Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla pienten lasten vanhemmalla
23.12.2013 |
sellaista salaista toivetta,että toivottavasti saisin jonkun vakavan, ei-tappavan sairauden, joka kuitenkin vaatisi mahdollisimman pitkää sairaalahoitoa? Olen unelmoinut tällaisesta jo vuoden,siitä että saisi levätä edes päivän tekemättä mitään, pääsisi hetkeksi lepäämään ilman huolia ja stressiä ja jatkuvaa työnteka ja katkonaisia yöunia?
Kommentit (12)
Tunnistan ton tunteen. Silloin kun sikainfluenssa jylläsi, toivoin sairastuvani ja joutuvani sairaalaan. Mulla oli silloin alle 2v ja vastasyntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan monellakin. Minullakin on välillä, vaikka elämäni on paljon helpompaa kuin useimmilla pienten lasten äideillä. Olen niin harvoin kipeänä, että vuodelepo kotona tuntuu melkein luksukselta. :) Ihan kamalaa, ettei ihminen voi levätä omassa kodissaan silloin kun haluaa!
Kyllä. Esikoisen ollessa pieni harkitsin puolivakavissani jopa parvekkeelta hyppäämistä, jotta pääsisin sairaalaan lepäämään. Asuimme ensimmäisessä kerroksessa maanpinnan yläpuolella, joten parvekkeen reunalta maahan oli n. 3 metrin pudotus. Pähkäilin, että voisin tähdätä laskeutumisen niin, että rikkoisin polveni tai vähintään katkaisisin sääreni ja joutuisin sairaalaan joksikin aikaa. Jäi sitten suunnitelman tasolle, koska tajusin, että hoitohenkilökunta ei kyllä moista vahingoksi uskoisi ja joutuisin psykologiseen pakkohoitoon...
Tsempit ap:lle! Kyllä se tunne pian helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:16"]
Tunnistan ton tunteen. Silloin kun sikainfluenssa jylläsi, toivoin sairastuvani ja joutuvani sairaalaan. Mulla oli silloin alle 2v ja vastasyntynyt.
[/quote]
Itseaiheutettu ongelma. Mitä oikein odotit?!
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:24"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:16"]
Tunnistan ton tunteen. Silloin kun sikainfluenssa jylläsi, toivoin sairastuvani ja joutuvani sairaalaan. Mulla oli silloin alle 2v ja vastasyntynyt.
[/quote]
Itseaiheutettu ongelma. Mitä oikein odotit?!
[/quote] läpätiläpäti, hyvää joulua sullekin, senkin mörökölli, puss!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:26"]
läpätiläpäti, hyvää joulua sullekin, senkin mörökölli, puss!
[/quote]
Anteeksi, etten tunne myötätuntoa tuollaista idiotismia kohtaan. Jos hankkii kaksi lasta noin pienellä ikäerolla, elämän kurjstuminen on täysin odotettu ja looginen seuraus. Jos ei sitä tajua, on kyllä pakko olla älyllisessä kapasiteetissa jotakin vikaa.
En haluaisi sairastua mutta johonkin pitäisi päästä lepäämään, olen haaveillut että pääsisin jonnekin lämpimään reissuun jonkun lämpimän, halukkaan, sympaattisen, kauniin ja tutun naisen kanssa.
Kun lapsi syntyi oli 7viikon sairaala jakso, sen jälkeen 1kk 3h välein huoltotauko, saairaalasta jäi mieleen kilkattavat hälyttimet ja soivat summerit, jotenkin heräsi pienimpäänkin inahdukseen ja taas jos oli liian hiljaista piti kytätä hengittääkö.
Nyt ikää 1v8kk eikä nukkunut ikinä heräilemättä yhtään yötä ja aina kun herää alkaa huuto.
Töissä pitkiä päiviä, kämppä remonttia, akka kiukkuaa, pihtaa tai sitten surkeaa sääliseksiä kun tarpeeksi ruinaa, tuntuu ettei olla enää kuin kämppiksiä ja en kelpaa kuin elättäjäksi, joudun maksamaan kaiken, lainat, ruuat, bensat, dieselit, sähköt, vedet, tein keittiö remontin, ruokailuhuoneen,lasten huoneen, olohuoneen, aamulla vikat listat.
Alkaa oikeasti olemaan takki tyhjä, akka vaan vittuilee ja kiukkuaa, lapsi rikkoi tv tason lasioven, kotiteatterin subbarin rca johdon poikki.
Ei mulla ole ketään kriteerit täyttävää naispuolista tuttua kenen kanssa voisi karata jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoksasin hankkia hyvissä ajoin sellaisen näppärän tuotteen, joka oikeastaan olisi hyvä jokaisella moisen ongelman kanssa kamppailevalla. Kannattaa sitten testata kunnolla sen ominaisuuksia ennenkuin ottaa sen. Mulla on semmonen ihan perinteinen suomalainen malli.
Muistelen odottaneeni kovasti synnytyksen jälkeistä parin päivän sairaala-aikaa ja hetkellistä lomaa parivuotiaiden kaksosten hoitamisesta. Vauvan synnyttyä jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta kaksi uhmaikäistä, pitkää työpäivää tekevä mies ja viimeisillään raskaanaolo oli vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 21:32"]
Alkaa oikeasti olemaan takki tyhjä, akka vaan vittuilee ja kiukkuaa, lapsi rikkoi tv tason lasioven, kotiteatterin subbarin rca johdon poikki.
[/quote]
Miten vertaisit omaa arkeasi lapsettomien kavereittesi arkeen?
9lle, ota vaimon kanssa puheeksi nalkutus ja yleinen kämppäkaveri suhde.
sano että joko tässä eletään niinkuin avio puolisot, toisiansa kunnioittaen, auttaen ja huomioden, tai sitten ei ollenkaan.
meillä oli samanlaista nalkutusta ja yleistä negatiivisuutta miehellä, tein selväksi että en tarvitse kolmatta lasta kiukuttelemaan jalkoihin.
seksi onneksi pelitti, jos vaan viitsi innostua koko ja jokapäiväisen kiukuttelun jälkeen.
muista myös itse näyttää että arvostat sitä mitä vaimosi tekee, saat saman verran arvostusta toivottavasti takaisin.
voimia!
ja ap.. vastaus on kyllä!
Joskaan en ole toivonut sairastuvani, vaan että laitan takin niskaan ja hypään autoon, ja kaasu pohjaan.
Koskaan en sitä tehnyt, mutta mieli teki monta kertaa.
Tai vaihtoehtoisesti laittaisi lapset isoon pahvilaatikkoon ja päälle kirjoittaisi "matkalla nevadaan".. Sitäkään en tehnyt;)
jos
kun 2 lasta huutaa kuorossa, niin kyllä jossain vaiheessa siltä rauhallisimmaltakin äidiltä alkaa keittää yli.
Ja kun omaa rauhaa ei ole sitten hetkeäkään, wc ja suihkussa muksut ramppaa ees taas.
Jollekin tuli pipi tai joku löi tai... Kiva siinä koittaa sheivalla, kun kaksi silmä paria kattoo ja kyselee vieressä..
Niin tuttu fiilis, mä yleensä soitin jollekkin ja sanoin että on pakko puhua jonkun aikuisen kanssa hetki.
Ei muuta kuin ihania onnen hetkiä, ihanien lastemme kanssa! ;)
Tunnistan ton tunteen. Silloin kun sikainfluenssa jylläsi, toivoin sairastuvani ja joutuvani sairaalaan. Mulla oli silloin alle 2v ja vastasyntynyt.