Maalla kasvamisen edut ja haitat lapsille?

Mun kummityttö oli kovasti kiusattu lähes koko kouluajan. Otin hänet luokseni asumaan yläkoulun vikaksi vuodeksi ja asiat parani. Meni vielä vuodeksi kotiin, sitten lähti vaihto-oppilaaksi ja lopun aikaa asui hampaat irvessä. Ei käy kotonaan kuin pakosta.

Jos lapsi saa kavereita, on asiat hyvin mutta jos ei saa, voi koko lapsuus olla yhtä painajaista.

Muutto pois ei välttämättä käy helposti. Entinen luokkakaveri on miehensä kanssa yrittänyt myydä kotia yli 5 v, miehellä on uusi nainen mutta kummallakaan ei ole varaa maksaa 4 lapsesta elatusmaksuja ja omakotitalosta on todella paljon lainaa.

Heidän tontti oli lähes ilmainen koska on juuri siinä rajassa ettei kunnan tarvitse hoitaa koulukuljetuksia.

Talvisin on iso ongelma lasten kulkeminen, ei ole pyöräteitä ja luntakin riittää. Auroja ei.

Maalla asuttaessa lapsi ei törmää arjessa kaikenmoisiin sosiaalisiin ja  päihdeongelmiin. Isossa kaupungissa näihin törmää välillä päivittäin - on juoppoja, narkkareita, lapsia jotka taluttavat kännistä äitiään metroon. Lapsi saa siis olla lapsi ja tietämätön kaikesta maailman tuskasta ja pahuudesta vähän pidempään.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:49"]Ehkä maalla lapset saa olla kauemmin lapsia. Itse kasvoin maalla ja kaverini kaupungissa niin samanikäisinä mä leikin vielä kotona barbeilla ja tein vesiojaan patoja kun kaveri oli ostarilla notkumassa poikien kanssa. Molemmista tuli silti ihan kelpokansalaisia. :D Onhan tää yleistys mutta tämmöinen fiilis mulla. 

[/quote]

Tämä on ihan tosi. 2 kummityttöä, toinen asuu Vuosaaressa toinen ihan maalla. Ikäeroa 1,5!kk.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 15:05"]

Maalla asuttaessa lapsi ei törmää arjessa kaikenmoisiin sosiaalisiin ja  päihdeongelmiin. Isossa kaupungissa näihin törmää välillä päivittäin - on juoppoja, narkkareita, lapsia jotka taluttavat kännistä äitiään metroon. Lapsi saa siis olla lapsi ja tietämätön kaikesta maailman tuskasta ja pahuudesta vähän pidempään.

[/quote]

Oletusarvona siis, ettei kotona ole näitä ongelmia ;)

Sekä maalla, että kaupungissa asuneena minua ihmetyttää muutama asia;

Miksi lapsi/teini pitää kuljettaa "joka paikkaan"? Itse kuljin vastaavassa iässä polkupyörällä ja 15 vuotiaasta eteenpäin mopolla. Ei puhettakaan siitä, että vanhemmat olisivat lähteneet viemään minua harrastuksiin. Minulle se ei ollut ongelma. Piti vain harrastaa sellaista, että pystyi itse kulkemaan. Ja fillaroidessa kunto kasvoi kohisten. 

"Virikkeitten vähäisyys" on juuri sitä, että keksitään itse niitä virkkeitä ja tekemistä. Mahdollisuuksiahan maaseutu on täynnä siihen omaan puuhastelemiseen ja rakentelemiseen. Ei kaiken tarvitse olla ohjeistettua ja valvottua toimintaa. 

Jatkuvat sähkökatkot on ihan pötypuhetta. 

Maalla ehkä tiedetään toisten asiat paremmin, kuin kaupungissa, mutta kyllä sitä apuakin sitten tarvittaessa saa helpommin. Omasta asenteesta riippuu. 

