Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko jos kumppanisi ei esittelisi sinua kavereilleen
03.10.2020 |
Olen seurustellut eri paikkakunnalla asuvan miehen kanssa nyt muutaman kuukauden, ja näemme noin joka toisella viikolla. Hän on nähnyt minun kavereitani ja näkee omia kavereitaan aina, kun emme ole yhdessä, mutta minä en ole ikinä nähnyt yhtäään hänen kaveriaan. Perheen tosin olen nähnyt. Loukkaantuisitko sinä, jos kumppanisi ei haluaisi esitellä sinua kavereilleen?
Kommentit (28)
Haluaa viettää aikaa sinun kanssa kahden. Eikä kaikki ole sellaisia että uutta parisuhdetta on heti heiluttamassa kaikkien nenälle. Varsinkin kun ette käytännössä ole edes nähneet kovin usein.
Me tapaillaan lähes päivittäin ja esittelin miesystäväni perheelleni vasta noin 6kk tapailun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono ihmisten kanssa, joten olis helpotus. Mutta toki tuntuis oudolta jos häpeäis mua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse tapailisi miestä, jonka kavereille minua ei ole esitelty missään vaiheessa. Haluaisin tietää, millaisten ihmisten kanssa hän viettää aikaansa, sillä se kertoo paljon ihmisestä itsestään.
Tätä minäkin mietin. Haluaisin nähdä, millainen hän on kavereidensa kanssa ja millaisten kavereiden kanssa hän viihtyy. Lisäksi toivoisin, että hän haluaisi minut osaksi tavallista elämäänsä eikä joksikin irralliseksi osaksi, joka pidetään erillään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa viettää aikaa sinun kanssa kahden. Eikä kaikki ole sellaisia että uutta parisuhdetta on heti heiluttamassa kaikkien nenälle. Varsinkin kun ette käytännössä ole edes nähneet kovin usein.
Me tapaillaan lähes päivittäin ja esittelin miesystäväni perheelleni vasta noin 6kk tapailun jälkeen.
Näitkö sinä ennen sitä miehen perhettä tai kavereita? Ja asuuko perheesi kaukana? Oliko se myös miehelle ok, ettei hän nähnyt perhettäsi ennen sitä?
Vierailija kirjoitti:
Olen huono ihmisten kanssa, joten olis helpotus. Mutta toki tuntuis oudolta jos häpeäis mua.
Minäkin mietin, että häpeääkö hän minua tai salaako hän jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi, olisin vain tyytyväinen. En ole sosiaalinen ihminen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta ja jos hänen kavereitaan tulee meille kylään, tervehdin vain lyhyesti ja sitten pysyttelen omissa oloissani.
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantuisi, olisin vain tyytyväinen. En ole sosiaalinen ihminen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta ja jos hänen kavereitaan tulee meille kylään, tervehdin vain lyhyesti ja sitten pysyttelen omissa oloissani.
Minusta tuo kuulostaa hassulta. Miehenkin kavereista suurin osa on pariskuntia ja muutenkin porukassa on sekä miehiä että naisia, joten kyse ei ole edes mistään poikaporukasta. Olisitko omissa oloissasi myös, jos kyseessä olisivat pariskunnat tai sekaporukat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, se olisi lähinnä helpotus. Aiemmissa suhteissa se kaverien jatkuva kyläily, on ollut ajoittain todella rasittavaa.
Oletko ehdottanut miehelle, että haluaisit tavata hänen kaverinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään juoksuta kumppania ympäriinsä kavereita ja sukua tapaamassa. Tapaa sitten kun tulee luonnollinen tilanne eteen. Ei se mikään palkintopysti ole jota esittelen kaikille, vaan ihminen jonka kanssahaluan viettää aikaani.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ehdottanut miehelle, että haluaisit tavata hänen kaverinsa?
Olen, olen sanonut, että minulle olisi tärkeää päästä tutustumaan siihenkin puoleen hänessä. Mies totesi vain, että kyllä tässä vielä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi. En ole itsekään tavannut kaikkien kavereitteni puolisoita, niitä läheisempienkään, vaikka ovat seurustelleet jo useita vuosia.
En itse asiassa tiedä, miten itsekään lähtisin mahdollista kumppania varsinaisesti esittelemään, mikäli ei sattuisi jokin juhlatilaisuus tms jonne ottaisin hänet seuralaiseksi. Seurustelukumppaneiden kanssa nähdään tiettyinä päivinä ja kavereiden kanssa sitten niinä muina päivinä, eikä näitä useinkaan sotketa keskenään.
Varmaan eri juttu nuorisolla ja perheellisillä, mutta 30–40-vuotiaitten erillään asuvien parien kesken ei mielestäni mitenkään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantuisi. En ole itsekään tavannut kaikkien kavereitteni puolisoita, niitä läheisempienkään, vaikka ovat seurustelleet jo useita vuosia.
En itse asiassa tiedä, miten itsekään lähtisin mahdollista kumppania varsinaisesti esittelemään, mikäli ei sattuisi jokin juhlatilaisuus tms jonne ottaisin hänet seuralaiseksi. Seurustelukumppaneiden kanssa nähdään tiettyinä päivinä ja kavereiden kanssa sitten niinä muina päivinä, eikä näitä useinkaan sotketa keskenään.
Varmaan eri juttu nuorisolla ja perheellisillä, mutta 30–40-vuotiaitten erillään asuvien parien kesken ei mielestäni mitenkään ihmeellistä.
