Miten sanoa nätisti omalle perheelle, että haluaisi heidän jättävän minut rauhaan?

Ehkä ihan hyvä, että raahaavatkin. Vaikutat hieman alavireiseltä 😕.

Olen ajatellut muuttaa toiselle puolelle Suomea että saisi lopun tälle. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihan hyvä, että raahaavatkin. Vaikutat hieman alavireiseltä 😕.

Joo kyllä on ehdottomasti hyvä asia, että ei anneta aikuisen ihmisen elää omaa elämäänsä. Pitäisi vielä perheen tunkea kyläänkin ainakin jokatoinen päivä ja soitella pari kertaa vuorokaudessa vähintään.

Siis oletko aikuinen?

Ihminen ei elä yhteiskunnassa yksin. Jotta kaikkien elämä olisi mukavampaa, meidän tulee jossain määrin tukahduttaa omat itsekkäät halumme, ja mukautua toisten tahtoon. Voit toki alkaa erakoksi ja eristäytyä perheestäsi, mutta älä sitten mene parkumaan takaisin, kun elämä potkii päähän ja tarvitset niiden apua tai tukea.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletko aikuinen?

Kyllä. Ja muutin tarkoituksella vähän kauemmas, mutta en nähtävästi riittävän kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihan hyvä, että raahaavatkin. Vaikutat hieman alavireiseltä 😕.

Joo kyllä on ehdottomasti hyvä asia, että ei anneta aikuisen ihmisen elää omaa elämäänsä. Pitäisi vielä perheen tunkea kyläänkin ainakin jokatoinen päivä ja soitella pari kertaa vuorokaudessa vähintään.

Missä sanottiin että on aikuinen 😁

Sain sellaisen kuvan, että ap olisi teini.

Olisko siellä omassa suvussa esimerkkiä, että ollaan harvemmin yhteydessä toisiinsa? Esim. vaikka lapsille soitetaan useammin, niin sisarukselle tai omille vanhemmille pari kertaa vuodessa.

Olen aikuinen joo ja yksi mikä mua kanssa ärsyttää on se, että äitini soittaa AINA mulle ja vuodattaa koko perheen ja suvun likavedet mun niskaan. En oikeasti halua tietää kaikkea enkä ottaa murheekseni. Äiti käyttää mua ilmaisena terapeuttina. Mullekin tulee tosta p aska olo kun vuodatetaan ihan kaikkien ongelmat mun niskaan. On tehnyt tätä jo vuosia, eikä kunnioita muidenkaan yksityisyyttä kun tekee tätä.

Itsestä tuntui ajoittain samalta. Jos haluan olla rauhassa ja yksin, pitää kotoa lähteä. Kotona lapset ja puoliso eivät anna sen vertaa rauhaa että saisin lukea pari sivua kirjaa.

Toinen vanhempani kuoli alkusyksystä ja olen hoitanut paljon käytännön juttuja, jotka ovat elossaolevalle vanhemmalle henkisesti raskaita. Ymmärrän tämän, mutta vanhempani tuntuu olevan sokea sille, että minullekin on raskasta käydä läpi jäämistöä alkaen omasta lapsuudestani (vuoden -94 suksista säilytettyihin päiväkirjoihin) päättyen vanhempieni keskinäiseen kirjeenvaihtoon.

Viime aikoina olen käynyt juoksulenkillä - paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sain sellaisen kuvan, että ap olisi teini.

Olen jäänyt henkisesti teinin tasolle, koska perhe ei anna tilaa kasvaa aikuiseksi.

Sanot vaan, että et tule, on muita suunnitelmia. Aina silloin, kun kysytään mutta et halua mennä.