Etuja: Puhdas ilma hengittää ja luonnonläheisempi elämä, vapaampi ja turvallisempi liikkuminen, meluttomuus, hälinättömyys.

Haittoja: Virikkeiden mahdollinen vähyys, siis harrastusmahdollisuudet, kulttuuri, teinien touhut jne. Ei välttämättä niin suurta "valikoimaa" ystävissä. Siis jos sattuu itse olemaan jotenkin erikoinen persoona tms, on vaikeampi löytää samanhenkistä seuraa.

Joka paikkaan tarvitaan kyyti. Kaverit eivät enää käy koulun jälkeen koska kulkevat koulukyydillä. Maalla on pimeätä joten iltaisin ei voi ulkoilla. Kouluun mennään 5km fillarilla ilman pyörätietä ja katuvaloja. Kauppaan on kilometrejä. Sähkökatkot yleisiä, netti ei toimi kunnolla.

AP:
Joo, tuota harrastusjuttua mietin itsekin. Ja autolla kulkemista joka paikkaan....

Maalla yleensä enemmän tilaa, sekä omassa talossa että pihassa. Tuo mielenrauhaa ja harrastusmahdollisuuksia kotona/ pihassa.

Ainakin kaupungissa ikänsä asunut mieheni ihmettelee minun mitä ihmeellisempiä taitojani, pullan leipomisesta traktorin tai moottorisahan käyttöön, perunanviljelyyn tai lehmän avustamiseen poikimisessa tai kissanpennun tappamista, en kyllä näe niitä taitoina, joita ei näppärä kaupunkilainenkin oppisi. 

Tosin harva kaupunkilaisperhe maalle muuttaessaan ottaa lehmiä tai hankkii traktoria.

Paljon riippuu perheestä ja ihan yhtä kauheita narkkaritarinoita tiedän maalaislapsilla ja näppäriä kaupunkilaislapsikin tiedän.

Parasta maalla asumisessa ehkä on että voi mennä pihalle ja huutaa suoraa huutoa eikä kukaan ihmettele mikäs tolla on, jos ihmettelee voi seuraavana päivänä sanoa että huusin kun teki mieli ja naapuri vastaa aha.

Riippuu, mitä tarkoitat maalla.

Jos se on ihan korvessa, jossa ei kulje julkinen, naapuriin ja kavereille on pitkä matka, on lapsilla tylsää.

Jos taas esim. on ns. kylän tai pikkukaupunginkin taajama,,niin ihan ok. Itse vietin lapsuuden pienessä kylässä, josta oli suuremman kaupungin keskustaan 8 kilsaa. Oli kunnon tontti, puutalo,peltoa, puhdasta ilmaa, järveä, kouluun 2 kilsaa, turvallista, kirjasto, kauppa, nuorisotila jne. kavereita lähellä, bussilla pääsi kaupunkiin ja harrastuksiin. Eli tosi hyvä. 

Mitä sillä isolla talolla tekee ja pihalla kun talossa on kolme teiniä joilla ei ole mitään tekemistä? Eivät he viehäty lähimetsästä ja puolukoista. Sitten istutaan koneella kaiket illat ja käydään lentopalloharkoissa kerran viikossa. Tai pesis.

Miten olisi pikkukaupunki? Maalla kasvaneena en itse halunnut sitä omille lapsilleni. Mitään ei voinut harrastaa koska joka paikkaan oli pitkä matka eikä kyytiä ollut. Pimeää ympäri vuoden, joten lapset ovat aina sisällä. Ei edes latuja ajettu viittä kilometriä lähemmäs kotia. Minnekään et voi mennä noin vain. En suosittele, paitsi jos lähellä on edes jokin virkeämpi asutuskeskus (kunnon harrastusmahdollisuudet) ja alueella on katuvalot. Entä teidän työmatkat? Onko kivaa jos olette 10h päivässä töissä ja työmatkaa taittamassa?

