Mitä kerron exälle poikamme asioista?

En kertoisi. Ei kannata, jos tulee pojalle hankaluuksia.

Kyllä mun mielestä pojan isän pitää saada tietää ap:n kuvailemia asioista.

En kertoisi, jos olette eri mieltä lopputuloksesta. Mutta, samalla hyväksyt huumekokeilut?

Kerrot tietenkin. Lapsella on kuitenkin yksi oikea vanhempi ja sinä yrität olla kaveri. 

Mikä on oma asennoitumisesi edellmä mainittuihin tekosiin? Poika on kuitenkin lähes täysi-ikäinen, vaikkakaan ei täysin.

Olipa muuten vaikea. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja mustavalkoisesti ajateltuna niin kyllä, kyllä sinun kuuluu kertoa nämä tärkeaät asiat alaikäisen poikasi käytöksestä toisellekin huoltajalle. Alkoholi on kielletty alle 18-vuotiailta ja huumeet, no niin.

Toisaalta lapsi on tosiaan lähes täysi-ikäinen. Olisiko mahdotonta esimerkiksi molempien huoltajien sekä pojan istuutua saman pöydän ääreen ja keskustella asiasta? Mitä tuli tehtyä? Oliko se nyt järkevää ja ainakin se oli laitonta? Miten sinun (pojan) mielestäsi tähän tulisi suhtautua?

Ymmärrän exäsi sanktiot ja syyt niihin, kyllä, mutta toisaalta lapsi on sen verran "aikuinen" että eiköhän silläkin ole mielipiteitä ja ajatuksia ja järkeä päässä. Ja kuitenkin lapsi puhuu samaa kieltäkin niin voisi yrittää kommunikoida? Tosin se sitten riippuu niin kaikkien eri osapuolien halukkuudesta siihen; onko esim exäsi halukas keskustelemaan lapsen kanssa. 

Olen vasta leikki-ikäisten äiti ja omassa mielessä on vastakkain ajatukset siitä miten itse käyttäytyi tuon ikäisenä (ja miten paljon se omasta mielestä enää kuului vanhemmille siinä vaiheessa) ja miten varmasti voisin lukita omat lapseni komeroon ikävuosiksi 10-20... No ei. 

Ja vielä sitten tietysti sekin, että millainen tausta pojalla on? Siis alkoholin, huumeiden ja sekoilun kanssa? Onko ollut kuitenkin pääosin kunnollinen ja hoitaa asiansa vai sekoileeko ja hakee rajojaan ja on paraikaa tuhoamassa elämäänsä?

#6

Pidät salassa vaan ja sanot vielä pojalle ettei kerro sullekaan ryyppäämisistään ja narkkaamisistaan.  Olishan se ikävää jos poika joutuisi jotenkin kräsimään holtittomasta käytöksestään. Muutenkin suosittelen ettei ikävistä asioista puhuta kenellekkään. Kyllä se siitä. (tai sitten ei)

Sinä rankaiset ja pidät omana tietonasi.

Ihmettelen, että miksei teillä ole exän kanssa aikaisemmin puhuttu rangaistuksesta yhdessäm jos ja kun tuollainen tilanne tulee vastaan? Poikanne on aikuinen ihminen, ja tuollaiset kotiarestit yms. on vitsi, kunnon puhuttelu kaikkien kesken on paljon rakentavampaa.

Meillä yhteishuoltajuus paljon pienempien lasten kohdalla, ja kyllä meillä rangaistukset ja kasvatustavat on sovittu yhdessä. Ja kyllä meillä puhutaan siitä, mitä lapset ovat urpoilleet, siitä, että rangaistus saatu (esim. karkkipäivä peruttu, pätee riippumatta siitä, kummalla vanhemmalla lapset ovat), mutta uutta rangaistusta tai numeroa tötöilystä ei enää tehdä.

Se että poika innoissaan näyttää sulle videota jossa on ihan kännissä alaikäisenä ja leuhkii että on poltellut pilveä kertoo että teillä on kaverisuhde, ei äiti-poikasuhde.

Ei hyvä! 

Nuoret oireilevat siinä missä vanhemmatkin eroon liittyvistä sotkuista. Luottamus on tärkeä asia, mutta poikasi käyttäytyminen ja tuollaisilla teoilla leveily äidille osoittaa mielestäni tarvetta saada huomiota osakseen. (itsetuhoinen peräti)

Kuri on osa kasvatusta ja antaa pohjaa nuorelle aikuistua omaan tahtiinsa. Kaikki 18-vuotiaat tuskin ovat valmiita edes muuttamaan pois kotoa tuossa iässä kun on koulut kesken ja henkinen kypsyys ei riitä siihen.

