Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestätte ihmistä, joka puhuisi aina vain itsestään ja omista asioistaan?
13.12.2013 |
Minulla on tilanne, että en enää jaksa naapuriani. Olemme molemmat hoitovapaalla, ja näemme lähes päivittäin pihalla lasten kanssa. Itse en mene pihalle, jos hän on siellä, mutta hän tulee aina jos joku muu vaan on pihalla. Koko aika menee hänen juttujaan kuunnellessa, plaah... kaiken huippu on, että facebookissa sama homma jatkuu, eli hän kommentoi toisten päivityksiä ja kuvia VAIN jos saa sen jotenkin liittymään itseensä ja kerrottua itseensä liittyviä juttuja kommenteissaan... Siis todella rasittava ihminen. En kehtaa poistaa face-kavereista häntä, ja siellä pääsee vielä pakoon, mutta välillä pihalla tilanne on todella rasittava. Miellä on kiva piha, mutta tuntuu, etten voi sitä käyttää kun tämä yksi tulee aina terrorisoimaan eikä itse sitä tajua. Muiden äitien/isien kanssa on mukavaa keskustella, ja kun tämä äiti tulee, loppu kaikki mielenkiintoisimmatkin keskustelut kun hän höpöttelee itsestään turhia asioita ja vielä pikän kaavan mukaan.
Miten voisi vihjaista/sanoa hänelle asiasta ystävällisesti, en kuitenkaan haluaisi välejä pilata ja lapsemmenkin ovat kavereita keskenään.
Kommentit (59)
Huonosti. Serkkuni on juuri tuollainen. Saattaa just kysyä pakollisen "Mitäs teillä?" ja sen jälkeen puhutaan kaksi tuntia (koko tapaamisen ajan) hänestä. Ihme kyllä hänellä on paljon ystäviä, sillä hän puhuu selän takana todella rumasti muista ihmisistä, ja pitää itseään niin tärkeänä. "Huh kun ei jaksais sitäkään nähdä, mutta kun oon luvannu... " Jos muut vaan tietäisivät miten hän heistä puhuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi joskus mieli ottaa käsilaukkuun kaksi porkkanaa ja tunkea ne korviin, kun tietää että joutuu taas tapaamaan tuollaisen kovaäänisen kaakattajan, joka pitää sitä yhden nasien show' taan ja kertoo seksielämästään alkaen kaiken ympärillä oleville ihmisille.
Mykityisiköhän edes hetkeksi?
Aaaah. Mainio ketju :D
Minulla on yksi ystävä, joka aloittaa puhumisen ja sitä kestää loputtomiin. Hän saattaa joskus kysyä minun kuulumiset kuitenkaan niitä kuuntelematta ja joka kerta minun asioistani päästään hänen asioihinsa. Yleisessä äiti- tilassa (perhekerho, leikkipuisto) tulee seuraani ja on siinä niin kauan, että saa kaikki asiansa sanottua minulle ja kysyy kuulumiseni jonka jälkeen jättää ne kuulematta ja ALKAA MINUN PÄÄLLE kailottaa pöydän yli/läpi leikkipuiston jollekin muulle äidille omat samat asiansa uudestaan!!!! Hän myös kuuntelee mitä muut puhuvat ja valitsee puhekaverinsa sen mukaan, onko jollain joku messevä aihe menossa. Esim puhui joskus kanssani ja kun kuuli että joku puhui erostaan, sinkaisi tämän ihmisen viereen kailottamaan neuvoja!! kun hän alkaa puhumaan, helposti siinä saa kulumaan 1,5h putkeen. "Meidän x oli eilen jossain ja lässynpälä x pissasi yöllä sänkyyn ja voivoi kun ärsytti siivota ja sitten otti päähän kun mies teki taas sen ja sen jutun väärin ja piti taas sanoa siitäkin ja OOOOOH! JAA EROATTE! Kuule sitten kun menet sinne lastenvalvojalle niin teet näin ja näin..." Ja minä istun tyhmänä yksin :D