Etu on se, että maaseudun lapsilla on unelma. He unelmoivat, että voi kun pääsisi joka ilta itähelsinkiläiselle ostarille syljeskelemään.

lapsi tietää että 5-10 vuoden kuluttua on pakko muuttaa muualle

Ostakaa tai vuokratkaa ensin kesämökki ja oleilkaa siellä kaikki vapaa-aika.

Kakkonen jo listasikin hyviä pointteja, joihin lisään nämä miinukset:

- maaseudulla sun elämäsi on yhteistä kiinnostuksenaihetta naapurustossa. Hyvästi oma rauha - sun perheen tekemiset ja rakentamiset ja menemiset ja tulemiset on kaikkien tiedossa, pahimmillaan naapurin tylsistynyt eläkeläispappa valvoo pihapiiriänne kiikarilla ja perustelee sitä sillä, että eipä pääse murtovarkaat kotiinne...

- turvallisempi liikkuminen joo... toisaalta maaseudulla voi tapahtua kauheita jo siksi, että syrjäkylillä vallitsee "villin lännen meininki", kännissä ajetaan keppanabaarista kotio ja muutenkin humalassa heilutaan vapautuneemmin, jos näkijöitä ja paheksujia ei ole...

- matkat vievät aikaa. Mieti, miten pitkä työpäivästä tulee, jos kuljette kaukaa Helsinkiin duuniin. Pelkkä kirjastossa käynti on jatkossa puolen päivän ekskursio. Ja kaksi autoa on must, ja se (plus bensat, korjaamokulut, autoverot yms.) vie rahaa, vaikka asunto maalta irtoaakin reippaasti halvemmalla kuin stadista.

- ystävien määrä maalla voi romahtaa. Vie aikansa päästä sisälle pieniin piireihin ja sittenkin voi olla, että ainakaan omatoimisen matkan päässä ei asu muita lapsia. Oletteko varautuneet kuskaamaan lapsia kavereille liki päivittäin?

Oikeastaan ainoa huono puoli on se että kaikkiin harrastuksiin ei ole mahdollisuutta....mutta toisaalta pitääkö ollakaan.

Muuttakaa johonkin taajamaan missä on peruspalvelut, helpottaa kummasti

Lapsenne todennäköisesti inhoaisivat maalla asumista. Mitä he tekisivät siellä? Aamulla pimeässä on kiva tallustaa pari kilsaa koulutaksille... Koko ilta sitten koneella, kun ei pihallakaan näe olla.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:37"]Ainakin kaupungissa ikänsä asunut mieheni ihmettelee minun mitä ihmeellisempiä taitojani, pullan leipomisesta traktorin tai moottorisahan käyttöön, perunanviljelyyn tai lehmän avustamiseen poikimisessa tai kissanpennun tappamista, en kyllä näe niitä taitoina, joita ei näppärä kaupunkilainenkin oppisi. 

Tosin harva kaupunkilaisperhe maalle muuttaessaan ottaa lehmiä tai hankkii traktoria.

Paljon riippuu perheestä ja ihan yhtä kauheita narkkaritarinoita tiedän maalaislapsilla ja näppäriä kaupunkilaislapsikin tiedän.

Parasta maalla asumisessa ehkä on että voi mennä pihalle ja huutaa suoraa huutoa eikä kukaan ihmettele mikäs tolla on, jos ihmettelee voi seuraavana päivänä sanoa että huusin kun teki mieli ja naapuri vastaa aha.

[/quote]

Voi tätä tehdä Helsingissäkin.

Ehkä maalla lapset saa olla kauemmin lapsia. Itse kasvoin maalla ja kaverini kaupungissa niin samanikäisinä mä leikin vielä kotona barbeilla ja tein vesiojaan patoja kun kaveri oli ostarilla notkumassa poikien kanssa. Molemmista tuli silti ihan kelpokansalaisia. :D Onhan tää yleistys mutta tämmöinen fiilis mulla.