Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kaveri otti nokkiinsa aika tukevasti, luulisin. Ihan sama.

Vierailija
14.12.2013 |

Hermoileva, epävarma ja läpättävä kaveri meni naimisiin, kun alkoi olla lasten aika. Miehekseen se meni ottamaan jäykän, itsepäisen, leuhkan pohjalaisen.

Lapset alkaa olla nyt vähän alle 10 v.

Niiden riidat on siinä mallissa, että "Helena" äänittää, siis oikeesti tallentaa riidat. Sillä eka riidan jälkeen alkaa päiväkausien jälkiriita ja jankutus, että "minähän sanoin sulle" ja "eiku et sinä NIIN sanonut, sinä sanoit että..." ja sitten miehen lopullinen sana "MINÄ en ole IKINÄ sanonut mitään sellaista" Sitten kaivetaankin tallennusta esiin

 

Taas oli yhtenä päivänä väännetty jostain. Helena kertoo raskaasta vaiheesta, hän on ihan loppu jne. Sitten kertoo kuinka toinen lapsista tulee hänen luokseen, ja kysyy äiti miksi sinä itket. Helena vaikuttaa jotenkin voitonreimuiselta tätä kertoessaan. Sitten se kertoo vastanneensa lapselle äiti on nyt surullinen kun isi on niin ilkeä.

 

Mua alkoi jotenkin v---n kuunnella taas näitä niiden riitoja. Sanoin Helenalle, että musta kuulostaa siltä, että sä pelaat niitä lapsia valitsemaan sun puolen. En usko että se on lapsille hyväksi. Teidän pitäisi tapella tappelunne siten, ettei lasten tarvis sua lohdutella taikka ihmetellä.

Helena ei tajua ollenkaan. Hänestä on hienoa että lapsi osaa lohduttaa häntä ja tulee kysymään että miksi äiti kyhjöttää yläkerran portailla ja itkee.

 

Tsori vaan, mutta vituttaa aivan älyttömästi. Lasta kehutaan, kun hän menee äidin puolelle. Sitten alle 10 vuotias lohdutaa äiskää kun iskä on ollut ilkeä. Ei muuten ole lapsen asia lohduttaa eikä se muuten osaa 10 -v käsitellä vanhempiensa riitoja.

 

Ja ei auta selittää myöskään, että minä kerron lapsilleni kaiken ja minä kohtelen lapsiani tasaveertaisesti. Lapsia pitää kohdella lapsina. Ei ne ole siellä sun selkääs pönkittämässä kun riitelet vittumaisen ukkos kanssa.

 

Mies menee pihalla olevaan asuntoautoon mököttämään, eikä puhu päiväkausiin kenelekään. Onpa hienoa joo. Äiti nyyhkyttää sisälllä ja kerää kiitollisena lapset ympärilleen pahaa iskää vastaan.

 

Joo tostahan ne terveet mallit kasvaa. Tytöstä tulee varmaan todella itsevarma ja avoin. Pojasta varmaan todella rohkea ja tasa-arvoisia suhteita naisten kanssa. Not.

 

En ukso, että paljon ollaan enää Helenan kanssa tekemisissä. Ihan sama sikäli.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tru dät. Tällaiset ihmiset tekevät lapset itselleen seuralaisiksi ja alamaisiksi.

Vierailija
2/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ihmeessä olet koskaan ryhtynytkään kyseisen naisen "kaveriksi", kun hän on noin kauhea, mies vastenmielinen ja koko elämähalveksittavaa? Mikä hänessä oli se hyvä puoli?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikamoinen perhe. Kommunikaatio totaalisesti hukassa. En haluaisi meille kylään heitä.Olisin tehnyt kuten ap.

Vierailija
4/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä mietin tätä kun katsoin Iholla-sarjaa ja sitä miten Claudia Eve mollasi lastensa isää lapsilleen. Totta on että isä oli mulkku, mutta ei lapsia saa sekoittaa aikuisten välienselvittelyihin.

Vierailija
5/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh. Kuulostaa hirveältä. Meidän lapsuudessa vanhemmat eivät riidelleet, mutta äiti oli muuten hyvin marttyyrimainen ja aina mielensä pahoittaessaan meni nyyhkyttämään jonnekin piiloon. Lasten "tehtävä" oli sitten mennä lohduttamaan ja kyselemään mikä on hätänä. Nyt aikuisena onkin sitten kova työ opetella eroon epävarmuudesta ja miellyttämisenhalusta. On ollut pakko pitää henkistä etäisyyttä äitiinkin, kun koko ajan oli "tutka päällä" että minkälainen fiilis sillä nyt on.

Vierailija
6/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miellä äiti piti lapsia vissiin kans tasavertaisina aikuisiin nähden, ja kertoi ja parkui riitojan isän kanssa lapsille. Kouluikäisiä oltiin. Äiti itki nyyhkyttäen siten, että sen varmasti kuuli isä, joka murjotti olohuoneessa ja me säikyt lapset jotka pyörimme hermostuneina äidin ympärillä.

 

Nyt aikusena en kestä mitään konflikteja esim työyhteisössä. Hermostun vaan, alan hakea jotain pakosuuntaaa ja jossain vaiheessa alkaa itkettää. Jos töissä on painetta, menen aivan lukkoon.Haluan vain miellyttää kaikkia ja olla se huomaamaton, lohduttava henkilö.

