Ihastuminen numrempaan työkaveriin
No jo on tämäkin! Olen perheellinen nelikymppinen nainen ja tajuan ihastuneeni ainakin 11 vuotta nuorempaan naispuoliseen työkaveriini. Tai ehkä ihastuminenkin on väärä sana - himo voisi olla parempi!
Eilen sain räjähtävät mieheni kanssa, kun ajattelin tätä tyttöä.
En pysty pitämään katsettani erossa tästä tytöstä. Luulen, että hän arvaa jo...
Tuli nyt jotenkin niin puskan takaa tämä! Millä tästä pääsee; enhän mä perheellinen aikuinen ihminen voi alkaa flirttailla tyttösen kanssa, johon katsottuna olen vielä esimiesasemassa.
Kommentit (18)
Jahas, ja mitähän ihmeellistä siinä muka olisi, jos 35-vuotiaalle flirttailtaisiin. Mä nyt takerrun tuohon hieman... Millainen sä ap sitten oikein olet, jos se tuntuu epäuskottavalta mielestäsi? Ja perhetilanteen vuoksi, no haloo, mikähän lopullinen flirttiesto se sitten on, kun ei se varmaan otsassasi lue. Mulle flirttaillaan edelleenkin aikalailla, ja nimen omaan tyylillä ja kivan ilostuttavasti, tai mitä lie kohteliaisuutta ja miellyttävää leikittelyä se nyt sitten onkaan. En koe että olisin kivaan flirttiin mitenkään yli-ikäinen! Päin vastoin.
Hyi yäk mua säälittää sun työkaveri kun joutuu olemaan sun kiimaisten katseiden kohteena :(
Sait vatsanpohjaani kouraisemaan. Vähän sama tilanne minulla, mutta ikäero ei ole ihan noin iso. En usko, että tästä mitään tulee, mutta nämä tuovat työpäiviin mukavaa kipinöintiä ja työniloa.
Eikö kellaan ole vastaavaa kokemusta?
ap
Joo, siis voihan se olla aika huono veto lähteä etenkin esimiesasemassa vokottelemaan jotain nuorta alaistaan, ja huom. etenkin jos et voi olla varma onko hän edes naisiin päin. Hox hox, ei tosiaan mikään kuningasajatus välttämättä, mutta ei se sikäli yllätä, koska onhan esimiehissäkin aika kaikenkarvaista sakkia välillä.
No en ehkä välttämättä kävis iskemään mutta voithan nauttia silmäruuastasi ja hyödyntää sitä juuri miehesi kanssa sängyssä tai omissa leikeissäsi ;)
Mä kyllä jotenkin luulen, että hän olis naisiin päin kallellaan. En tiedä, jonkin vaan vaisto sanoo niin. Mutta tosiaan, olen vanhempi, esimies ja naimisissa. Perheellinen ihminen.
Jessus.
ap
Enkä hyvänen aika voi alkaa vokottelemaan, mun mies ei innostuisi asiasta.
Ihmettelen vaan itseäni, kun en todellakaan ole mikään ihastuja ja flirttailija. Mutta tämän tytön läsnäollessa mun on vaikea suorastaan pidätellä itseäni flirttailemasta ja katselelemasta. Ihan kuin joku olis lyönyt lekalla päähän; mä käyttäydyn itselleni vieraalla tavalla. Se on pelottavaa.
ap
mitäs se ny haittais jos keskenää vähä flirttailisitte toisillenne!
Miten hän käyttäytyy sinua kohtaan, entä sinä häntä?
Mistä se on alkanut? Alkoiko heti kun hän tuli työkaveriksi?
Tämä (onko edes mitään tätä....) alkoi vasta muutama viikko sitten pikkujoulujen jälkeen. Yhtäkkiä siellä tajusin, että hän oli sairaan kuuma. Ilta meni ilman sen kummempia, ei paljoa edes juteltu. Lähtiesäni heitin jotain puoli flirttiä ja kun seuraavan kerran tapasimme hänen katseessaan oli jotein tunnustelevaa, mutta epäuskoista. Kuin kävilisi heikoilla jäillä. Olen puhunut perheestäni jonkin verran, joten melko epäuskoinen tilanne varmaan hänelle miettiä, flirttailinko oikeasti vai enkö.
Joten en osaa edes sanoa, onko mitään mistä vouhottaa :D En tosiaankaan tiedä onko hän minusta kiinnostunut, vai ihmetteleekö vain vanhan akan juttuja. Minä olen siis 35, hän 24.
ap
Käytös toisiamme kohtaan on siis aika varovaista, ei oikein tiedä ajatteleko toinen kuten itse ajattelen. En oikein tiedä, onko viisasta edes ottaa selvää...
Olennaista on ehkä myös se, että olen ollut perhetilanteesta johtuen flirttipimennossa 7 vuotta ja aika ruosteessa asian suhteen. Vaikka olen ihan ok näköinen, tuntuu uskomattomalta ajatella, että joku voisi flirttailla minulle takaisin/ kanssani.
ap
Eihän tässä ole päätä eikä häntää. 35-vuotias ei ole nelikymppinen jne. Ei kuulosta uskottavalle ollenkaan
Ai tosta iästä päätellenkö ei ole uskottavaa, no jo on kriteerit :D
No, mut jos ei oo muuta sanottavaa niin heippa vaan. Ei oo pakko ihmetellä tätä uskomatonta juttua.
Ap
up