräiseen ei voi kuvitella. Viina on AINA ekana. Miten sellainen parisuhde voisi olla hyvä?
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:18"]
En!
Olen elänyt yhden sellaisen kanssa. Silmät alkavat harittaa, puhe sammaltaa, jutut jankata ja hengitys löyhkätä, vaikka käyttäytyisikin muuten hyvin. Kaikki liikenevät rahat uppoavat viinaan. Laskut saadaan maksettua, mutta säästämistä mihinkään ylimääräiseen ei voi kuvitella. Viina on AINA ekana. Miten sellainen parisuhde voisi olla hyvä?
[/quote]
Minullakin kokemusta yhdestä alkoholistista, enkä halua kokea samaa uudelleen. Ei koskaan enää!
En ikinä. Entinen mieheni alkoholisoitui vuosien saatossa ja siinä ei auttanut yhtikäs mikään. Niin mahtava on alkoholin voima.
En. Kun olin katsellut ja ollut osallisena tarpeeksi monen "hulttio pojan" elämää tein päätöksen, että haluan parisuhteen _miehen_ kanssa, jolla ei ole päihderiippuvuutta. Mulle saa kiukutella, jos on paha olo, mutta en ota enää sitä paskaa vastaa, että on aiheuttanut itselleen paskan olon päihteiden takia ja sit sitä puretaan muhun. Arvostan itseäni nykyään sen verran, että odotan myös arvostavaa käytöstä muilta, etenkin niiltä kenen kanssa asun saman katon alla. Ei tuo lapsikaan saa nenille hyppiä ihan miten haluaa. Mutta valinta on jokaisen oma, miten elämänsä elää. Olen myös nähnyt, miten muutama hyvinkäyttäytyvä kohtuullisesti käyttävä mies on muuttunut kaikkea muuta kuin hyvinkäyttäytyväksi kohtuukäyttäjäksi. Eräs niistä on aiheuttanut kaverilleni paljon surua ja nyt vielä saa jännittää mitä lastensuojelu sanoo miehen riippuvuudesta ja miten vaikuttaa heidän elämäänsä. Sit jos ei asiaan sotkeudu lapsia, niin kuka ulkopuolinen sitä on sanomaan miten ne "Matti ja Mervi" aikaansa kuluttaa, mut jos lapsia kuvioissa, niin kannattaa miettiä myös asiaa lasten kantilta.
Alue: Aihe vapaa
En.