Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä alkuraskauden väsymys, oon töissä ja
31.12.2013 |
kirjanpitäjä selittää mulle juttuja kun mä pidän suurinpiirtein sormilla mun silmäluomia ylhäällä ja yritän ymmärtää edes yhden sanan per lause.
Vuodenvaihde ja tilinpäätöshärdelli töissä ja minä oon niin väsynyt etten jaksa hakea kahvia tuosta viereisestä huoneesta. Ei hyvä yhdistelmä.
Todella tämän väsymyksen oli unohtanut että mitä se on.
Kommentit (4)
Mullaki hirvee väsymys ja pahoinvointi. Ei oikein tiiä et nukkusko vai oksentasko. Oloa ei myöskää helpota tuo 2-vuotias joka roikkuu koko ajan perässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo väsymys oli kaameeta. Ja kun siihen vielä yhdistyi pahoinvointi, niin sitähän oli ihan vuodepotilaskunnossa. Töissä minäkin sinnittelin, en halunnut hakea saikkua koska enhän ollut sairas.... olivat työpaikalla hieman ihmetelleet mikä mulla on.
Muistan eräänkin lauantaipäivän kun olin yksin kotona. Makasin sängyssä kolmeen asti, sitten oli pakko lähteä liikkeelle kun tuntui että seinät kaatuu.. Raahauduin autoon ja ajelin varmaan pari tuntia ympäriinsä, ajamiseen keskittyminen vei ajatukset olosta pois. Tulomatkalla hain hampurilaisaterian ja sen kanssa möyrin sänkyyn jatkamaan koomaa.
Tiedän tunteen. Ei vaan ole mennyt ohi vaikka viikkoja on pian 20. Hain viikon sairaslomaa, saas nähdä mitä tapahtuu kun työt jatkuisivat torstaina.
Tuo oli kamalaa. Kaikki puhuvat vain pahoinvoinnista, mutta itselläni se oli pienin murhe verrattuna tuohon kuolettavaan ja lamauttavaan väsymykseen. Oli niin noloa nukahdella kokouksiin. En yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Vaikka nukuin kuinka, olin herätessänikin aivan yhtä väsynyt kuin nukkumaan käydessäni. Olo oli pari kuukautta samanlainen kuin kovassa kuumeessa ollessa, ilman kuumetta siis. Jokainen arkinen asia, kuten vessassa käynti, oli suuren ponnistuksen takana. Ei koskaan enää kiitos.