vaikea ero parisuhteesta. Neuvoja selvitymiseen kaivataan :(

Kiitos kaikille ihanille tuesta ja hyvistä vinkeistä! :) Eron syynä lähinnä ollut se että miehelle on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut mun mielestä ihan liikaa sellasia ahdistuneita fiiliksiä siitä että haluaa olla vapaa eikä näe meillä yhteistä tulevaisuutta.. ovat aina menneet ohi mutta tässä kun taas loppukesästä sellainen tuli niin otin ite syksyllä puheeksi sen että kannattaako meidän jatkaa kun tuntuu että niitä nyt vaan tulee ja eivät lopu ikinä millonkaan.. mies olisi sillon itse luvannut tehdä parhaansa ja yrittää tosissaan mutta ite vänkäsin ja olin tosi peloissani ja pyörittelin ajatusta päässäni että kannattaako jäädä suhteeseen tuhlaamaan nuoruuttaan jos toinen ei aika-ajoin ole valmis sitoutumaan ja on toisena päivänä ihan rakastunut ja toisena taas haluaa erota.. äityi sitten lopulta siihen että mies ilmoitti halustaan taukoon ja lopulta lopulliseen eroon ja siinä vaiheessa tietysti itse vetovoiman lain mukaisesti menin aika paniikkiin. Toisaalta kandee varmaan miettiä asiaa järjen kanssa myös sikäli että vaikka nyt pääsiskin "helpolla" niin oisko suhdetta kuitenkaan järkevä jatkaa jos hänelle niitä fiiliksiä jatkuvasti tulee? kaikki vois olla taas hetken hyvin mutta en voi väittää olevani onnellinen tosiaankaan niinä huonoina hetkinä :(

Toivotaan ettei tarttisi käydä liian pitkään näitä eroonjohtaineita tunnetiloja läpi kun ei tosiaan tunnu hyvältä :( haluaisin taas löytää täydellisen motivaation opiskeluun, valmentamiseen ja kaikkeen mitä teen! tuntuu että nekään ei tunnu enää niin kivoilta kun on noin iso pala lohjennut elämästä vaikka ei noi osa-alueet alunperinkään liittynyt mitenkään parisuhteeseen. Ois kiva löytää ittensä uudelleen 6 vuoden jälkeen ja uskaltaa herätä jokaiseen aamuun niin ettei tarttisi pelätä koska ikävät tunteet taas ottaa vallan :( miten te jotka erositte ja olette nyt onnellisia, huomasitteko vaan jonain päivänä että enää ei satu vai tuliko se aika huomaamattomasti pikkuhiljaa? urheilu ja oikeenlainen ruokavalio varmaan auttavat ainakin ja myös se että yritän pysyä rutiineissa :)

Itse saman kokeneena voin sanoa, että tuollaisesta ensimmäisestä (oletettavasti?) vakavasta suhteesta on kaikkein vaikein erota. Itsellä kans aivan järkyttävän suuri ensirakkaus, monta vuotta yhdessä ja lasten nimiä mietittiin jo 18 vuotiaana.

Vaan erohan siitä tuli. Samanlaisia tuntemuksia miulla, kun sinulla ap nyt :( Tuntu ettei vaan selviä. ja varsinkin se yksinäisyyden tunne, mikä erotessa tulee. Kun on aina tottunu, että joku on siinä, ja nyt ei olekaan..

Kaikista tärkein asia ap on nyt se, että otat mahdollisimman moniin ystäviisi yhteyttä ja et sulkeudu yksinään minnekään. Itselleni toimi pienen alkujärkytyksen jälkeen yökerhot ja se, kun huomasin ettei ex ole ainut mies joka minusta kiinnostuisi :) En nyt rohkaise sinua tietenkään mihinkään yhden illan juttuihin, mutta jos siltä tuntuu niin go for it girl! :D

Illat ovat usein vaikeimmat, kun joutuu joitakin iltoja olemaan yksinään jos ei ystävät juuri silloin kerkiä pitämään seuraa. Niihin on vaan totuteltava. Jonkun ajan päästä huomaat, että on sikamaisen siistiä viettää ilta ihan itsensä kanssa ja tanssia alasti pitkin kämppää jonkun lempparibiisin tahtiin stereoita huudattaen; Been there, done that ;))

Klisee, mutta aika se on mikä parantaa :)

