Voisiko joku yrittää auttaa itseäni ymmärtämään fiiliksiäni?

Mulla on yksi ystävä joka välillä todella raastaa mun hermoja. Hän heittäytyy välillä niin prinsessaksi ja avuttomaksi että en pysty itse hyvin itsenäisenä ja toimeliaana naisena tätä ymmärtämään. Kun lapsi sairastuu kuumeeseen, hän soittaa mummot ja kaikki apuun koska ei itse ole saanut nukutuksi. tämä siis yksi esimerkki. Hän ei pysty tekemään sitä eikä tätä eikä tuota, vaikka varmasti pystyisi jos _viitsisi_yrittää ja opetella. irronneet paidan napitkin äitinsa ompelee. On kuitenkin lähemmäs 30v nainen kyseessä. Itsessä tää prinsessa käyttäytyminen herättää suurta ärtymystä,enkä tiedä miksi. Mulla on myös hyvin avuliaat vanhemmat ja paljon ystäviä jos apua kaipaan, mutta itselle ei tulisi mieleenkään pyytää kuumeista lasta apuu hoitamaan mummoja yms jos itse olen kotona,kyllä mä pärjään ja napitkin olen itse opetellut aikanaan ;) Mun motto on tavallaan se että elämä opettaa ja eäonnistumiset vahvistaa ja kasvattaa sinua ihmisena. Ja olenkin vahva. Pyydän apua,jos en oikeasti osaa jotain, itsestäni on väärin hyödyntää muita vain sen vuoksi etten viitsi itse ikinä yrittää. Ymmärrän senkin että jokaisella on ne omat painolastinsa,mikä musta on ihan helppo nakki,voi toiselle olla iso asia ja taakka, mutta...joku roti? Miksi tunnen näin? muuten ihminen on aivan ihana ja mun todella todella hyvä ystävä,ollaan joka viikko tekemisissä,kuin sisaruksia.