Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
tuttuja pesineitä kirjoitti:
Meillä oli kotona helkkarin rumia kuparitauluja seinät puolillaan. Ne aiheetkin olivat tyyliä; äijäporukka juopottelee jossain metikössä, taustalla näkyi viinapannu.
Minulla on vieläkin jossain vintillä laavalamppu. Oranssi.
Oikein rikkaiksi kun heittäydyttiin hankittiin sellainen stereolaite, josta sai päistä irti ne kaiuttimet. Se oli mustanpuhuvan kirjahyllyn kunkku.
Kotonani tuota kupukelloa sanottiin vuosikelloksi, mahtaako olla oikea nimi sille.
Mummon keittiön seinällä oli just sellainen kuparitaulu, missä äijäporukka on metsässä ja viinapannu taustalla. Muistan sen yhä, vaikka elettiin jotain vuotta 1983, kun katselin sitä mummon luona.
Minun kuparitaulussani on Eetu Iston maalauksen toisinto, jossa Venäjän kotka repii lakikirjaa Suomi neidon käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin olohuoneen seinällä oli valtavankokoiset maalaukset talon isännästä ja emännästä.
Meillä oli oviaukon laidalla roikkumassa oviverho, joka oli tehty katajasta. Siis oli leikattu noin sentin paksuisia katajanviipaleita ja sitten kiinnitetty ne toisiinsa metallirenkailla.
Ei se ulkonäöllisesti kovin kummoinen ollut, mutta siitä lähti pitkään ihana tuoksu.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin olohuoneen seinällä oli valtavankokoiset maalaukset talon isännästä ja emännästä.
Olivatko maalaukset näiden henkilöiden näköisiä?
Serkullani oli seinällään maalaus hänestä itsestään, mutta se ei näyttänyt lainkaan häneltä. Kun näin sen eka kerran, kysyin, että kuka tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne koko seinän täyttävät lastulevy-kirjahylly-lasivitriini-hirvitykset olivat kyllä karmeinta mitä voi olla. Ja vielä ihan täynnä kaikkea sen ajan halpaa sisustuskrääsää. Vanhemmillani oli juuri tälläinen. Ja täynnä just näitä nukkeja, viuhkoja, lasikupolikello, muovitulppaaneita... siis kaikki mahdollinen.
Äiti oli käynnyt vielä Tallinnasta mustalta torilta(?) käynnyt hakemassa semmoista superhalpaa kristallia ja lasia. Ja sitten oli täynnä kirjoja. Erikoisuutena meidän mutsilla oli joku 5-osainen lintukirja sarja, ja yksi "kirja" oli täynnä kasetteja, johon oli nauhoitettu eri lintujen ääniä. Oikeasti? Miettikää 12 kasettia täynnä eri linutjen viserryksiä. :D ou mai gaad
Yhden serkkuni yksinäiselle undulaatille soitettiin noita kasetteja että sillä olisi jotakin seuraa - se olikin varsin monipuolinen laulaja, mutta muuten aika sekopää: hyökkäili aina päälle kun olin sitä ruokkimassa kun serkun perhe oli lomalla.
Kirjastovirkailijana muistan hyvin nämä lintujen ääniä -kasettikirjat. Niitä oli useammankinlaisia, moniosaisia ja yksittäisiä. Itse asiassa oli joukko ihmisiä, jotka ihan oikeasti lainasi näitä. Myös koulujen opettajat haki näitä meiltä opetustarkoitukseen.
Muistan vieläkin yhden nuoren pojan, joka oli tosi innokas lintujen tarkkailija, häneltä riitti meille työntekijöillekin mielenkiintoisia juttuja. Jostakin linnun äänestä hän oli oikein yhteydessä kustantajaan, koska oli sitä mieltä, että se oli väärä.
Eli kyllä näillekin käyttäjänsä oli. Muistelisin, että kun ne aikanaan sitten laitettiin pois käytöstä, kun ei enää kasetteja juuri kuunneltu, niin joku luontoyhdistys ne kävi meiltä hakemassa.
Mustalla torilla tarkoitat Tallinnan silloista Mustamäen toria, josta sai melkein mitä vain ja halvalla yhteen aikaan. Sieltä sai ihan kunnon tavaraakin, vaikka kyllä sitten huonosti valmistettuakin. Ja esim. musiikkikopioita, siis laittomia piraattilevyjä ja videokasetteja. Eipä niiden tuomisia kukaan valvonut. Jos mikä uutuuslevy oli ilmestymässä joltain suosikkiartistilta, niin Mustamäen torilta sen sai piraattina jo ennen kuin se oli edes ilmestynyt, kummallinen juttu. Kunnon tavaraa oli esim. tekstiilituotteet, pöytäliinat, laudeliinat ja pyyhkeet. kaikenlaiset patalaput, patakintaat ja pannumyssyt, ne oli yleensä hyvin kauniita.