Moikka kaikki, ap täällä taas kirjottelee.. tosiaan mies tulee pian hakemaan tavaroitaan muuttaakseen ainakin hetkeksi kavereidensa luo jotta saadaan joku tolkku tähän touhuun. Itsekin mietin että vaikka hän haluaisikin palata myöhemmin yhteen niin en tiedä kannattaako kun pelottaa että sitten taas noi fiilikset sille pamahtaa päälle ja tää vaan toistaa itteään.. miten saisin oikein järjen voittamaan tunteet? tänään oli ihan helppo päivä aluksi ja sain pari tuntia jopa luettua tenttiin mutta nyt tieto siitä että hän on kohta tulossa niin en taas pysty yhtään keskittymään.. samassa yhteydessä muuten kun mainitsi nähneensä jonkun naisen pari kertaa niin itku silmässä totesi ettei tosiaankaan ole enää varma siitä onko tämä meidän ero oikea ratkaisu ja pelkää ettei koskaan tule enää löytämään mitään näin ihanaa.. ja vaikutti viihtyvän seurassani, sanoi että on kiva nähdä. Ja on laittanut viestiä jossa kyselee kuulumisia ym.. selitykseksi saattaa joskus sanoa että ei vaan halua että mulla olisi paha mieli mutta ei kai kukaan nyt noin tyhmä ole että kuvittelee että hänen yhteydenottonsa jotenkin parantais mun oloa?!

Pakko lähteä kohta urheilemaan ettei pää hajoa tänne neljän seinän sisään :(

Moikka kaikki, ap täällä taas kirjottelee.. tosiaan mies tulee pian hakemaan tavaroitaan muuttaakseen ainakin hetkeksi kavereidensa luo jotta saadaan joku tolkku tähän touhuun. Itsekin mietin että vaikka hän haluaisikin palata myöhemmin yhteen niin en tiedä kannattaako kun pelottaa että sitten taas noi fiilikset sille pamahtaa päälle ja tää vaan toistaa itteään.. miten saisin oikein järjen voittamaan tunteet? tänään oli ihan helppo päivä aluksi ja sain pari tuntia jopa luettua tenttiin mutta nyt tieto siitä että hän on kohta tulossa niin en taas pysty yhtään keskittymään.. samassa yhteydessä muuten kun mainitsi nähneensä jonkun naisen pari kertaa niin itku silmässä totesi ettei tosiaankaan ole enää varma siitä onko tämä meidän ero oikea ratkaisu ja pelkää ettei koskaan tule enää löytämään mitään näin ihanaa.. ja vaikutti viihtyvän seurassani, sanoi että on kiva nähdä. Ja on laittanut viestiä jossa kyselee kuulumisia ym.. selitykseksi saattaa joskus sanoa että ei vaan halua että mulla olisi paha mieli mutta ei kai kukaan nyt noin tyhmä ole että kuvittelee että hänen yhteydenottonsa jotenkin parantais mun oloa?!

Pakko lähteä kohta urheilemaan ettei pää hajoa tänne neljän seinän sisään :(

Kiitos tsempeistä! Joo niin mäkin oon ymmärtäny että nuoruudenrakkaus on riipivää :( yökerhot on kanssa tullut tossa alkushokissa testattua ja myös huomattua ettei yhenillanjutut oo mun juttu.. tai tietty siinä hetkessä mutta se krapulamorkkis ja ahdistus seuraavana päivänä on kyllä niin pahoja että mieluummin jätän jatkossa ne välistä! tällä hetkellä tuntuu että parempi vaan urheilla, yrittää pysyä rutiineissa ja nähdä ystäviä. Eilen tosin olo paheni taas kertaheitolla oikein huolella kun sain kuulla että mies tapailee jo jotain uutta, täysin tuntematonta ihmistä jonka on tavannut ilmeisesti juuri kännipanon merkeissä.. en voi käsittää miten hän pystyy loikkaamaan kuuden vuoden jälkeen heti uusiin tuttavuuksiin kun itselle ei vaan tulis mielenkään että oisin valmis siihen vielä..

Kyllä sinä selviydyt ja elämä alkaa kantaa. Voi olla, että olet jonkun ajan kuluttua hyvinkin tyytyväinen elämääsi ja tunnet itsesi vahvemmaksi kuin koskaan kun opit näkemään itsesi eritavalla, vaikka ajatus kuulostaakin nyt mahdottomalta. Pidä yhteyttä ystäviin. Voimia sinulle selviytyjä! 

