Mieheni ei ole koskaan suostunut ostamasn kukkia kenellekkään

Tekosyitä oli liuta, vaan mitään oikeaa syytä ei ole ollut.

Viikko sitten tuli mittani täyteen kun kerroin että haluaisin joululahjaksi "vaikkapa pikkupullon kuohuvaa, suklaata, ehkäpä jopa alusvaatteita, kukkia, hajuvesi tai mitä nyt keksitkään. Ei välttämättä mitään muuta kuin mukava ilta"

Joo.

Kilarit koska kehtasin VAATIA kukkia.

Mies tietää että olen parantumaton romantikko. Yksi minun pienistä arkisista haaveistani on olla pikkurouvana kotona, ja rakkaani, mieheni, saapuu työpäivän jälkeen kotiin ja tietää että siellä on odottomassa siististi pukeutunut vaimo, siisti koti ja lämmin ruoka tarjoiluvalmiina. Mies tervehtii minua suudelmalla ja ojentaa minulle kimpun kauniita ruusuja. Minä olen haltioissani tästä eleestä. Enpä olisi uskonut että mies ajatteli minua kotimatkalla!

Laitan kukat pöytään ja sitten syömme.

No, näinhän se on mennyt ilman niitä kukkia. En todellakaan tiedä miksi tämä on ollut niin iso asia. Toivoton romantikko.

No,

Kaikkea se ihminen tekee rakkaudesta. Nyt minulla on aivan upea vaaleanpunainen ruusukimppu, jossa tuli mukana viestinä "olet aina mielessäni vaikken sitä kertoisikaan"

<3

Ihana mieheni <3