Semmoisia muistoja täällä kirpoaa mieleen. Olisikohan äitisi saanut tuon ison kasettikokoelman vaikkapa Valituilta Paloilta joksikin kiitoslahjaksi, jos on ollut hyvä asiakas sinne päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jo mainittu ilmapuntari-lämpömittari-kello -seinäkoriste? Mikään niistä ei näyttänyt oikein.
Meillä isä sai jostain lahjaksi tällaisen hirvityksen. Sitten ihmeteltiin kun mittarin mukaan sisällä oli aina 25 astetta lämmintä, kunnes hoksattiin, että lämpömittarin punainen ”elohopea” oli maalattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin omakotitaloissa oli pihalla vene, jossa multaa ja siihen istutettuja kukkia. Pidin aina mauttomuuden huipentumana.
Näitä näkyy kyllä. Minusta pahin oli vastaavaan tarkoitukseen siirretty vanha vessanpytty.
En ymmärrä edes sitä, että johonkin vanhaan saappaaseen tehdään kukkakoristus. Myös nämä vanhat pyöränromut, joiden tarakalla ja kahvoissa on kukkakoriasetelmia. Tai traktorinpyörä kukkapenkkinä. Jotkut tykkää, minä en.
Usein ne traktorin- tai autonrenkaat olivat jo niin kuluneita pinnaltaan, että olivat vain rumentamassa pihaa. Kuka sitä uusia renkaita kukkapenkiksi laittaisikaan. Ei ne uusinakaan olisi olleet kukkapenkkinä kaunein ratkaisu. Mautonta tosiaan.
Eri värisiksi maalatuista kivistä saa hienon reunuksen kukkapenkkiin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypnoottinen rumilus: Kupukello. Nuo pampulat pyörivät vuorotellen kumpaankin suuntaan.
Kuva ei näkyny enää, mutta taisi molemmat vanhempani saada kyseisenlaisen kellon 50 - vuotislahjaksi aikanaan 80-luvulla. Itsellä tuo ikä täyttymässä enkä vois kuvitellakaan sellaista lahjaa.
No, sitten kun vanhemmista aika jättää niin onhan niitä kaksi jaettavaksi...
Nyt noista kupukelloista tuunataan koristeita.
http://4.bp.blogspot.com/-7bXjZZZvcQQ/UWUzQFND2fI/AAAAAAAADi8/gcoBQmg74…Onko tuo tuunattu versio jotenkin parempi kuin alkuperäinen kello? Kuka tarvitsee jäniksen tuolilla kuvussa?
Tää on tätä nykyaikaa. "Sisustus" on just tuommosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saimme 70-luvun alkupuolella lahjaksi ylikoristeellisen kristallimaljaa jäljittelevän kestolasikulhon, joka oli väriltään kirkuvan kellanvihreä.
Se oli mauttomuuden huippu ja se jäikin vuosikausiksi keittiökaapin perälle käyttämättömänä.Mä voisin kuvitella, että tekisin siihen kesäisen salaatin tai boolin, vois menetellä oikein hyvin sellaisena.
Heh! Kulho oli niin matala, että siihen ei boolia olisi voinut laittaa. Sellainen oudon kokoinen, josta ei tiennyt mihin käyttöön se oikein oli ajateltu. :))
No voi taivas. Ehkä se oli sitten tarkoitettu vain olemaan koristeena. Ainahan on ihmisiä, joiden mielestä on hienoa, kun joku vain säihkyy ja kimmeltää. Me on saatu kerran tupaantuliaislahjaksi kummallinen keraaminen turkoosinvärinen kukkamaljakko, joka on ikäänkuin venytelty epämääräisen muotoiseksi ja vielä pohjakin kupera, niin ettei pysy kunnolla pystyssä. Uniikkia taidetta kuulemma. Näille ei voi kuin nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ei jumankavite, REPESIN! XD
Tämä on tähänastisin voittaja!
Mä niin ihastuin tähän. Tässä linkki,
https://www.ekoaarrekauppa.fi/product/2177/pentik-kaamoskivi-kynttelikk…
Ai herramunvereni miten syntisen ruma kapine. Tai tuon edessä pitäisi varmaan lausua ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn. Iä! :O
Toi on just sen näköinen kapistus, joka tuo ostajalleen karmean kirouksen.
Onko nuo kynttiläsyvennykset tarkoitettu tuikuille vai pitkille kynttilöille? No kummat vaan, niin kauhean näköinen sitten kynttilöineenkin. Kai tuota nyt kumminkin on tarkoitus pitää nimenomaan kynttelikkönä.
Näihin Pentikin kynttilänjalkoihin kuului sellaiset pienet jalalliset pallokynttilät.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun kahdeksankulmaiset astiastot. Kyllä oli rumat!