Ihana, nuori ihminen. Sinusta tuntuu kamalalta nyt ja et usko, mutta rakastut uudelleen ja tulet olemaan onnellinen. Se on nuoruuden para/pahin puoli, kun tunteet ovat niin voimakkaat. Kaikki kokemasi on osa kasvamista ja etsi seuraa nyt kavereista, aika tekee lopulta tehtavansa. 

Lue Xenian blogia, etenkin se kaikki, mitä hänelle on tapahtunut vuoden 2012 lopussa sekä koko viime vuonna. Lupaan, saat varmasti voimaa ja elämänilosi takaisin! :)

Minulla on samankaltainen tilanne ja olen jo 27-vuotias! Mutta uskon, että itsellenikin voi vielä olla jotain parempaa tarjolla, ja niin myös sinulle! 

Miksi päädyitte tilanteeseen? Oliko päätös alunperin yhteinen? 

Muista: miljoonat ovat selviytyneet vastaavasta ja paljon paljon pahemmasta, joten miksi et sinä tai minä selviytyisi, vaikka se veisikin hieman aikaa.

Ehkä jo ensi keseänä on elämässä puhaltamassa ihan uudet tuulet, etkä enää tunne pistoa ajatellessa eksää. 

Vaikkei nyt tunnu siltä...niin ajan kanssa helpottaa.. tulee uusi rakkaus aivan varmasti ja uusia kivoja asioita elämääsi..itse erosin suhteesta muutama vuosi sitten...puoli vuotta olin tosi hajalla ja siitä alkoi pikkuhiljaa valoisammat näkymät...mietin että ei yksi mies ole kaiken tämän itkemisen ja suremisen arvoinen...vuoden sinkkuiltuani tapasin nykyisen mieheni jonka kanssa olen onnellisempi kuin koskaan.. kannattaa ajatella että monet monet ovat tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin sinä. Tältäkin palstalta saat paljon vertaistukea. Ja jos mitään positiivista voi löytää, parempi että ero tapahtui nyt kun vaikka ollessasi 10 vuotta vanhempi.

Olet vielä ennenkaikkea nuori ja elämä edessä....kun pääset jaloillesi alat matkustelemaan, nauttimaan elämästä ja nuoruudesta..! sitten kun vähiten odotat ja oikea aika on tulee vastaan uusi ihminen elämääsi... älä jää yksin vaan juttele kavereillesi, vanhemmillesi yms..näe paljon ihmisiä ja harrasta. Arki ahdistaa varmasti ..muistan omassa tilanteessani miten työssäkäyntikin oli todella vaikeaa ja sain jopa potkut töistä kun olin todella masentunut ja poissaoleva :(  Sitten vaan se elämä jossain kohtaa voitti ja sain uuden työpaikan jne.

Tuo on tyypillinen ajattelutapa erotilanteessa että tuntuu ettei tapaa enää koskaan ketään yhtä ihanaa jonka kanssa suhde päättyi..minäkin ajattelin niin..olin varma että tulen olemaan loppuelämäni sinkku..vaan väärässä olin. Sinua varten on vielä olemassa paljon kaikkea ihanaa <3 Tsemppiä! ja tänne voi aina purkaa pahaa oloaan.

Oli pakko nostaa keskustelu. Liippaa niin läheltä omaa tilannetta. Olen 24-vuotias nainen ja ensimmäinen vakava suhde päättymässä. Miten selviän?

Itse olen käynyt saman läpi päälle parikymppisenä. Selviydyin erosta ajan kanssa, mutta aika kauan siinä meni.

Ensinnäkin yksi neuvo: älä jää löysään hirteen. Jos erosta päätetään, niin ero pysyy. Ei kaverisuhdekokeiluja, ei mitään. Minä tein virheen ja kuvittelin, että voidaan olla kavereita. Ei voitu. Unohda pehmeät laskut.

Toinen neuvo. Pura tunteita, itke, huuda, kirjoita päiväkirjaa. Käy vaikka juttelemassa psykiatrille. Älä patoa mitään, älä esitä vahvaa. Kaikki padotut tunteet tulee kerrannaisten kera ulos joskus. Salli itsellesi suru, kaipaus, pettymys ja ole itsellesi armollinen. Tunteet häilenevät vain tuntemalla.

Kolmas neuvo. Pidä jalat maassa ja keskity tarkastelemaan mitä kaikkea hyvää sulla on nyt. Voi olla, että toista elämää suurempaa rakkautta ei tule. Monesti se ensirakkaus on kaikkein tunteikkain. Voi tulla monenlaisia muita suhteita, joissa on ihanaa ja kaunista rinnakkain arkisen paskan kanssa.

T. 30 v.