Ihan uskomatonta tuo lasten kouluun lähtö!

Osaavathan ne (ala-astelaiset), mutta tekevätkö, riippuu aamun mielialoista. Lapset ovat hyviä optimoimaan. Monta kertaa olen ollut varma, että nyt he myöhästyvät, mutta ei. Samanlaista se oli silloinkin kuin minä olin lapsi ja äiti hoputti vieressä. Lähdin aina viimetingassa tai vähän sen jälkeen, mutta en myöhästynyt montaa kertaa peruskouluaikana.

Äiti, nyt sä voit alkaa huutamaan meille niin me varmasti ehditään, sanoi tytär tänä aamuna.

Ja ehdittiinhän me!

Meillä tuntuu siltä, ettei ikinä pitäisi tehdä etäpäiviä. Lapsi venyy ja vanuu yöpuvussaan tukka harjaamatta hampaat pesemättä hädin tuskin aamupalan syöneenä jos ei hoputa kun taas konttoripäivinä tuntuu suoriutuvan vallan mainiosti ovesta ulos siistinä ja ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 09:01"]

Meillä tuntuu siltä, ettei ikinä pitäisi tehdä etäpäiviä. Lapsi venyy ja vanuu yöpuvussaan tukka harjaamatta hampaat pesemättä hädin tuskin aamupalan syöneenä jos ei hoputa kun taas konttoripäivinä tuntuu suoriutuvan vallan mainiosti ovesta ulos siistinä ja ajoissa.

[/quote]

Menisiköhän meilläkin noin, jos en heräisi yhtä aikaa lasten kanssa. Nukkuisin vain ja antaisin niiden touhuta täällä omikseen. Pakko testata! :)

ap.

Olen itse jo töissä, kun he kouluun lähtevät. Herättelen heidät ennen lähtöäni ja unenpöpperöisenä jäävät aamupala napsimaan. Hyvin ovat kouluun aamuisin itsenäisesti lähteneet.

Juu, voihan se olla, että sitä vähän turhaakin hoputtaa. On vaan niin hitaan näköistä touhua..

ap.

Vien yhden lapsen eskariin, mistä palaan kotiin 8.45, ja jos esikoisella alkaa koulu 9.10, lähetän hänet sitten matkaan. Onkin yleensä valmiina, mutta ne ulkovaatteet menevät niiiin hitaasti päälle ja telkkaristakin tulee sitä ja tätä. Jos käyn eskarin jälkeen nopeasti jossain ja tulen kotiin vähäsen myöhemmin, esikoinen huolehtii lähdöstään itse. Viipottaa kadulla vastaan tosi aikaisin :) Kyllä se äidin läsnäolo ihmeesti hidastaa!

Hoputus on ärstyttävää. Tuntevatko koululaisesi kellon? Haittaako heitä jos myöhästyvät?

Minusta kannattaisi aloittaa ensi vuosi uusilla systeemeillä. Sinä lopetat hoputuksen ja laitat vaikka munakellon/kännykän soimaan eri aamun vaiheita varten. Moni lapsi oppii lähtemään ajoissa kun jokusen kerran myöhästyy ja saa torut koulusta.

Meillä esikoinen lähtee kouluun ongelmitta. On aina ollut aamuvirkku ja ihan valmis lähtemään jo vähintään 30 min etuajassa.

Kuopuksen kanssa on pitänyt harjoitella enemmän. Olemme jutelleet hänen kanssaan miten HÄN haluaisi että toimitaan. Tyttö haluaa että herätän hänet kasin aamussa jo 6.45, jotta voi rauhassa hidastella. Aamupala sovitaan illalla, jotta ei tarvitse alkaa arpomaan aamulla että mitä syödään. Vaatteet ja reppu tietenkin myös valmiina.

Aamupalan ajaksi nenän eteen laitetaan "visuaalinen munakello" (time-timerin halpisversio) , josta tyttö seuraaa ajan kulumista(ts. 25 min taivastelee ja sitten alkaa syödä kun aika alkaa loppua). Syömisen jälkeen ei olekaan enää aikaa hidastella, vaan sitten tehdään loput aamutoime vauhdilla lähdetään kouluun/töihin.

Jotta aamu saatiin menemään näin kivasti, sitä harjoiteltiin osissa tarrataulukon kanssa. Eka harjoiteltiin pukemista ja sitten syömistä reippaasti.