Nämähän ovat nyt trendikkäät. Meillä on mustat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ai tää!! Joo, hirveä rumilus ja näitä näkee välillä edelleen. Ihan kuin joku mustanruskeaksi muuttunut epämääräiseksi paisunut sisäelin josta kasvaa jotku sienimäiset henkitorvet.
Meillä oli täyskorkea puupanelointi olohuoneessa. Verhoissa oli isoja ja värikkäitä kuvioita, etenkin 70-luvulla. Sitten lapsilla ja koululaisia oli sellaisia päiväpeittoja, jotka oli sellaisesta puuvillakankaasta, missä oli tasainen raita ja sitten sellainen pörheämpi raita sitä samaa väriä siis koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mahdollisesti jo mainittukin, mutta puiset tulppaanit, joiden varsiosa oli ristin muotoinen. Löytyy googlen kuvahaulla :D lisäksi oli ihmeellisiä paperipunoksesta tehtyjä "kukkakimppuja" joissa oli (varmaan vessapaperirullaa hyödyntäen) paksumpi varsi ja sitten paperinarut oli avattu yläpäästä "lehdiksi". Oikein ihania. :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli täyskorkea puupanelointi olohuoneessa. Verhoissa oli isoja ja värikkäitä kuvioita, etenkin 70-luvulla. Sitten lapsilla ja koululaisia oli sellaisia päiväpeittoja, jotka oli sellaisesta puuvillakankaasta, missä oli tasainen raita ja sitten sellainen pörheämpi raita sitä samaa väriä siis koko ajan.
Olin unohtanut tuon kankaan. Mulla oli sitä myös ruutukuviollisena nuken peittona.
Muistin myös sellaiset oudot kannelliset säilytysastiat, mitkä oli päällystetty jollain muovisuikaleilla. Isovanhemmilla oli myös viinapullon säilytykseen soveltuva pieni tynnyri, mikä aukesi saranoillaan ja sisällä oli pullonmuotoinen kolo.
Isä sai tupakkalakkonsa aikana jostain lahjaksi vitsikkään taulun, missä lasin alla oli yksi tupakka ja muistaakseni pari tulitikkua. Päällä luki: hätätilanteessa riko lasi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sellanen ufolta näyttävä ilmankostutin 1980-lukua?
Muistan keltasen tai oranssin 70-luvulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kullitettu virkkuureuna
:DDDD
Nään niin sieluni silmin😂
[quotete=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypnoottinen rumilus: Kupukello. Nuo pampulat pyörivät vuorotellen kumpaankin suuntaan.
Mahdottoman hieno. Mummovainaalla oli tuollainen ja kyllä siitä kelpasi aikaa katsoa.
Mulla on edesmenneeltä kaverilta jäänyt kupukello, jollaista joskus on myös vuosikelloksi kutsuttu. Siinä tosiaan pyörii neljä palloa ja kullan väri on nätti. Kuvun sisällä, pohjassa on kaunolla nimikirjaimet IM ja sen alla päivämäärä 11.6.87. Edesmenneen kaverin äitivainaa on sen aikoinaan lahjaksi jostain saanut.
Mähän halusin jo alle kakskymppisenä vuosikelloa, koska ne olivat silloin tyyriitä ja tyylikkäitä. Nyt mulla on ollut jo monta vuotta aikoinaan kovasti haluamani vuosikello. Rulokaapin päällä se on ja on hyvä ajan näyttäjä. Tuollaisia saman tapaisia näkee nykyään kirppiksillä. Myydään ihan puoli-ilmaiseksi, n. 15 - 20 eurolla, että mitään rahallista arvoahan niillä ei nykyisin ole, toisin kuin silloin 1980-luvulla kellokaupoissa.
Mitään ei kannata uutena ostaa ja maksaa suolaisia hintoja, koska kohta niitä saa melkein silleen, että joku maksaa sulle siitä, kun otat sen vastaan.
Meillä on noita kupukelloja 3 kpl. Ne ovat muovia. Miehestä ne ovat hienoja, minusta eivät. Tuolla ne pyörivät vitriineissä. Pikku hiljaa niiden määrä vähenee, koska kannustan miestä lahjoittamaan niitä kavereilleen. Kahdesta kellosta on jo päästy eroon. Mies taas on iloinen, jos hamstraamani astiat vähenevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sellanen ufolta näyttävä ilmankostutin 1980-lukua?
Muistan keltasen tai oranssin 70-luvulta
Ufox-ilmankostutin. Muistaakseni värivalikoimassa olivat jossain vaiheessa myös punainen, tummanruskea, keltainen ja luonnonvalkoinen.
Olen nähnyt myös tupakan holkeista kootut verhot. Ennen jossain Työmies tupakka-askissa oli holkki mukana ja niitä kertyi paljon.