Aaaah. Mainio ketju :D
Minulla on yksi ystävä, joka aloittaa puhumisen ja sitä kestää loputtomiin. Hän saattaa joskus kysyä minun kuulumiset kuitenkaan niitä kuuntelematta ja joka kerta minun asioistani päästään hänen asioihinsa. Yleisessä äiti- tilassa (perhekerho, leikkipuisto) tulee seuraani ja on siinä niin kauan, että saa kaikki asiansa sanottua minulle ja kysyy kuulumiseni jonka jälkeen jättää ne kuulematta ja ALKAA MINUN PÄÄLLE kailottaa pöydän yli/läpi leikkipuiston jollekin muulle äidille omat samat asiansa uudestaan!!!! Hän myös kuuntelee mitä muut puhuvat ja valitsee puhekaverinsa sen mukaan, onko jollain joku messevä aihe menossa. Esim puhui joskus kanssani ja kun kuuli että joku puhui erostaan, sinkaisi tämän ihmisen viereen kailottamaan neuvoja!! kun hän alkaa puhumaan, helposti siinä saa kulumaan 1,5h putkeen. "Meidän x oli eilen jossain ja lässynpälä x pissasi yöllä sänkyyn ja voivoi kun ärsytti siivota ja sitten otti päähän kun mies teki taas sen ja sen jutun väärin ja piti taas sanoa siitäkin ja OOOOOH! JAA EROATTE! Kuule sitten kun menet sinne lastenvalvojalle niin teet näin ja näin..." Ja minä istun tyhmänä yksin :D
Vuonna 1 ja 2 oltiin Merihotellissa istumassa. Lähellä oli naisseurue. Sisään astui eräs nainen joka
tuli heidän pöytään ja sitten alkoi valtava papatus.
Muut hiljenivät ja tämä yksi vaan papatti.
Eräs pappa näytti käsillä merkkiä siitä suulaudesta.
Oli kyllä huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistaakohan kukaan tästä itseään? Haasteeksi voisi heittää, että seuraavan kerran ystäviä, työkavereita ja sukulaisia tavatessaan kokeilisi ensin olla vaikka 10min. puhumatta itsestään sanaakaan. Kuinka tuskalliseksi olo muuttuisi, kun minuutit lisääntyvät eikä saa vieläkään puhua kuin kaverin asioista? Saati että pitäisi 1,5h vain nyökkäillä ja hymyillä ja sanoa iloisesti heipat saamatta kertaakaan tilaisuutta sanoa mitään :D
Joku tuolla aiemmin kertoi kuinka saa tavallaan tyydytystä siitä, että pälättäjä jää ihan ulkopuolelle kuulijansa henkilökohtaisista ja tärkeistä asioista. Olen joskus pohtinutkin miten tällainen ihminen vastaa, kun häneltä kysyisi: tapasitte kuulemma serkkuja illanvietossa? Mitä heille kuului? Mitä sitten kun ei osaisi sanoa yhtään mitään? Ei edes sitä kuuluiko hyvää vai huonoa :D
Minä vain yksinkertaisesti välttelen näitä ihmisiä, joille ainut sallittu puheenaihe on heidän oma elämänsä. Ystäväni poikaystävä on tällainen henkilö pahimmasta päästä. Olen pari kertaa keskustellut hänen kanssaan kahdestaan, ja joka kerta keskustelu on liittynyt vain hänen elämäänsä. Tuntuu, että jos pääsen johonkin väliin edes hieman väkisin tunkemaan omaa tarinaani, niin hän oikein odottaa, että päästään puhumaan taas hänestä. Kerran yksissä pienehköissä illanistujaisissa päätin hauskuuttaa itseäni laskemalla mielessäni aina "5...4...3...2...1..." kun joku muu henkilö oli äänessä. Yleensä en päässyt nollaan asti, kun tämä nuorukainen oli taas kaakattamassa jotakin itsestään. Eli jos joku alkoi puhua vaikka työkiireistä, niin hyvä jos yksi lause ehdittiin kyseistä juttua kuulla, niin kyseinen herra alkoi kailottaa omista työkuvioistaan.