Jossain lehdessä oli juttu äidistä joka lopetti ainaisen kiire-kiire, hopi-hopi -hokemisen ja päivät rauhoittuivat. Olen itse tehnyt saman ja todennut, että kun rauhoitan itseni niin kiireen tuntu vähenee. Nyt kun sanon että NYT pitää lähteä niin se todellakin tarkoittaa nyt, kun en ole hokenut nyttiä puolta aamua.

Luulin jo itsekin että tuo kuopus on aivan toivoton aamulähtijä, mutta yllättävän nopeasti homma alkoi sujua. On siis vasta ekalla.

Jos tosiaan seisot vieressä ja vahdit niitä koko ajan niin niistä tulee apaattisia olentoja jotka ei pysty itse mihinkään enää vaan vaativat koko ajan vahtimista ja ohjeistamista. Se on lapsen henkistä pahoinpitelyä.

Lapselle pitää antaa omaa tilaa, toki vastuu kaikesta säilyy vanhemmilla, mutta ei se tarkoita vahtimista ja ohjeistamista ja kyttäämistä .

Lapset haluaisivat myös vain olla netissä eikä mennä pöllöilemään oikeiden ihmisten sekaan.

  Ei mitään erikoista. He ovat oppineet sen vanhemmiltaan.

Miten ihmeessä minä olen aikoinani saanut lapseni ajoissa liikkeelle, että eivät kertaakaan myöhästyneet kouluautosta? No, yksi selitys voi olla se, että kuski jäi tienhaaraan odottamaan, jos näytti siltä että joku on pihalla juoksemassa autolle.

En muista aina hoputtaneeni, enkä aina ollut edes kotona kun olivat kouluunlähdössä. Kyllä ehtivät, mutta kerran oli yksi lapsi koulussa yöpaidassa, siis ulkovaatteitten alla ei muuta ollut. Mutta nyt sekin 'lapsi'  lähtee aikuisena seitsemäksi töihin ja säikyttelee siellä ensitöikseen itseään hitaampia työntekijöitä.

Oliskohan selitys ollut se, että oli tiettyjä välivaiheita, joiden mukaan aamu meni, Esim. radio auki ja merisään aikaan piti alkaa pukemaan jo ulkovaatteet, aikamerkin tullessa piti olla jo ovella menossa niin ehti. Siihen aikaan kouluauto kulki muutama minuutti yli tasatunnin, joten aikamerkin kuuluessa piti tosissaan mennä.

Meillä lähteneet kouluun omalla herätyskellollaan pääosin jo 8,5 ja 6,5 vuotta. Tänä vuonna näkyy yksi myöhästyminen wilmassa kun oli tie niin liukas ettei tätä kilsan matkaa pysynyt ysiluokkalainen kunnolla pystyssä kun vähän kiireellä lähti ja joutui käymään vaihtamassa housunsa kun ne repes kaatumisessa.

Motivaatiokysymys kuten koko koulunkäynti

Onhan se aivan ymmärrettävää että lapsi haluaisi jäädä kotiin selaamaan kännykkää, pelaamaan tabletilla ja kirjoittelemaan muiden oppilaiden kanssa siitä millaisia opettajat ovat sekä mitä kaikkea tyhmää vanhemmat tekevät sen sijaan että täytyy mennä istumaan toimettomana kouluun kuuntelemaan kun opettajat yrittävät jotain opettaa.

 Se vastoin ihmisluontoa.

Meillä myös tuollaista niinä aamuina, kun olen itse kotona. Mutta silloin kun olen itse töissä, suoriutuvat kyllä varsin mallikelpoisesti kouluun. En käsitä miksi näinä aamuina kun itse olen paikalla, kaikki on niin vaikeaa. 

Tuo on muuten niiiiiin totta!!

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 09:01"]

Meillä tuntuu siltä, ettei ikinä pitäisi tehdä etäpäiviä. Lapsi venyy ja vanuu yöpuvussaan tukka harjaamatta hampaat pesemättä hädin tuskin aamupalan syöneenä jos ei hoputa kun taas konttoripäivinä tuntuu suoriutuvan vallan mainiosti ovesta ulos siistinä ja ajoissa.

[/quote]