Provosoivatko somevaikuttajat omaa nettikiusaamistaan?
Vastustan nettikiusaamista henkeen ja vereen. Vastustan ylipäätään kiusaamista sen kaikissa ilmenemismuodoissaan. Viime päivinä olemme saaneet lukea somevaikuttajien ja bloggaajien mielipahasta, jota on aiheutunut heille lähetetyistä vihamielisistä kommenteista. Kiusaamista vastaan sotiva kampanja #stopnettikiusaamiselle on myös saanut alkunsa aiheen tiimoilta. Tunnekokemus ja tuohtumus somevaikuttajien osalta on täysin perusteltua. Mutta. Kurkataanpa hetkeksi kolikon kääntöpuolelle.
Itse seuraan muutamaa somevaikuttajaa, joita yleisesti tituleerattakoon nimikkeellä ”julkkis”. Vaikuttajien kuvapalvelun feedit sisältävät pääsääntöisesti hyvin normiarjesta poikkeavaa, provosoivaa (=tahallista toimintaa, josta aiheutuu negatiivinen reaktio) materiaalia; ilmaisten pr-lahjojen esittelyä, muokkausohjelmalla käsiteltyjä kasvokuvia, kalliita ravintolaillallisia, oman autonkuljettajan näyttämistä, varakkaan kumppanin hankkimia design -laukkuja, somenäkyvyyttä vastaan saatuja ilmaisia ihonhoito-, spa-, kampaaja- ja kynsihuoltokäyntejä, kalliin sisustussuunnittelijan tapaamisia, ulkomaanmatkoja, miljoonien asuntokauppoja, ammattimeikkaajan tuolilla istumista merkkituotteisiin verhoutuneena... Kuvamateriaalia katsoessa on pakko kysyä: ”onko somevaikuttaja oikeasti hämmästynyt, jos seuraajalla palaa pinna turhamaisuuteen ja feedback on sen mukaista?”
Somevaikuttajat saavat tulonsa tuotteiden markkinoinnista. Kampaaja antaa ilmaisen värjäyksen, jos vaikuttaja kertoo käynnistään omalla tilillään. Seuraajat näkevät videon ja varaavat kampaamoajan alennushintaan. Näinhän se kuvio menee. Tässä mainonnan varjolla tapahtuvan yltäkylläisen elämäntavan esittelyssä piilee myös se vaara, että vaikuttaja leimaantuu prameilevaa arkea eläväksi pintaliitäjäksi, joka alati nostaa itsensä jalustalle muiden saavuttamattomiin. Kulutusjuhlaa elävää vaikuttajaa päivästä toiseen katseleva seuraaja voi puolestaan olla itse se korona-arjen kurittama työtön työnhakija, jonka talous on yhtä kuralla kuin vuokrapyörän takarengas. Sen sijaan, että seuraajan videoista ja kuvista syntyisi mieltä ylentävää piristettä, syntyy pikemminkin kateutta, vihaa ja paheksuntaa.
Yksi kysymys kuuluukin: ”voivatko seuraajat itse tehdä jotain, jotta heidän toimintansa ei aiheuttaisi niin paljon mielipahaa ja provokaatiota yleisön keskuudessa?” ”Voisiko tuotemainontaa toteuttaa hieman hienostuneemmin, omahyväisiä elkeitä ja ilmeitä hieman feidaten?” ”Voisiko joskus kuvata itseään ihan tavallisena tallustelijana?”
Seuraajalla ei ole mitään oikeutta oksentaa omaa mielipahaansa kenenkään niskaan, tämä on sanomattakin selvää. Sometilin omistajalla on myös oikeus julkaista tilillään mitä materiaalia haluaa. Mutta joskus molempien on pakko tulla puolitiehen vastaan. Vaikuttaja katsoo mitä julkaisee ja seuraaja katsoo mitä suustaan päästää.