Surkeita lahjoja av-mamman lapsille...

Roudattiin just joulun alla säkkikaupalla lelua pois. Leluista ei ole pulaa, hukutaan niihin, pelejä on aiempina vuosina ostettu ja pölyttyy kaapissa jos siis lautapelejä tarkoitat. Lapset kasvaa ja tarvii vaatteita ja meillä on extrakivaa ja ihanaa että saa vaatelahjoja tai lahjakortin vaatekauppaan kun nuo muksut haluais uusia vaatteita muutenkin kuin välittömään tarpeeseen kun maku vaihtuu vaikka entisiin mahtuu. Ja meillä tuo taapero oli ostamassa vaatekauppaa tyhjäksi ennen kuin osasi puhua:) kaikki pinkki blingbling prinsessaverme olis lähtenyt mukaan. Kun on köyhää niin ilahtuu pienestä, kannattaisiko sunkin opettaa lapsillesi pienistä asioista iloitsemista sen sijaan että opetat arvostamaan lahjoina vain ylimääräistä ja turhaa? En tiedä onko tämä joku köyhien perheiden juttu, mutta kyllä mä ilahduin pienenä omasta tyynyliinasta tai saippuasta. Kyllä nuorimmat sai myös toivomansa 70-80€ muotilelut. Yksi lahja luvattiin kun tänä vuonna tiukkaa, kaikki muu (vaatteet, hiuspinnit Ym) on yllätyksenä tulevaa extraa kun tosiaan luulevat saavansa sen yhden lahjan. Kaikki tavara on meillä ihan ongelmajätettä ja aiemmista vuosista opittu ettei uudet lelut jaksa kauaa kiinnostaa joten ei kiitos vähiä rahoja turhuuteen josta lapsetkin kärsii alkuhuuman jälkeen, rojun pyöriessä lattioilla. Onhan se toki surullista että on köyhiä, vaikka toisaalta voi olla että on hyväksikin kasvaa arvomaailmassa jossa arvostetaan sitä mitä elämältä saadaan , onnellisuus on kuitenkin jotain muuta kuin materiaa. Ja joulu muutakin kuin turhista tavaroista hetken iloa.

Aika vähissä oli lastemme extrakivat lahjat, sen verran kivaa tavaraa talosta jo löytyy, että uutta on enää hankala löytää. Lapsemme ovat kuitenkin varmasti tyytyväisiä illan saldoon, eivät he ole mitään hemmoteltuja kakaroita, vaan tavallisia iloisia ja onnellisia lapsia.

Omat lapseni ilahtuvat myös vaatelahjoista ja esim. ihan omasta suihkusaippuasta. Ap:n kauhistelemat hahmopussilakanat olisivat varmaan ihan huippulahja, koska meillä ei sellaisia vielä ole ollenkaan. Toisin sanoen lapset nukkuvat ihan perus ruutu- ja raitalakanoissa. Kummankin muksun ykköstoiveena oli oma juhlapöydän konvehtirasia. Köyhää? Ehkä, mutta mitäs sitten. Rahasta meillä ei ole koskaan ollut pula. Silti olemme ihan tietoisesti yrittäneet kasvattaa lapset ymmärtämään, ettei materia ja törsääminen tuo onnea. Kaikki tarpeellinen kyllä hankitaan, mutta ei kaikkea mitä lapsi keksii haluta. En usko, että lapsen onnellisuus on suorassa suhteessa tavaravuoren korkeuteen. Sitä vastoin uskon, että onni piilee ihan tavallisissa arjen asioissa. Mitä vaatimattomampia asioita osaa arvostaa, sitä helpompaa on olla tyytyväinen. Olin hyvin iloinen, kun ekaluokkalaiseni muutama päivä sitten alkoi pohtia, mitä hän voisi antaa pukille lahjaksi. Lopulta tyttö sitten askarteli pienen koristeen "pukin omaan kuuseen". :)

Mä mietin noita omia suklaarasioita, mutta ostettiin sitten kuitenkin kuusen alle suklaapukit. Ehkä ensi vuonna sitten ne rasiat.

Minusta ne pussilakanat ja shampoot on kivoja lahjoja. Tänä vuonna ei ostettu mitään sellaista, vaan pelkästään leluja ja urheiluvälineitä. Edes vaatteita en pannut pukinkonttiin, kun nyt ei ole millekään tarvetta.

