Oletko säikähtänyt, sen jälkeen kun olet läpsäissyt lastasi

Kysymys teille lapsen läpsijöille: kuinka reagoitte, jos päiväkodissa lapsen hoitaja läpsii lasta? Tai koulussa opettaja? tai leikkipuistossa toisen lapsen vanhempi läpsäisee omaa lastasi? Viitaten edelliseen viestiin: "Yksilön fyysinen koskemattomuus on lailla turvattu, eikä sitä muuta uhrin ja tekijän keskinäinen suhde".

Kyllähän näistä äidit puhuu, ja olen nähnytkin pari kertaa kaverin tukistavan lastaan. Kaikki nämä äidit, joiden tiedän olevan kovakouraisia lapsiaan kohtaan, ovat jollain lailla hyvin stressaantuneita. Kaikki ovat olleet parisuhteessaan yksinäisiä, vailla miehen arvostusta ja rakkautta, ja lapsi on ollut siinä aggression osoittamisen välineenä. Kun ei uskalla tai halua avointa konfliktia miehen kanssa, huudetaan lapselle ja tukistetaan lasta. Se oma arvottomuuden ja yksinäisyyden tunne kilpistyy siihen, että lapselta ei kestetä mitään, kun muutenkin tuntee olevansa uhattu ja petetty tässä elämässä. Lapsen sentään kuuluisi rakastaa, se on sitä varten tähän maailmaan tehty, ja on sietämätöntä ettei lapsi sitten ollutkaan äitiä varten.

Ihan arkipäivän otanna perusteella lapseen käsiksi käyminen kertoo ongelmista. Äiti ei ehkä tosiaan tiedä paremmasta ja luulee, että on siksi oikein kohdella lasta rajusti, voihan olla että häntäkin kohdellaan rajusti omissa ihmissuhteissa, eikä hän saa tukea keneltäkään siihen äityteensä.

Naisella ja miehellä on aina vastuu käytöksestään. Se, että on äiti, ei poista sitä vastuuta, vaikka onkin niin helppo mennä sinne äitiyden taakse piiloon ja huudella sieltä, että minä tiedän parhaiten miten lapseni kasvatan. Oikeastaan on aivan hullua, että aikuinen ihminen voi ihan pokkana syyttää parivuotiasta, metrin mittaista lasta siitä että äidillä petti itsehillintä. Se kertoo jotain siitä, että äitiys on vieläkin tabu jota ei saa arvostella.

19

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:19"]

Yksikään taatusti ei tunnista lyövänsä tai tukistavansa. Ei voi 19 väittää niin koska luuletko jonkun tuttavasi sanovan sulle että on tukistanut  lastaan. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:54"]

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että läpsäisisin lastani. Ap, läpsäisyn kannattajat ja muut läpsäisyn ja lyömisen eroista puhuvat, hakekaa apua jos ette kykene hillitsemään itseänne.

[/quote]

Ei kai kukaan terveellä järjellä varustetti ihminen koskaan ajattelekaan, että läpsäisisi lastaan. Joskus tilanteen yllättävyys, väsymys, sairaus tai fyysinen kipu tms. estää ihmistä ajattelemasta oikein ja silloin seuraukset ovat ne kaikkein kauheimmat. Luulen silti, että mikäli jossakin em. tilanteessa tekee virheen ja läpsäisee, niin sitä katuu loppuelämänsä, vaikkei lapselle siitä mitään traumoja jäisikään. Ja nyt puhuin vain läpsäisemisestä esim. pyllylle, en hakkaamisesta.

Entäsjos äiti käyttää vain värikästä kieltä, mutta ei läpsi, ei tukista, eikä lyö. Värikäs kieli ei tarkoita, että tekisi sillä henkistä väkivaltaa lapsille...

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:54"]

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että läpsäisisin lastani. Ap, läpsäisyn kannattajat ja muut läpsäisyn ja lyömisen eroista puhuvat, hakekaa apua jos ette kykene hillitsemään itseänne.

[/quote]

Tuskinpa täällä niitä nyt kukaan kannattaa, mutta asioiden mittasuhteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Ei pidä mennä sanomaan rintojen vilkaisijaa raiskaajaksi, vaikka se raiskaukselta saattaakin jostakusta tuntua. Jne. Ei se hysterisointi ketään auta. Päinvastoin se estää tehokkaasti kaikenlaisen avun hakemisen, jos vaikka jostain äänen korottamisesta saa jo aggressiivisen äidin leiman.