Jos alkavat kysellä, mitä suunnitelmia, niin siihen ei tarvitse vastata. Sinulla on oikeus olla hyväksyttämättä suunnitelmiasi vanhemmillasi, jos olet aikuinen ihminen. Jos ja kun he loukkaantuvat tästä, niin voit kertoa että sinua ahdistaa kun siitä loukkaannutaan, että elät omaa elämääsi. Sitten vai keskityt siihen omaan elämääsi. Perheesi ei kuole tai mene rikki vaikka välillä vähän loukkaantuvatkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen joo ja yksi mikä mua kanssa ärsyttää on se, että äitini soittaa AINA mulle ja vuodattaa koko perheen ja suvun likavedet mun niskaan. En oikeasti halua tietää kaikkea enkä ottaa murheekseni. Äiti käyttää mua ilmaisena terapeuttina. Mullekin tulee tosta p aska olo kun vuodatetaan ihan kaikkien ongelmat mun niskaan. On tehnyt tätä jo vuosia, eikä kunnioita muidenkaan yksityisyyttä kun tekee tätä.

Älä kuuntele. Sano että nyt ei ole sopiva aika. Ja toista sen joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen joo ja yksi mikä mua kanssa ärsyttää on se, että äitini soittaa AINA mulle ja vuodattaa koko perheen ja suvun likavedet mun niskaan. En oikeasti halua tietää kaikkea enkä ottaa murheekseni. Äiti käyttää mua ilmaisena terapeuttina. Mullekin tulee tosta p aska olo kun vuodatetaan ihan kaikkien ongelmat mun niskaan. On tehnyt tätä jo vuosia, eikä kunnioita muidenkaan yksityisyyttä kun tekee tätä.

Kerro että et ole kenenkään terapeutti etkä halua tänään kuunnella vuodatuksia. Kysy, onko äidilläsi ketään muuta jonka kanssa voi purkaa ongelmiaan, ja jos ei ole, ehdota hänelle terapiaa. Tee tämä joka kerta. Alkaa todennäköisesti ainakin vähentää avautumisia, jos ei kokonaan lopeta. Jos ei vähennä, niin olet ainakin kertonut mistä kenkä puristaa. Jätä silloin vaikka vastaamatta puhelimeen, kun et jaksa kuunnella.

Kokemusta on. Elin vuosia puhelin äänettömällä. Soittelin takaisin silloin, kun itsellä oli sopiva hetki. Ja silloinkin juttelin vain sen aikaa kun jaksoin. Sitten tuli esim. vessahätä tai toinen puhelu, tai oli jotain menoa niin että en voinut puhua kauempaa. 

Nykyään perheeni ymmärtää että minulla on oma elämä, tai eivät ainakaan jatkuvasti terrorisoi ja käytä hyväkseen.

Sano että voitte nähdä joskus ja soitella, mutta et halua suvun juttuihin mukaan tai mökkiasioihin. Anna pari neuvoa äidillesi hankalien sukulaisten varalta, jos hän valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihan hyvä, että raahaavatkin. Vaikutat hieman alavireiseltä 😕.

Tyypillinen ekstovertin läheisriippuvaisen kommentti. Eli toinen on masentunut, kun haluaa olla rauhassa. Todella ärsyttävää.

Ei ne kuole siihen loukkaantumiseen. Ovat vain tottuneet siihen että suostut kaikkiin ehdotuksiin, ja sitten kun kieltäydyt, niin niiden odotukset järkkyvät. Tuo on myös manipulointi keino erityisesti läheisriippuvaisilla ihmisillä, että loukkaannutaan ja uhriudutaan kun eivät saa omaa tahtoaan läpi. Ei auta kuin opetella sietämään sitä loukkaantumista.

Mulle on vuodatettu niin paljon kaikkea mahdollista kaiken maailman perheen sisäisistä psykooseista, alkoholismeista, pettämisistä, kavalluksista ja muusta että tuntuu kun olen saanut perhe-post traumaattisen stressihäiriön enkä voisi enää ikinä kuvitellakaan perustavani omaa kun jo olemassa olevissa ihmisissä on aivan liikaa. 

Sanot vain suoraan niinkuin asia on. Kiitos mutta en tule, haluan rauhoittua omissa oloissani rankan viikon päätteeksi.