Ai että mä inhoan joulua. Muita?

Tykkään joulusta ja sen mukanaan tuomasta karnevaalista, piristää tätä pimeyttä ja katkaisee mukavasti syksyn tuoman uupumuksen. Saa olla lomalla. Inhoan ja välttelen sitä hössötystä ja painetta mitä anoppi ja oma äitini luovat. Apua viikon päästä on jo joulu, apua apua!

Ostan lahjoja vain niille joille oikeasti keksin hyvän, pääsääntöisesti lapsille omille ja sukulais lapsilleni, sekä murrosikäisille pikkusisaruksilleni. Joskus miehellenikkin. Lahjat mietin nauttien jo pitkin syksyä, mitään en jätä joulukuulle.

Jouluna miehen suku tulee meille. Mies passaa, minä siivoan ja seurustelen sen minkä minäkin jouluna haluan tai jaksan. Mies hankkii aina kuusen ja lapset koristelevat, se tuo tunnelman.

Me tehdään kinkku ja jälkiruoka ( joskus olen vaan ostanut suklaata yms.) muut tuovat kaikenmuun. Anopin häsääminen otti ennen hermoon, mutta nyt jos alkaa keittiössä hermoileen poistun pokkana olohuoneeseen lasten ja muiden seuraan.

Me ja minä olen lopettanut lahjoista aikuisille ostamisen tressaamisen ihan kokonaan! En tiedä mitä sukulaiset edes ajattelivat aluksi, kun ei meiltä tullut mitään lahjoja ja miehen veljen perheeltä tuli kattiloita, lasimalja ja vaikka mitä ja me ei annettu mitään. Nyt eivät muutkaan osta mitään turhaa, eikä tressaamista niistä.

Mun iloni on jouluna lasten ilo lahjoista, herkuttelu ja löhöily yökkärissä. Myöskin aamut, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan ja kuusen valot ovat päällä.

En koskaan tressaa joulusta, teen vaan aina sen minkä ehdin ja oikeasti haluan, mihinvoimat riittävät. On ollut jouluja jolloin olen askarrellut piparitaloja ja tämä joulu, jolloin en pessyt vessan mattoja, työnsin makuuhuoneen oven kiinni. En laittanut jouluverhoja enkä pöytäliinaa. En siivonnut keittiön sivupöytiä. En käynyt joulusaunassa. Puuron kyllä aamulla keitin. :)

Rentoa ensi joulua!