Sillä seurauksella että olen työssä niinsanottu alisuoriutuja. En ikinä saa ylennystä,koska en pysty semmoisista kilpailemaan.

 

 

Parisuhteisssani oli vaikeaa vuosia. Kunnes tapasin täyspäisen, suorapuheisen ja täysin pelejä pelaamattoman mieheni.

 

Ensimmäisiä  kertoja, kun yritin pelata mieheni kanssa näitä sanattomia viestejä että olin tyytymätön ja pahoilla mielin jostain, niin mies kysyi että mikä tässä nyt on vikana. Miksi olet noin kummallinen. Kielsin tietysti, että mikään olisi hätänä tai että olisin mitenkään erilainen. (Vaikka olin sitä ilman muuta)

Mies alkoi nauraa, sillain sydämmellisesti, otti kiinni minusta ja sanoi että älä ollenkaan ala mulle lähettelemään tuollaisia kautta-rantain viestejä. Hän ei niitä ymmärrä ei ole aikomustakaan alkaa opetella ymmärtämään. Kerro suoraan, mikä on mielessä ja mikä mättää. Muuten asia jää sun itsesi huomaan maailman tappiin. Ihana mies!

Hän oli jo vanhempieni luona vieraillessaan ihmetellyt, että miten tää teidän huusholli oikein toimii. Ilmeisesti meillä viestiteltiin pinnan alla ihan eri asioita, kuin mitä ikinä puhuttiin.

Tämä mies on saanut minut vuosien mittaan näkemään, että millaisella miinakentällä lapsena elin. Ja miten vahingoittavaa se on meille ollut. Nyt on jo 18 vuotta saanut parantua hänen kanssaan. Kiitos siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 13:19"]

Miellä äiti piti lapsia vissiin kans tasavertaisina aikuisiin nähden, ja kertoi ja parkui riitojan isän kanssa lapsille. Kouluikäisiä oltiin. Äiti itki nyyhkyttäen siten, että sen varmasti kuuli isä, joka murjotti olohuoneessa ja me säikyt lapset jotka pyörimme hermostuneina äidin ympärillä.

 

Nyt aikusena en kestä mitään konflikteja esim työyhteisössä. Hermostun vaan, alan hakea jotain pakosuuntaaa ja jossain vaiheessa alkaa itkettää. Jos töissä on painetta, menen aivan lukkoon.Haluan vain miellyttää kaikkia ja olla se huomaamaton, lohduttava henkilö.

Sillä seurauksella että olen työssä niinsanottu alisuoriutuja. En ikinä saa ylennystä,koska en pysty semmoisista kilpailemaan.

 

 

Parisuhteisssani oli vaikeaa vuosia. Kunnes tapasin täyspäisen, suorapuheisen ja täysin pelejä pelaamattoman mieheni.

 

Ensimmäisiä  kertoja, kun yritin pelata mieheni kanssa näitä sanattomia viestejä että olin tyytymätön ja pahoilla mielin jostain, niin mies kysyi että mikä tässä nyt on vikana. Miksi olet noin kummallinen. Kielsin tietysti, että mikään olisi hätänä tai että olisin mitenkään erilainen. (Vaikka olin sitä ilman muuta)

Mies alkoi nauraa, sillain sydämmellisesti, otti kiinni minusta ja sanoi että älä ollenkaan ala mulle lähettelemään tuollaisia kautta-rantain viestejä. Hän ei niitä ymmärrä ei ole aikomustakaan alkaa opetella ymmärtämään. Kerro suoraan, mikä on mielessä ja mikä mättää. Muuten asia jää sun itsesi huomaan maailman tappiin. Ihana mies!

Hän oli jo vanhempieni luona vieraillessaan ihmetellyt, että miten tää teidän huusholli oikein toimii. Ilmeisesti meillä viestiteltiin pinnan alla ihan eri asioita, kuin mitä ikinä puhuttiin.

Tämä mies on saanut minut vuosien mittaan näkemään, että millaisella miinakentällä lapsena elin. Ja miten vahingoittavaa se on meille ollut. Nyt on jo 18 vuotta saanut parantua hänen kanssaan. Kiitos siitä.

[/quote]

 

ihana mies sinulla :)

Vierailija
8/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 12:24"]

Mä mietin tätä kun katsoin Iholla-sarjaa ja sitä miten Claudia Eve mollasi lastensa isää lapsilleen. Totta on että isä oli mulkku, mutta ei lapsia saa sekoittaa aikuisten välienselvittelyihin.

[/quote]

 

Mun lapsuudessa oli ihan samaa. Aina (= usein) kun vanhemmat riiteli, isä mökötti ja äiti haukkui isää meille lapsille. Isä oli kyllä etäinen, mutta muistan miten huono omatunto mulle tuli, jos ajattelin isästä jotain positiivista. Jotenkin minulle jäi tunne, että äiti suuttuu, jos pidän isästä.

 

Ap teki mielestäni ihan oikein sanoessaan asiasta kaverilleen. Toivottavasti hän miettii ja tulee järkiinsä. Lapsille tuollainen on todella tuhoavaa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
14.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo. Ei oikein onnistu tuo lastenkasvatus, jos itse ei ole vielä kasvanut aikuiseksi. Hyvä kun sanoit Helunalle kuinka asiat on.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä viisi