Onko Norjalainen metsäkissa hyvä rotu?
Olen nähnyt sellaisen ja mielestäni ei ollut mitenkään ystävällinen... etäinen ja arvaamaton. Kertokaa olenko väärässä.
Kommentit (10)
En sanoisi etäiseksi. Kyllä kehräävät rapsuttaessa ja leikkivät ihmisen kanssa.
Kissat ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin.
Meillä oli puolinorski. Oli niin rakastettava ja ihmisläheinen kun olla ja voi ❤️
Olet siis nähnyt yhden norjalaisen metsäkissan ja sen perusteella teet johtopäätöksiä.
Kissat on yksilöitä. Jokaisella on oma persoonansa, eikä sitä mikään tietty rotu mihinkään muuta. Se mikä vaikuttaa, on se miten hyvin kissa on pentuaikana totutettu ihmiseen. Yleensä rotukissat on paremmin totutettu elämänmenoon kuin navettakissojen jälkeläiset.
Oma norjalaiseni on ihan tavallinen kotikissa, tulee syliin, leikkii kun leikityttää, kehrää ja seuraa perässä mitä teen. Vetäytyy omiin oloihinsa, jos haluaa olla rauhassa. Tuntemattomia vieraita kyllä tuijottaa, yleensä uteliaana.
Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan aasialaiset kissarodut ovat vähemmän sosiaalisia kuin muut kissarodut.
Meidän norjalainen metsäkissa leimautui ihmisiin epätavalliseen voimakkaasti, voisin vannoa että kissa ymmärsi puhetta. Toki oma persoonansa hän oli, enkä väitä että kaikki saman rotuiset välttämättä ovat samanlaisia kuin meidän kissa oli. Joka oli siis kissaksi poikkeuksellisen ihmisrakas ja omistajiensa perään. Mutta harvoin vieraat sai heti rapsuttaa, yleensä tuli ovelle vastaan ja hetken tarkkaili vierasta, ennen kuin meni puskemaan jalkoihin. Eikä lähestynyt kaikkia.
Kissat on yksilöitä mutta kissa muotoutuu pitkälti luonteeltaan kohtelunsa mukaan.
Riippuu miten ihminen tai perhe kissaa kohtelee niin sellainen kissasta tulee.
Rotu ei ole oleellisin.
Mutta jokainen kissa on persoona.
Todella komeahan se on. Meidän oli kiltti, mutta juurikin etäinen. Vasta vanhana tuli viekkuun.
Vierailija kirjoitti:
Meidän norjalainen metsäkissa leimautui ihmisiin epätavalliseen voimakkaasti, voisin vannoa että kissa ymmärsi puhetta. Toki oma persoonansa hän oli, enkä väitä että kaikki saman rotuiset välttämättä ovat samanlaisia kuin meidän kissa oli. Joka oli siis kissaksi poikkeuksellisen ihmisrakas ja omistajiensa perään. Mutta harvoin vieraat sai heti rapsuttaa, yleensä tuli ovelle vastaan ja hetken tarkkaili vierasta, ennen kuin meni puskemaan jalkoihin. Eikä lähestynyt kaikkia.
Mulla on samanlainen Birma. Koska elämme kahdestaan niin on hyvin leimautunut minuun. Voisin vannoa että ymmärrämme toisiamme ja kieltämme aika paljon 🙂
Suhtautuu myös uteliaisuudella kaikkiin ihmisiin mutta joidenkin tykö tulee heti kun taas toisiin suhtautuu varauksella.
Riippuu mitä haet. Onhan se ihan upea ilmestys. Sellainen alkukantainen.