Mun ystävät ovat hylänneet mut
Mä tajusin tuossa jokin aika sitten, että kaikki vaan katosi pikkuhiljaa. Välillä pyydettiin mukaan ehkä myötätunnosta, mutta nykyään mun kaverit näkevät keskenään täyttä häkää. Enkä mä niitä kavereita niin kaipaa, mutta on se surullista huomata, että oma seura ei kiinnosta. Ei sillä että ehdoin tahdoin haluan olla niiden "kaveri" jotka vaan hylkää. Mieluummin yksin tai uusia kavereita :)
Kommentit (4)
Samoin. Näin kolmikymppisenä taisi tulla elintasoerot ystävyyden väliin. Nykyään heitä kiinnostavat vai ne, joilla menee myös hyvin ja ura sekä perhe-elämä kehittyy.
Kakkoselle sanoisin:
Täällä sama ainakin erään kaverin kanssa. Osa kavereista taas on yhteiskunnan "rottia" edelleen mutta ilmeisesti on parempia kuin minä. Tai sanotaanko että ilmeisesti intressit eronnut minun vastaavista, ainakin heidän mielestään ja en sopeudu siksi heistä joukkoon
alkuperäinen
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Näin kolmikymppisenä taisi tulla elintasoerot ystävyyden väliin. Nykyään heitä kiinnostavat vai ne, joilla menee myös hyvin ja ura sekä perhe-elämä kehittyy.
Aikuisuudessa sitä huomaa, että ystävyydet loppujen lopuksi usein perustuvat sille, että ollaan samassa elämäntilanteessa. Se on jotenkin ikävää huomata, haluaisi ajatella että ystävyyssuhteet ovat "syvällisempiä" kuin ne sitten ovatkaan. En myöskään haluaisi jumiutua johonkin kuplaan, jota kansoittaa vain itsenikaltaiset ihmiset.
Sellainen on matrix
Zinc