Mustasukkainen entisestä suhteesta?

Enhän mä osaa ees tätä käyttää.. ELI kaipaisin neuvoja kanssaeläjiltä mustasukkaisuuden käsittelyyn. Olen ollut ihanan miehen kanssa yhdessä nyt muutaman kuukauden ja huomaan olevani mustasukkainen hänen exästään.. Mies asuu asunnossa, josta entinen kihlattu muutti pois ja minua häiritsevät kylässä käydessäni exän shampoopullot suihkutelineessä, meikinpoistoaineet ja meikkisiveltimet lavuaarin reunalla jne. Erosta ja erilleen muutosta on siis yli vuosi ja mies on tapaillut muitakin naisia ennen minua tässä välissä. Kerroin miehelle purkkien ja purnukoiden vaivaavan ja hän tyhjensi suihkutelineen, mutta kaikki muut naisten tökötit ovat edelleen omalla paikallaan. Liekö sitten ymmärtänyt, että pelkkä shampoo vaivasi mieltä? Joka tapauksessa, mies on siisti: pesee pyykkinsä säännöllisesti, keittiö on järjestyksessä, eli ei mikään perus "poikamiesboksi". Olen miettinyt, että olisiko mies laiska siivoamaan, mutta kaiken muun perusteella siitä ei voi olla kyse 🤔 lisäksi asunto on sisustettu kauniisti ja huomaan pohtivani, mikä kaikki on exän käsialaa ja mikä miehen, kun kerta vanhat hiustenpesuaineetkin on säilytetty.

Mies sanoo olevansa sitoutunut minuun ja haluaa olla kanssani "hamaan loppuun asti", mutta esimerkiksi yhteenmuutto on aivan liian aikaista. Mitä se onkin, kait.

Olen varmaankin lapsellinen, mutta olen aina haaveillut salamarakastumisesta ja "unelmien miehestä" ja nyt kun sellainen on käsillä, ihmettelen miksi emme etene suhteessa.. Tämä sama ajatus/pelko toisen sitoutumisesta on sitten se sama mikä heijastuu näihin kummallisiin ajatuksiin. Kun mies kertoo entisestä suhteestaan, hän kertoo mitä kaikkea romanttista exälleen teki: vei matkoille, ulos syömään, shoppailemaan, kokkasi kynttiläillallisia kotona, vei kukkia jne (näistä löytyy myös vanhoja kuvia Facebookissa), tulen surulliseksi. Tulen surulliseksi, koska mietin miten meillä ei ole samankaltaisia muistoja vieläkään. Hän ei ole oma-aloitteisesti vienyt minua kertaakaan edes kahville, saati kokannut kynttiläillallista. Mustasukkaisuuteni saa minut pohtimaan tätäkin: onko hän lainkaan niin rakastunut kun sanoo? Eikö meidän pitäisi parhaillaan elää sitä "kuherrusvaihetta", missä kaikki on pelkkää seksiä ja romantiikkaa, riiaamista ja toisen himoitsemista? Tunnumme hypänneen suoraan arkeen ja asiasta kysyessäni hän totesi, että ehtiihän sitä vielä kuherrella. Tottakai ehtii, jos tässä kuolemaan asti yhdessä ollaan, mutta jotenkin omaan korvaan kuulostaa pylly edellä puuhun kiipeämiseltä: ensin arki, sitten kuherrus.

Haluan nyt korostaa, että kaikilla on historiansa ja kuuluukin olla. Minullakin on. En tiedä mikä tässä kyseisessä miehessä saa minut antamaan itsestäni enemmän, kun kenellekään toiselle koskaan aiemmin ja se pelottaa. Olen kummallisen mustasukkainen asioista, joilla ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla mitään merkitystä?

Kanssakärsijöitä? Joku fiksu, joka osaisi sanoa mikä tähän auttaisi? Miksi olen yhtäkkiä mustasukkainen ja romantiikan kipeä shampoosta napisija?

Onpa sekava selitys taas 🙄

Lisätään nyt vielä, että mies on tavannut minun vanhempani, mutta ainoastaan puhunut minun tapaavan hänen vanhempansa. Mitään ei tunnu tapahtuvan, vaikka kaikenlaisia "lupauksia" on. Mies on myös viettänyt aikaa lapseni kanssa ja ovat tulleet toimeen erittäin hyvin. Minun ja lapsen luona ollessa mies on kuin mikäkin täydellinen "bonusvanhempi", joka ottaa osaa lapsen arjen pyörittämiseen ja kasvatukseen (opettaa asioita, leikkii lapsen kanssa, hoitanut yksin iltatoimet ja laittanut sänkyyn jne).