Kaikki saa kyllä muutaman kirjan. Meinasin ensin jättää ne pois, kun kirjasto on lähellä ja meillä on paljon kirjoja muutenkin, mutta sitten ostin muutaman kirjan jokaiselle. Lomalla kuuluu lukea ja rakentaa Legoilla.

Meillä lapset olisivat mielissään noista ab-pussilakanoista, en ole vielä niitä suostunut ostamaan kun eivät ole vielä riittävän sinnikkäästi tajunneet niitä pyytää. ;) Ja esikoinen varmaan vähän pettyy jos ei saa yhtään vaatetta, koska rakastaa vaatteita, mutta odotellaan niiden kanssa alennusmyynteihin.

Meillä on kahden suvun ainoat lapsenlapset, ja lahjoja tulee. Nimenomaan niitä lelulahjoja, koska aikuisista vaan on hauska ostella lelulahjoja. Ilman tätä palstaa en olisi tiennyt, että siitäkin pitää kokea syyllisyyttä että enomies saa ensin suurta riemua kun saa ostaa legopaketin ja lapsi saa riemua kun avaa sen, ja ylipäänsä oli parempi jos lapsi saisi lahjaksi korkeintaan kiviä ja käpyjä.

Mulla 2 poikaa ja tonnni meni lahjoihin. Ovat jo lahjat saaneest ja kummatkin on tosi tyytyväisiä lahjoihinsa. Puuleluilla eivät leiki kumpikaan. Ikää vajaa 10v. ja 12v.

Meillä nuorin saa uuden pelaamiseen sopivan tietsikan (1000 e), keskimmäinen iphonen (800 e) ja vanhin järjestelmäkameran (800 e). Lisäksi sitten suklaata, karkkia, luettavaa, vanhimmalle jopa pari vaatetta. Ei shampoota, ei puuleluja.

Kunnollisia puuleluja...No, kaikki lapset eivät ole 2-5 vuotiaita. Noi puulelut on kanssa yksi av-legenda. Kaikki niitä aina ostaa ja ne on parhaita lahjoja maailmassa, silti Brion junarataa lukuunottamatta niillä ei ihan vauvaiän jälkeen leiki kukaan. No, sopiihan ne sisustukseen kivemmin kuin joku Cars autorata. Kunnon av-mamman 5-vuotias hakkaa somasti Jukka Hakkaa ja keinuu puisella keinuhevosella.

Meillä 8-, 10- ja 12-vuotiaat ja vaatelahjat on mieleisiä. Samoin pussilakanat, ei tosin hahmolakanat. Myös kosmetiikka, just ne suihkusaippuat ja hyväntuoksuiset voiteet uppoaa tyttöihin.

No joo, tulee sitten elektroniikkaakkin, mutta eikö nekin ole näitä "vanhempien kuuluu pitää koululaiset tietokoneissa ja puhelimissa" -osastoon?

ja pointtisi oli ap?

Kaikki muut on surkeita, paitsi raha. Sitä annetaan ihan liian vähän! Joku hikinen satanen isovanhemmilta! Olis kiva nähdä joskus kakssatasia ja viissatasia.

Se että apn lapset eivät pitäisi noita hänen parjaamiaan lahjoja minään, ei tarkoita etteikö joku muu osaisi. Esim. minä olen joka vuosi äärimmäisen tyytyväinen niistä suihkusaippuoista, lakanoista jne. Eikun anteeksi, minä olenkin jo 16, eihän  sen ikäisille edes kuulu lahjoja antaa sillä joulu on lasten juhla. Sori.

Ne on köyhien juttuja joilla ei ole rahas ostaa lapsille lahjoja, niin halutaan väittää että ei haluta ostaa. Ei niin julmia ihmisiä ole tässä maailmassa että antaisivat lapselle vain välttämättömyyksiä lahjaksi. Mitä yhden kommettiin tulee että eikö ole vanhempien tehtävä pitää lapset puhelimissa niin kyllä on. Siuhen kuitenkin riittää halvempikin versio. Joululahjaksi voisitten saada niitä kalliinpia puhelimia joilla tehdään kaikkea muutakin kuin soitetaan.

Joo en minäkään lapselle lahjaksi vaatteita tms. antaisi lahjaksi. Ohimennen antaisin ne. Muistan kuinka kurjaa itse oli lapsena saada pehmeitä paketteja ja pahimmillaan ne olivat sellaisia, mistä itse ei pitänyt yhtään.

paitsi sun lapsi