Miten lohduttaa lapsettomuusdiagnoosin saanutta naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras tapa tukea, on sanoa, että kuuntelet kyllä, jos haluaa puhua. Mutta et itse tuo aihetta esiin, jossei hän haluakaan siitä jutella sinulle.

Tämä on hyvä. Ei kannata lähteä ratkomaan ongelmaa, vaan yksinkertaisesti olla vieressä ja läsnä ja kuunnella, jos toinen haluaa puhua. Kannattaa myös unohtaa kaikki kommentit ja vinkit erilaisista kikkakolmosista ja uusista yrityksistä. Hän kyllä osaa selvitellä asioita, mikäli mitään on tehtävissä tai halukkuutta kokeiluihin löytyy.

Yksi pahimmista kommenteista lapsettomuuden tiellämme oli, kun lääkäri sanoi kesken menneen raskauden jälkeen, että voittehan raskautua uudelleen, teillä on vielä aikaa. Kyseinen lääkäri ohitti täysin menetyksemme, sillä sitä kuollutta lasta ei saa koskaan takaisin. Uutta raskautta ei sitten koskaan enää tullut.

Lääkäri pitää vauvaa solumöykkynä, jotta voi abortoida hyvällä omalla tunnolla. Osanottoni.

Oma lapsettomuuden sureminen kesti muutamia vuosia. Siitä ei edes voinut puhua niin avoimesti kuin toisenlaisesta lapsettomuudesta, kun syynä oli se, että aika loppui ennen kuin löysin lapsille isän. Silti kipu siitä, että jää pysyvästi lapsettomaksi - ja ehkä sinkuksikin, oli todella kova.

Asia on naiseuden suhteen hiukan sama kun rinta joudutaan poistamaan syövän vuoksi, jotain syvästi olleellista naiseuteen sisältyvää on pois.  Vaikka ei edes haluaisi lasta, kokee olevansa ok niin kauan kuin mahdollisuus äitiyteen on olemassa.

Käykää metsässä tai järven rannalla kävelyillä, tai kylpylässä jne. Eli jotakin mikä antaa toivoa elämän merkityksellisyydestä, ja hoitaa myös sielua.

Parisuhteelle myös lapsetomuus voi olla jopa kuolinisku vaikka täällä asiaa pidetään vitsinä.

Vierailija kirjoitti:

Asia on naiseuden suhteen hiukan sama kun rinta joudutaan poistamaan syövän vuoksi, jotain syvästi olleellista naiseuteen sisältyvää on pois.  Vaikka ei edes haluaisi lasta, kokee olevansa ok niin kauan kuin mahdollisuus äitiyteen on olemassa.

Käykää metsässä tai järven rannalla kävelyillä, tai kylpylässä jne. Eli jotakin mikä antaa toivoa elämän merkityksellisyydestä, ja hoitaa myös sielua.

Parisuhteelle myös lapsetomuus voi olla jopa kuolinisku vaikka täällä asiaa pidetään vitsinä.

Tuota olen myös itsekseni funtsinut, että äkkipäätä hyvin yksiselitteiseltä vaikuttava asia pitää sisällään niin paljon kaikenlaista. Tavallaan jotain sellaista on kuollut pois, joka jonain päivänä olisi ollut osa hänen elämäänsä.

Ap

Miksi täällä kysellä moista? Mies minäkin.