En vain pääse irti tästä epäilevästä ja mustasukkaisesta tunteesta, että jossain on vilunkipeliä 😑 miksi emme voisi muuttaa yhteen, kun kerta vietämme aikaa toistemme kanssa lähes päivittäin, myös lapsen kanssa? Miksi niitä exän tavaroita on joka paikassa? Miksi en ole tavannut hänen perhettään? Olemme kuitenkin avoimesti parisuhteessa sosiaalisessa mediassa ja meillä on siellä yhteiskuvia, joista hänen ystävänsä ja perheenjäsenensä käyvät tykkäämässä tms. Eli salaisuus en omasta mielestäni ole. Mitä tapahtuu??

Voisitko preferoida kymmenen rivin tiivistelmän?

Ikävä kyllä.. En

Valitettavasti kuulostaa siltä, että mies odottaa "sitä oikeaa", kaipaa exää tai jotain muuten parempaa. Itse olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa, jossa mies oli ex-tyttöystävän kanssa käyny ulkomailla, harrastivat yhdessä jne. Meidän suhdetta kutsui tapailuksi vielä puolen vuoden jälkeen. Oli kyllä kiva mies ja olisin kovasti halunnut kunnon suhteen, mutta jätin kun tapasin nykyisen aviomieheni. Sinun tilanteessasi tuntisin varmasti ihan samoin kuin sinä nyt, miksi on niitä exän tavaroita säilyttänyt?! Ja perheellekin varmasti voisi sinut jo esitellä, jos ei välimatka tms. ole esteenä. Tsemppiä... Ehkä yhteen muutolla ei tarvitse olla vielä kiire, mutta nuo kaikki muut asiat ovat kyllä hälytysmerkkejä.

Hei kuules nyt ap, kolme kuukautta on lyhyt aika.

Tapailkaa rauhassa, ja pysy ihan coolina nyt ja älä jatkuvasti kysele suhteen etenemisestä , yhteen muuttamisista jne.

Se että muutetaan heti yhteen kun ollaan juuri tutustuttu, on melko harvinaista. Salama-rakastuminenhan teillä on tapahtunut, ei se erilleen asuminen poissulje sitä.

Yritö keskittyä muuhunkin kuin tähän suhteeseen, tee omia juttuja ja harrastuksia jne.

Ehkä mies ei kehtaa ehdottaa vielä yhteenmuuttoa kun sinulla on lapsikin.

Exän tavaroista en tiedä mitä olisin mieltä.

Miehet eivät aina kiinnitä huomiota johonkin purnukoihin ja shampoopulloihin eikä ole varmaan ajatellut sen enempää että ovat exän.

Kuinka kauan heidön erostaan on jos lavuaarin reunallakin vielä meikkisiveltimiä?

Mies ei taida paljon siivoilla, ei ole tottunut puunaamaan kylppäreitä kun naiset hoitaneet tämän homman? Näin ainakin meillä..

Nro 6 jatkaa..

Ainiin mainitsitkin että erosta on yli vuosi.

Ymmättön tunteesi koska itsekin tuntisin samoin. pahalta tuntuisi myöt tuonettä kertoo exästään. Miski ihmeessä siitä exästä täytyy pihua nykyiselle? Puhuuko paljonkin?

Sanoisin miehelle suoraan että minusta tuntuu että et ole päässyt yli.

Toki ne purnukat on voineet jäädä jollain toisella naisella jota tavannut exän poismuuton jälkeen, hänhän oli siis tapaillut muitakin?

Itse olen ollut miesystäväni kanssa kolme vuotta. Miehen ex on hänen ystävänsä ja miehellä on avain heidän yhteiseen kotiin, jossa ex asuu. Ex ja heidän yhteiset lapset on hänen perhettä ja minä en.

Asiasta olen yrittänyt puhua. Mies ei ymmärrä. Mitään yhteenmuuttoa kumpikaan ei halua. Salaa toivon kuten avioliittoa ja sitä, että mies näyttäisi, että olen tärkeämpi kuin ex. Mies sanoo rakastavansa, mutta on kuitenkin sanonut, että ei ole luvannut minulle mitään. Välillä itkettää. En näitä asioita voi jankuttaa miehelle enkä voi sille mitään ettei mies pidä minua perheenään.

Itsellä on avioliitto takana ja siinä suhteessa lähes suoraan sanottiin, etten ole se oikea. Tämä kakkosena olo on kai kohtaloni. Itsellä rakkautta riittää.

Noh, nythän mä vasta hulluksi olenkin tullut. Kerroin miehelle (taas) miten exän henkilökohtaiset tavarat häiritsee, enkä tunne oloani kotoisaksi hänen luonaan niiden takia pyynnöistä huolimatta. Tänään aamulla huomasin purkkien kadonneen ja tottakai, kiva juttuhan se on. Hulluuttaa herättää se, ettei purkkeja näy roskapussissa? Nyt mietin, että on kaksi vaihtoehtoa: mies laittoi ne toiseen pussiin ja vei sen roskakatokseen, viemättä keittiön roskia TAI se saakeli piilotti ne vaan jonnekin?