Sinuna ottaisin asian puheeksi poikasi kanssa ja käskisit hänen kertoa ex:llesi mitä tuli tehtyä ja miksi? Istukaa yhdessä alas kolmisteen ja käykää asiat yhdessä läpi. Liian tuomitsevakaan ei pidä olla vaan koetettava johdottaa poikanne terveisiin elämän tapoihin takaisin rakentavassa ilmapiirissä. Pojallanne on ongelmia ja niihin tulisi puuttua ajoissa ennen kuin tilanne karkaa käsistänne.

En kertoisi, mutta juttelisin kuitenkin vakavasti pojan käytöksestä. Ihan vaan osoittaaksesi, ettei se mielestäsi ole ihan ok.

Siis mitä? En ole mitenkään "leuhkinut " poikani pilven polttelulla. Oletteko ihan sekeisin?

Pointtini oli se, että teini kertoo mulle asioistaan. Ja minä tässä mietin, että pitäisikö isällensä kertoa.

Jos kerron isällensä, tulee kunnon "karenssit". Ja sen jälkeen poika ei takuulla kerro minullekaan yhtään mitään. Toisaalta minä olen sitten vastuussa siitä, jos jotain ikävää tapahtuu, koska olen tiennyt tilanteesta.

Ap kirjoitti viestin 14. On jo keskusteltu pojan kanssa juomisesta.

.

Haluaisitko itse toisena vanhempana saada tietää asiasta vai haluaisitko että sinulta pimitetään poikasi asioita?

Mitä jos pojalle seuraisi sinun taholtasi jotain karenssia? Jos kerran keskusteluhyhteys on auki ja välitä läheiset, niin kerropa lapsellesi rehellisesti, mitä mieltä olet huumekokeiluista ja kännäämisestä. Kerro, että aikuisuuden mukana tulee vastuu, ja miltä tuntuisi kännätä/käyttää huumeita, jos se serkkul vaikka kuolisi siksi, kun et itse osannut toimia oikein tilanteessa.

Et tietenkään pysty aikuisen lapsen asioita kontrolloimaan, mutta voit kertoa, ettet hyväksy tuollaista ja että isänsä ei ainakaan hyväksy ja jos oikeasti rupeaa sekoilemaan, niin  ne kuukausirahat jäädytetään samantien, ajokorttia ei hankita jne.

Olepas nyt jämäkkä vanhempi, joka ei pelkää lastaan.

No meillä tuota ei edes mietittäisi lapset tietävät, että juttelemme päivittäin exän kanssa ja taatusti nämä keskusteltaisiin. 

Ja meillä samat rangaistukset molempien luona.

Meillä kasvatetaan lapsia, ei kaverata niiden kanssa, koska loppujen lopuksi siitä saa vaan lasten ja oman elämän solmuun

Keskustele pojan kanssa, miten isälle asia kerrotaan. Ts hän itse sen kertokoon. Tuo huumekokeilu on mielestäni se vakavin asia ja yhteishuoltajalla on oikeus se tietää. Rahat ja känny pois olisi ensi alkuun ihan hyvä rangaistus.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 11:42"]

Siis mitä? En ole mitenkään "leuhkinut " poikani pilven polttelulla. Oletteko ihan sekeisin?

Pointtini oli se, että teini kertoo mulle asioistaan. Ja minä tässä mietin, että pitäisikö isällensä kertoa.

Jos kerron isällensä, tulee kunnon "karenssit". Ja sen jälkeen poika ei takuulla kerro minullekaan yhtään mitään. Toisaalta minä olen sitten vastuussa siitä, jos jotain ikävää tapahtuu, koska olen tiennyt tilanteesta.

[/quote]

Vaikea tilanne, kun on vastakkain lapsen luottamus ja toisen vanhemman luottamus...Sinä itse tunnet poikasi parhaiten - onko tilanteesta syytä huolestua? Tuntuuko siltä, että mopo on lähtemässä käsistä? Mikäli kyllä, puhuisin ensin pojan kanssa huolestani ja kertoisin kertovani myös isälle. Mikäli taas ei, puhuisin pojan kanssa siitä mitä mieltä olen tuollaisesta käytöksestä ja ilmoittaisin, että sanktiot pamahtaa päälle (sekä minulta että isältään) heti jos homma tuntuu lähtevän lapasesta (tai jos minulla on siitä edes epäilys).

Poika itse ei tunnu näitä "rikkeitä" kovin vakavana pitävän, kun kerran uskalsi niistä sinulle puhua. Ja kun miettii mitä temppuja sitä itse tuli tehtyä tuon ikäisenä, tekisi tosiaan mieli laittaa oma poika pumpuliin teinivuosiksi. Mutta eipä sitä niin voi tehdä, nuoret kokeilee siipiään ja fiksu nuori osaa kyllä useimmiten vetää rajat itsekin. Fiksu vanhempi taas pyrkii pitämään keskusteluyhteyden auki ja osaa ja uskaltaa puuttua, mikäli tuntuu että nuorella menee liian kovaa.