Lue keskustelun säännöt.
Olen entinen bulimikko, kysy mitä vaan
Kommentit (24)
Kuinka kauan sairastit, miten sun hampaat voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin syödä terveellisesti ja liikuin, myöhemmin huomasin että herkutkaan eivät lihota, päinvastoin.
Ap
Mikä oli se pohjakosketuksen hetki, jolloin ymmärsit ettei oksentaminen voi enää jatkua vaan on pakko tehdä muutos?
N. 15v, välillä meni huonommin, välillä paremmin. Hampaat on hyvät mutta minulla on hyvä hammasluu perimänä.
Ap
Repsahdatko koskaan?
Mä olin ajatellut tervehtyneeni, olen sairastunut 15 vuotta sitten. Vuoden olen ollut oksentamatta, kunnes eilen yhtäkkiä sorruin ollessani yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinaista sellaista hetkeä ei ollut, tervehdyin pikkuhiljaa ajan kanssa. Lapsen saanti vaikutti myös. Mutta noloja tilanteita oli paljon tietenkin.
Puli Mikko? Montako pulloa kossua menee päivään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pystyit oksentamaan? Itse kärsin BEDistä ja teen kuolemaa ylipainon takia. En pysty melkein yöllä edes hengittämään. Mutta ei anna myöden oksentaa, se katkaisee sen mielihyvän tunteen. 10kg sain pudotettua paastoamalla, mutta olen taas tässä suossa ja eiköhän paino kohta tule takaisin.
En repsahda kun voin herkutella lihomatta. Tarvetta ahmimiseen ja oksentamiseen ei ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna mitään vinkkejä mutta sen sanon että krapula- ja mahatauti oksetus on edelleen hirveä tunne. Siis, bulimikkokaan ei totu pahoinvoinnin tunteeseen.
Onko tuo ainoa asia miten määrittelet itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emetofoobikolle bulimia on aivan käsittämätön sairaus. Miten ihmeessä kukaan haluaa vapaaehtoisesti oksentaa?
Toki koen myös myötätuntoa bulimikkoja kohtaan. Kaikki syömiseen liittyvät sairaudet on rankkoja.
Mulle emetofobia aiheuttaa ruokarajoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En repsahda kun voin herkutella lihomatta. Tarvetta ahmimiseen ja oksentamiseen ei ole.
Ap
Olet siis saanut elämääsi sisältöä. Eihän se oksentelu ja bulimia ylipäätään ole ruokaan liittyvä ongelma. Ongelma on jossain muussa ja purkautuu syömishäiriönä.
Sairastin itse 12 vuotta ja pahimmillaan elämäni pyöri täysi sairauden ympärillä. Vasta raskaus sai minua hoitamaan asian kuntoon.
Mikä oli sun suosikkiruoka tähän harrastukseen liittyen? Minulla se oli leipä ja jäätelö - helpoin tyhjentää. Paranemisesta liki 20 vuotta.
Kamala sairaus!
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ainoa asia miten määrittelet itsesi?
Ei ollenkaan. Ei ole koskaan ollut. Muistelen sitä aikaa oikeastaan vähän epäuskoisena.
Ap
Mitä ahmit? Oliko joitain tiettyjä ruokia jotka olivat pahempi ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli sun suosikkiruoka tähän harrastukseen liittyen? Minulla se oli leipä ja jäätelö - helpoin tyhjentää. Paranemisesta liki 20 vuotta.
Kamala sairaus!
Hmm, vaikea kysymys. Haaveilin ehkä eniten vaikeasti saatavista ruuista, lätyistä (ne piti tehdä ensin ja oli kiire) jostain tietystä leivoksesta tai jäätelöannoksesta. Suolaisista en välittänyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä ahmit? Oliko joitain tiettyjä ruokia jotka olivat pahempi ongelma?
Keksejä, jäätelöä, muroja, leivonnaisia. Ei ollut mitään pahempaa.
Ap
Kuinka tervehdyit?