Veljeni on samanlainen, onneksi ei sentään yhtä paha kuin edellinen esimerkki, mutta melko itsekeskeinen kuitenkin. Kerran minulla paloi häneen oikein kunnolla käämit. Minulla oli todella rankkaa elämässäni, ja tuntui, että romahdan millä hetkellä tahansa. Melkein itkien totesin veljelleni, että olen vain niin väsynyt, etten tiedä, kuinka enää jaksan. Oli ihan oikeasti hirveä työ saada tuo suustani ulos, koska minulle on erittäin vaikeaa puhua suruistani. No eikös siihen veljeni vastaa ihan pokkana: "No ei mulla vaan, mulla on elämä oikeastaan aika kivaa tällä hetkellä" ja toitotti sitten pienen tovin siitä, kuinka hyvin hänen opintonsa etenevät. Silloin ihan oikeasti suutuin ja kerroin, että koko maailma ei pyöri hänen ympärillään. Veli onkin onneksi niin läheinen, että hänelle voinkin sanoa jotain tuollaista ilman välien katkeamista - ja sama pätee tietenkin toisin päin. Ihan kelle tahansa puolitutulle en menisi tällaisesta huonosta tavasta huomauttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on yksi tuommoinen työkaveri, mutta hänellä ei ole perhettä. Hän on iäkkäänpuoleinen sinkku ja hän on vuosien varrella puinut kahvihuoneessa yksityiskohtaisesti rauhalliseen mutta katkeamattomaan seikkaperäiseen tyyliinsä lemmikkikoiransa kuoleman aiheuttaman surun ja järkytyksen sekä murheelliset hautajaiset, taidesalonkivierailunsa, konserttikäyntinsä, asuntonsa remonttitarpeet, remontin kulun, remonttimiehen laiminlyönnit, kauppojen parhaat ruokatarjoukset, muutokset omassa terveydentilassa, hammashoidon kärsimykset jne.
Hän on kielellisesti lahjakas ja osaa puhua älykkään tuntuisesti ja harkitsevan oloisesti. Siksi varsinkin alussa kuuntelin häntä mielelläni. Kesti aikansa ennen kuin huomasin, ettei hän jaksa kuunnella minun kuulumisian ja mielipiteitäni kunnolla. Itse tunsin osaavani jo ulkoa sen, mitä hän aikoi sanoa.
Mitäpä tuolle voi. Toisinaan olen ollut pakahtua turhautumisen aiheuttamasta raivosta, kun olen mennyt kahvitauolle rentoutumaan ja olen joutunut kuuntelemaan hänen näkemyksiään eri elämän osa-alueista saamatta itse kunnollista suunvuoroa. Mutta kai se johtuu siitä, etten ole sosiaalisesti kovin taitava. Nokkelat ihmiset saavat kyllä suunvuoron.
Yritän vältellä heitä. Aina ei voi, silloin yritän miettiä, mikä heihin liittyvä aihe olisi vähiten puuduttavaa kuunneltavaa ja yritän ohjailla siihen suuntaan. Siinä tyyppi sitten läpättää ja minä mietin jotain muuta. Uskomattoman kuluttavaa seuraa ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ihmiset vasta mukavaa juttuseuraa onkin, jotka puhuu omista sairauksista jokaisella tapaamisella. Huoh.
Ne ihmiset vasta mukavaa juttuseuraa onkin, jotka puhuu omista sairauksista jokaisella tapaamisella. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tunnen näitä. Jotkut vielä kehtaavat ihmetellä ihmisten selän takana, että "kun ei se puhu mitään". Ehkä se puhuisi, jos et kaakattais koko ajan! Ja sekin on koettu, että kun yrität sanoa mielipitees johonkin väliin, niin sanovat "Kuuntele!" Että huh huh!
