Miten päästä tästä katkeruudesta eroon?

ihan vaan yhtenä esimerkkinä

aloitat siitä että mietit, miksi olet katkera?

Oletettavasti taustallasi on sellaisia seikkoja, jotka painavat mieltäsi (esim. koulukiusaus, juopot vanhemmat, mikä hyvänsä).

Katkeruus kai syntyy, ilman, että minulla siis on mitään opintoja aiheesta, siitä, että jostakin on jäänyt aikaisemmin paitsi, omalla kohdalla ei olla toimittu reilusti. On oikeutettuakin suuttua ja olla vihoissaan näistä syistä, mutta jossain vaiheessa vihan " yli" pitäisi mennä. Jos tätä ei tapahdu, katkeroituu...

Tai hei, johtuuko se sittenkin siitä, että ei ole vihannut. Kohdannut sitä vihaa, koska " eihän sellaisia tunteita saa tuntea, eihän ketään saa vihata" . Onko sinulla tällainen " kiltin tytön-syndrooma" ?

Auttaisiko jos voisit vihata katkeruutesi pois?

olen niin V***n katkera siitä että koko mun elämältä vedettiin pohja alta. Minä idiootti suunnittelin häitä ja mies joka ei kahdeksaan vuoteen ollut pettänyt petti ensimäisen kerran. Ja aloitti suhteen toisen naisen kanssa. Toukokuussa jäi kiinni että suhde jatkui kielloista huolimatta...



Vihaan! Siksi olenkin niin katkera. Minä olin suunnitellut hänen kanssaan häät valmiiksi (yhteisestä päätöksestä).



PASKA tsäkä, en voi muuta sanoa. Ja saamarin rekkakuski joka ajo sen anoppivainaan yli ja aiheutti miehessä juomisen (jolle loppua ei näy, sukukin täynnä alkkiksia).



En vaan tiedä miten lakata inhoamasta. Hän on kuitenkin lapseni isä...

Sillä vaan tuli pahemman luokan 30-kriisi. No toivottavasti selvii hengissä juomisistaan. toisaalta olis parempi jos ei selviäis, lapsi sais ees puol orvon rahaa (elareita kun häl ei oo varaa maksaa, tulot 1400/kk)



PÄivästä päivään raahaudun. Nykyään mennee jo hyvin kun ajattelen ettei tarvi alkoholistia nurkissa katsoa :) Tänään tuli taas heikko hetki :(



Kaikki kaverit baarissa nii ajattelin av-mammoihin turvautua :)

moisesta paskasta eroon : )

On aika yleistä et tulee häiden kynnyksellä viime hetken paniikki ja kaikenlaista tollasta oireilua. Eikä varmaan auta jos on äitinsä menettänyt samaan syssyyn. Turhaan olet katkera, oman elämänsä se mies eniten pilaa ja varmasti itse kärsii eniten.



Eikä sun tarvi sitä vihata (ja miten voiskaan jos on 10 vuotta rakastanut?), muttei tietenkään tarvi ottaa takaisinkaan jos ois tulemassa (ja jossei ole, voin vakuuttaa 99% varmuudella että pian on oven takana katuvaisena).



Anna anteeksi,

muista ettei se mies varmasti tieten tahtoen ole sua halunnut haavoittaa, sen kun muistat niin anteeksi antaminen on yllättävän helppoa.



Ja jaksamista tietty ;-)

Ei sita tarvikaan anteeks antaa siinä mielessä et takas ottasit, mut voihan sitä muuten anteeksi antaa. Siitä paranee omakin olosi huomattavasti, tulee haikeus vihan tilalle, mut se ei jurraa paikoillaan vaan laimeneen ajan kanssa. Viha ruokki itseään ja vie kaiken energian.



tsemppiä edelleen.

Luotan et joskus pääsen siitä eroon :) tää ero on vaan niin tuorekin (kohta 3kk)