Eikö teillä ole tapana ottaa puolisoita mukaan minnekään? Minusta tämä tuntuu hassulta, kun kuitenkin kaveriporukat koostuvat pitkälti pariskunnista, että toinen menee silti mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En loukkaantuisi. En ole itsekään tavannut kaikkien kavereitteni puolisoita, niitä läheisempienkään, vaikka ovat seurustelleet jo useita vuosia.
En itse asiassa tiedä, miten itsekään lähtisin mahdollista kumppania varsinaisesti esittelemään, mikäli ei sattuisi jokin juhlatilaisuus tms jonne ottaisin hänet seuralaiseksi. Seurustelukumppaneiden kanssa nähdään tiettyinä päivinä ja kavereiden kanssa sitten niinä muina päivinä, eikä näitä useinkaan sotketa keskenään.
Varmaan eri juttu nuorisolla ja perheellisillä, mutta 30–40-vuotiaitten erillään asuvien parien kesken ei mielestäni mitenkään ihmeellistä.
Eikö teillä ole tapana ottaa puolisoita mukaan minnekään? Minusta tämä tuntuu hassulta, kun kuitenkin kaveriporukat koostuvat pitkälti pariskunnista, että toinen menee silti mieluummin yksin.
Siis minne mukaan? Kun menen kahville tai leffaan kaverini kanssa? Ei meillä ole tapana raahata kumppaneita mukana kun nähdään kavereitten kesken. Sehän on aikaa nimenomaan kaverin kanssa. Toisinaan silloin myös halutaan uskoutua siitä puolisostakin, eikä se onnistu, jos puoliso on paikalla.
Ainoastaan just jos on jokin tilaisuus, jonne mennään pariskuntina, niin sitten tietysti tulisi kohdattua, mutta nyt ei ole moneen vuoteen kukaan mennyt naimisiin tai muuta. Emmekä harrasta mitään yhteismökkireissuja tai sen semmoisia, ollenkaan. Niin ei niitä luonnollisia tilanteita esittelylle oikein tule, jos ei varta vasten järjestä.
Eli edelleenkään en loukkaantuisi. Ihan tavallista.
Loukkaantuisin. Tapailin joskus puolen vuoden ajan miestä, joka ei suostunut esittelemään minua kavereilleen. Kaverit kyllä tiesivät minusta ja ihmettelivät miksi hän "piilottelee" minua. En saanut tulla mukaan yhteisille mökkireissuille, synttäreille jne.
Ainakaan minun tapauksessani mies ei ollut tosissaan kanssani. Halusi vain seksiä silloin, kuin muilta menoiltaan ehti. Kannattaa seurailla mikä on miehen effort suhteeseenne noin muutenkin.. vietättekö lähinnä kotona aikaa "piilossa" vai teettekö muutakin.
Ei kannata uhrata energiaa murehtimalla häpeääkö hän sinussa jotain. Oma on ongelmansa, jos on niin ääliö että tapailee naista jota häpeää.
Kannattaa keskustella asiasta ja jos ei edelleenkään halua kavereille näyttää etkä saa mitään selkoa asiaan niin dumppaa koko ukko.
Täällä puolletaan sitä, että jotkut haluavat vain viettää aikaa kahden, mutta ilmeisesti sinä et kun tämän aloituksenkin teit niin älä tyydy vähempään, mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse tapailisi miestä, jonka kavereille minua ei ole esitelty missään vaiheessa. Haluaisin tietää, millaisten ihmisten kanssa hän viettää aikaansa, sillä se kertoo paljon ihmisestä itsestään.
Miehillä se kertoo lähinnä siitä minkälainen oli yläkouluikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse tapailisi miestä, jonka kavereille minua ei ole esitelty missään vaiheessa. Haluaisin tietää, millaisten ihmisten kanssa hän viettää aikaansa, sillä se kertoo paljon ihmisestä itsestään.
Kumppanini käy töissä kuutena päivänä viikossa, hänellä ei ole rikosrekisteriä eikä hän ole koskaan käyttänyt huumeita. Kaveripiirissä kaikki ovat istuneet linnassa, polttavat pilveä ja käyttävät muutenkin huumeita tai vähintään ryyppäävät päivittäin eikä yksikään ole lähelläkään saada tai haluta työpaikkaa.
Seurustelin joskus miehen kanssa, joka ei koskaan pyytänyt minua mukaan sekaporukan illanviettoihin. Ja näitä illanviettoja oli suht usein. Perheelleen esitteli lähes heti. Tulin siihen tulokseen, että mieskin vain roikkui kaveriporukan mukana ryyppyseuran vuoksi, mutta koskaan ei meillä käynyt kukaan kaveri kahvilla tai miestä pyydetty selvinpäin ihan muuten vaan johonkin. Hän siis sattui tuntemaan isoista kaveriporukoista jonkun ja sen jonkun siivellä pääsi sitten erilaisiin illanviettoihin, vaikka ei kunnolla tuntenut ketään.
Jos kyse on jostain miesten ryyppyremmistä, niin ymmärrän, ettei niihin naisia haluta viedä. Sitä kyllä ihmettelen suuresti, kun monesti on niin, että muiden tyttöystävät ja vaimot on mukana, mutta sitten joidenkin ei... Että miksi ei sitä omaa kumppania haluta tuoda mukaan?
Mä en itse tapailisi miestä, jonka kavereille minua ei ole esitelty missään vaiheessa. Haluaisin tietää, millaisten ihmisten kanssa hän viettää aikaansa, sillä se kertoo paljon ihmisestä itsestään.