Minulla on myös tällainen työkaveri. Paitsi että hän puhuu vain ja ainoastaan omista asioistaan, hän puhuu aivan tauotta! Ei ole väliä sillä, vaikka kukaan ei kuuntelisi tai keskittyisi johonkin muuhun, pälpätys sen kun jatkuu. Ja jos siirtyy paikasta toiseen, tämä puhekone seuraa perässä. Huh! Tämän tyypin taukoamaton minäminä-puhetulva on jo sitä luokkaa, että sille voisi löytyä jo diagnoosi.
Yleensä pyrin kohtelemaan työtovereitani ystävällisesti ja kohteliaasti, mutta tälle henkilölle on pakko olla toisinaan tyly ja poistua tilanteesta vaikka kesken lauseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi tällainen sukulainen. Miespuolinen, joten jutut pyörivät yleensä siinä, mitä uusia teknisiä vempaimia tai vastaavaa on ostanut. Sosiaaliset taidot ovat hänellä aika heikot, ei edes varmaan tajua että muita voisi tuollainen ärsyttää. Ihan hauskaa seuraa tiettyyn rajaan asti, mutta vaihdan äkkiä keskustelukumppania siinä vaiheessa kun alkaa kyllästyttämään.
Ei sille oikein voi mitään.. minulla yksi läheinen samanlainen, jopa pahempi. Kerroin ystäväni kuolleen niin tämä kertoo heti omia kokemyksiaan äitinsä kuolemasta josta aikaa 20 vuotta. Voit puhua jostain tutusta vihjailevasti kuib hän on ärsyttävä kun sinun kuulumiset ei kiinnosta kun on liikaa omaa asiaa. Ymmärtää jos ymmärtää
Mulle läheinen ihminen on muuten ok ja sillä on hyvät jutut, mutta puhelimessa ärsyttää kun se puhuu päälle!
Jos aloitan jtn kertomaan, eka lauseen jälkeen se puhuu jo omasta jutustaan. Ei siis kuuntele loppuun mitä olisin sanonut!
Tää on ehkä vielä pahempaa kuin pelkkä kaakatus!
Ei tuollaiselle voi tai kannata missään nimessä mennä sanomaan sellaista. Pääset vain mustalle listalle, ja hän alkaa järjestelmällisesti haukkua sinua muille, ehkä vielä värittäen tai keksien juttuja.
Itse olen hoitanut tuollaiset tyypit ottamalla etäisyyttä. En vain yksinkertaisesti jaksa viettää aikaa ikävien, ilkeiden tai rasittavien ihmisten kanssa. Tosin olen saanut siitä myös paskaa niskaani, eli pari tällaista narsistista emäntää on pienen etäisyyden ottamisen seurauksena alkanut erittäin hankaliksi ja esim. toinen kertoi perättömiä juttuja ympäriinsä. Tietysti kaikki oman navan ympärillä pyörivät eivät ole niin pahansuopia, mutta varaudu.
En kestäkään. mm. käly on tällainen ihminen. Saatta tuskallisesti kyetä puristamaan itsestään sen pakolisen kysymyksen "mites teillä?", mutta sen jälkeen jatkuu tauoton pälinä siitä kuinka hän on ollut ahkera, kiireinen, kiinnostava jännittävä ja vielä jopa yllättävän hyvä.¨ja remontoinut koko talonsa.
Näistä tapaamisista alkaa jo tulla hupia. Kuinka kauan hän jaksaa puhua itsestään ilman, että väliin tarvitsee sanoa edes "mmh" tai "aijaa?". Olen testannut jo ainakin 40min. pizzeriassa. Puhe ja tekonauru ei loppunut, vaikka siihen ei tunkenut väliin yhtäkään myötäilevää ilmettä tai ynähdystä.
Alue: Aihe vapaa
Muiden ihmisten kanssa olen kohtelias ja kuuntelen mielelläni mitä sanottavaa heillä on mutta näiden itsekeskeisten hölöttäjien kanssa keskeytän, puhun päälle ja vaihdan aihetta surutta. He taitavat olla ihmisiä, jotka eivät kestä millisekunninkaan hiljaisuutta.