Kysyin myös aivan suoraan, miksi puhuu vanhempiensa tapaamisesta, mutta silti en heitä vieläkään ole tavannut, enkä saanut vastausta. Kieltämättä, en jaksa kysyä samoja asioita uudestaan ja uudestaan saamatta vastausta, enkä myöskään jaksa olla näin vainoharhainen mielipuoli. Elämässä pitäisi olla muutakin, kun odottelua siitä sitoutuuko toinen tosissaan vai ei. Ja miltä se totinen sitoutuminen sitten näyttää edes? Miksi vaistoni edelleen huutaa että tässä on jotain pahasti vialla?

Kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota myös siihen, ettei hän kysele kuulumisiani. Itse kysyn kuinka voit, miten töissä meni, oliko hyvä treeni salilla, nukuitko tarpeeksi jne, mutta hän ei ole kertaakaan kysynyt minulta samaa 🤔 olettaako minun kertovan vaan jos on kerrottavaa vai eikö välitä?

Vapaajanakka kirjoitti:

Kun mies kertoo entisestä suhteestaan, hän kertoo mitä kaikkea romanttista exälleen teki: vei matkoille, ulos syömään, shoppailemaan, kokkasi kynttiläillallisia kotona, vei kukkia jne (näistä löytyy myös vanhoja kuvia Facebookissa), tulen surulliseksi.

Todella erikoinen puheenaihe nyxän kanssa. Miksi ihmeessä hän haluaa muistella kanssasi romanttisia hetkiä exänsä kanssa? Minäkin tulisin surulliseksi. Tai oikeastaan tuon tyyppiset puheenaiheet ja ylipäätään exästä puhuminen olisi mulle varmaankin niin iso turn off, että menettäisin kiinnostukseni, enkä usko että haluaisin jatkaa tapailua.

Onneksi ette ole muuttaneet yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen! Ajattele nyt vähän lastasi - ei hänelle ole hyväksi, jos joutuu asumaan äidin vaihtuvien kumppaneiden kanssa. Muutat jonkun kanssa yhteen vasta kun olet varma, että juttu toimii. Vaikutat todella epävarmalta tämänhetkisen kumppanin suhteen. Jos noin aluta asti on noin epäileväinen fiilis, niin kannattaa luottaa omaan vaistoon ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa on alusta asti luottavaisempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Vapaajanakka kirjoitti:

Kun mies kertoo entisestä suhteestaan, hän kertoo mitä kaikkea romanttista exälleen teki: vei matkoille, ulos syömään, shoppailemaan, kokkasi kynttiläillallisia kotona, vei kukkia jne (näistä löytyy myös vanhoja kuvia Facebookissa), tulen surulliseksi.

Todella erikoinen puheenaihe nyxän kanssa. Miksi ihmeessä hän haluaa muistella kanssasi romanttisia hetkiä exänsä kanssa? Minäkin tulisin surulliseksi. Tai oikeastaan tuon tyyppiset puheenaiheet ja ylipäätään exästä puhuminen olisi mulle varmaankin niin iso turn off, että menettäisin kiinnostukseni, enkä usko että haluaisin jatkaa tapailua.

Onneksi ette ole muuttaneet yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen! Ajattele nyt vähän lastasi - ei hänelle ole hyväksi, jos joutuu asumaan äidin vaihtuvien kumppaneiden kanssa. Muutat jonkun kanssa yhteen vasta kun olet varma, että juttu toimii. Vaikutat todella epävarmalta tämänhetkisen kumppanin suhteen. Jos noin aluta asti on noin epäileväinen fiilis, niin kannattaa luottaa omaan vaistoon ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa on alusta asti luottavaisempi olo.

Mietin ihan samaa.. Häiritsee, kun en saa kiinni miksi on niin epävarma olo tämän ihmisen kanssa koko ajan.

Olette molemmat jo useamman suhteen läpikäyneitä. Molemmat olette kokeneet ne romanttisen suhteen alun tyypilliset kliseet, kynttiläillalliset, yhteiset matkat, jne. Siinä vaiheessa kynttiläillallisissa ei ole kummallekaan mitään uutta ja molemmat tietävät exisistään joten jälkeenjääneillä purkeillakaan ei pitäisi olla mitään merkitystä. On ihan luontevaa ja normaalia ettei myöhemmissä suhteissa ole samanlaista latausta kuin ensimmäisissä. Kuvaat tilannetta arkipäiväiseksi. Sitä se varmasti aikuisilla seurustelijoilla on.

Jos ne meikit olikin miehen omia. Tykkää salaa laittautua naiseksi

Vierailija kirjoitti:

Jos ne meikit olikin miehen omia. Tykkää salaa laittautua naiseksi

Sekin olisi parempi vaihtoehto, kun että roikkuisi exässään 😅