Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinkku ja tyytyväinen elämääsi ilman kumppania?
Kommentit (30)
Haluaisin niiiin olla sinkku. Tai edes etäsuhteessa. Miehen kanssa eläminen on aivan kamalaa.
En vaan tiedä miten esim. etäsuhteen käytännössä hoitais kun lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyytyväinen. Olen yksinäinen ja kaipaan seksiä. En nyt miestä ehdoin tahdoin halua ja olen toki tyytyväinen tiettyihin asioihin elämässäni, kuten siihen, mitä teen ja mitä harrastan. Mielelläni ottaisin tähän kuvioon vielä jonkun miehen.
Olen 47v, lapseton ja erittäin tyytyväinen yksineläjä. Ajattelin kyllä nuorempana perustavani perheen, olin parisuhteessa 10 vuotta, mutta näin siinä sitten kuitenkin kävi.
Minulla on hyvät suhteet exiini, ja lapsia on muuten ympärillä sekä töissä että tuttavaperheissä. Elämäni on nyt todella mukavaa ja mielenkiintoista, vaikka 15-vuotiaana olisin varmaan kauhistunut, jos olisin tietänyt miten elämässäni käy!
Olen yksin ja kahden teinin yh. Kaipaan toista aikuista, mutta näillä spekseillä minun seurusteluni sotkisi liikaa elämäämme.
No jaa... joskus olen tyytyväinen yksinoloon, joskus en. Tällä hetkellä en usko löytäväni ihmistä, joka hyväksyy mun vajavaiset sosiaaliset taidot. Olen siis introvertti eikä minusta yrittämälläkään tule hirveän keskustelutaitoista. Viihdyn parhaiten yksin. Toisaalta kaipaan todella paljon hellyyttä ja läheisyyttä jonkun ihanan ihmisen kanssa. Mut en mä jaksa koko ajan höpöttää ja tehdä tikusta asiaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enimmäkseen kyllä olen. Ketään eksistä en haluaisi takaisin, joskus ihmettelenkin mitä olen heissä koskaan nähnyt. Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Tällä hetkellä pieni lapsi kuluttaa niin paljon voimia, etten jaksaisi siihen enää miestä lisäksi. Lapsi on hereillä ja vaatii seuraa 14 tuntia vuorokaudessa, nukkua pitää 8 tuntia. Jäljelle jäävät 2 tuntia tahdon olla yksin.
Mutta toisinaan tulee hetkiä, että kaipaan miestä, hellyyttä, läheisyyttä ja seksiä. Olisi myös kiva suunnitella tekemisiä lomia yms. yhdessä ja tietysti myös juhlapäiviä.
Olen paljon ajatellut sellaista suhdetta, jonka tarkoitus ei olisi yhteenmuuttaminen avioliitosta puhumattakaan. Seurustelua ja yhteistä ajanviettoa, erona ystävyyssyhteeseen seksi ja seksuaalinen uskollisuus.
Olin pitkään. Aloin vastan neljänkympin iässä kaivata parisuhdetta. Nyt se kaipuu on jo paha. Mutta enpä usko että tulen ikinä löytämään sellaista miestä jonka kanssa olisi parempi kuin yksin, koska olen läski, ruma ja vanha. Joten eiköhän vaan täydy kärvistellä että tämä toisen kaipuu menisi taas ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyytyväinen. vaikka miehen puute ei ole ainoa syy miksi olen onneton.
Silloin joskus nuorena olin tosi kova menemään: elikkä sinkkuna ollessa olin lähes kaikki viikonloput ravintoloissa riekkumassa, ja meno oli kyllä niin hurjaa että nyt oikein hirvittää ajatella että mistä ihmeestä sitä energiaa oikein riitti. Nyt jos jotuisi samanlaiseen rulettiin, niin taatusti kypsyisin hetkessä sellaiseen hullunmyllyyn. Elikkä olen kyllä suhteellisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, vaikka olisin kyllä halunnut pitää kiinni joistain tosi tärkeistä suhteista, mutta minkäs teet, kun ei vaan onnistunut, vaikka kuinka yritettiin. Yksin oloonkin näköjään tottuu, ja osaa olla jopa tyytyväinen, kun saa ihan itse päättää kaikki menemiset ja tulemiset. Ihmiset eivät näytä oikein olevan tyytyväisiä mihinkään: elikkä yksi aikoo laittaa eropaperit vetämään, ja toinen haikailee kumppania rinnalleen. Jotenkin vaan tuntuu, että nyt kun on kokenut yhtä sun toista (myös avioliittoineen), niin on ikäänkuin löytänyt sellaisen ´´mielenrauhan´´, jonka kanssa tulee kyllä ´´ihan hyvin juttuun.´´ Myös fyysinen kuntoni on kohonnut huomattavasti, koska myös tissuttelu on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois kuvioista.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:50"]
Olen tyytyväinen vanhapiika :).
[/quote]
Niin minäkin. Toki nuoruudessa haaveilin toisenlaisesta kohtalosta, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että naimisiin ei kannata mennä hinnalla millä hyvänsä. Eli parempi onnellisesti yksin kuin onnettomasti kaksin. Toki kaikissa elämäntilanteissa on hyvät ja huonot puolensa. Sinkkuna elo on tyynen tasaista, puuttuu sekä parisuhteen aallonharjat että aallonpohjat.