Mitä minä sanoin (kaverin kehuskelu ja paheksunta)

Kaverini  kauhisteli vuosia sitä, että mieheni joutui usein tekemään pitkää työpäivää (osa etätöinä kotona), eikä siis voinut päivittäin hakea lapsia pk:sta (vei kylläkin), tehdä ruokaa, siivota jne. Heillä siis mies teki "kaiken" iltaisin, vaimo oli pienten lasten kanssa kotona päivät.

Kun sanoin, että miehen työ nyt vaan vaatii tuollaista panostusta ja onhan työssä paljon vapauksiakin (erittäin joustavaa ja etätyö usein mahdollista joten mies on hoitanut meillä usein lasten sairastelut ja neuvolakäynnit yms.), niin kaveri aina paheksui ja sanoi että kyllä se on vaan omasta halusta riippuvainen laittaa se läppäri kiinni klo 16.00 ja olla sen jälkeen vastaamatta työkännykkään tai sähköposteihin. Että ei työnantaja voi vaatia johtavassa asemassakaan olevilta henkilöiltä ylimääräistä joustoa vapaa-aikansa suhteen.

No nyt kaverin mies sitten vaihtoi työpaikkaa. Hyvän paikan saikin. Kas kummaa, enää ei onnistu 8-16 työpäivät tai loman pitäminen kiireimpään aikaan deadlinen lähestyessä.  Kuulemma pomo on täysi natsi kun mies ei saa halunsa mukaan olla kotona hoitamassa sairaita lapsia (vaimo siis edelleenkin kotona, joten miltä työpaikalta saisi) ja palaveritkin kestävät joskus (hui kauhistus) ihan 16 asti, joten mies pääsee lähtemään työpaikalta vasta 16.10.

Heh. Teki melkein mieli sanoa että mitä minä sanoin. Ei läheskään kaikilla se työpaikka jousta niin paljon kuin tuolla miehellä ennen. Harvassa ovat ne hyvinpalkatut, mieleiset työt joissa saa päivän aikana hoitaa omia asioitaan miten haluaa, lomat pitää miten haluaa ja yli-tai iltatöitä ei ole koskaan. Hyvä tuuri on ollut jos tuollaisen työn on löytänyt.

Ehkä kaveri vihdoin ymmärtää että eivät ne iltatyöt ole ihan vaan omasta tahdosta kiinni (jos siis haluaa jatkaa siinä työpaikassa).