Entä tiukempi ote, kiskaiseminen tms., lapselle huutaminen, tiuskaisu, omaan huoneeseen komentaminen, herkkujen kieltäminen? Täällä on tietty kulttuuri ja ideologia, jota yleensä kaikki "hyvät ihmiset" kannattavat. Siihen kuuluu ajatus, että aina pitää olla rauhallisen harmoninen buddhamainen  äiti, kestovaipat ja perhepeti, pitkä imetys ja mielellään koskaan ei saa ääntä korottaa. Nämä samat tyypit ovat sitten ihan solmussa raivoavien lastensa kanssa ja äidit (äitejähän yleensä ovat) tuntevat syyllisyyttä siitä, että todellisuudessa ei pelkällä joogalla lapsista tule pieniä enkeleitä.

Kyllä niistä eroista pitää puhua.

Kyllä itsekin riuhtaisisit lastasi aika kovasti, jos lapsi olisi vaikka pudottamassa painavaa vaasia (vahingossa) nukkuvan äitisi päähän. Jälkeenpäin voisi kaduttaa, että tulipa oltua kovakourainen, lapsi itkisi, itse huutaisit järkytyksestä, tuntisit ehkä syyllisyyttä reaktiostasi ja siitä, ettet ollut aiemmin paikalla. Mitä siihen auttaa, jos joku täti tulee sormi ojossa selittämään, että kauhea ihminen, olet väkivaltainen ja hae apua. (Ja kyllä kunnon äiti olisi ennakoinut tämänkin.)

Ja väkivaltainenhan olisitkin, koska kovakourainen riuhtaisu on väkivaltaa, joka järkyttää lasta.

[/quote]

AIVAN  NAURETTAVAA  SELITTELYÄ!

Jos joku tukistelee, läimii, lyö lastaan, niin kyse ei ole mistään toisen tai lapsen terveyden/hengen turvaamisesta. Juurikin tuollainen typerä selittely saa aikaan sen, että jotkut kuvittelee noiden väkivaltaisten tekojen olevan ok. Ne eivät ole. Lue mitä on väkivalta. Kaikki se, mitä tuo väkivalta pitää sisällään, on sellaista, mitä ei lapselle saa tehdä.

Suomessa pahoinpidellään (ihan pahoinpidellään!) n. 50 000 lasta joka vuosi, ja noin 6 lasta kuolee (usein) pitkällisen väkivallan seurauksena Suomessa joka vuosi. Ja edellä mainitut siis vanhempien toimesta aiheutuneet. Sanoisitko sinä noita selittelyjäsi noille lapsille??

Älä ole tyhmä, avaa silmäsi!

[/quote]

En ole tyhmä, vaan näemmä itsekin osaat tehdä sitten kuitenkin niitä erotteluja. Että 50 000 lasta pahoinpidellään joka vuosi - se ei kyllä ihan mene läpi. Tai sitten ne ovat usein samat lapset. Tuttavaperheessäni on annetu pikku luunappeja ihan pienille kiukuttelijoille (2-5 suunnilleen), en ole pitänyt siitä, mutta lapsista on kyllä tullut hyvin käyttäytyviä. Ja ovat reippaita. Ja se on kyllä saanut temppuilun saman tien loppumaan, jos tuhannen kerran sanominen ei ole auttanut. Eikä niistä todellakaan ole mitään vammoja jäänyt, paitsi tietysti henkisiä "vammoja", rajoituksia mieleen, pelkoa siitä, että jos en nyt usko, kohta nippaisee.

Tuossa "selittelyssä" ei ole mitään naurettavaa. Aihe on vaikea, ja sitä ei moni kykene rauhallisesti käsittelemään, koska pelätään, että siitä puhuminenkin johtaa saman tien raakaan väkivaltaan.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:54"]

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että läpsäisisin lastani. Ap, läpsäisyn kannattajat ja muut läpsäisyn ja lyömisen eroista puhuvat, hakekaa apua jos ette kykene hillitsemään itseänne.

[/quote]

Tuskinpa täällä niitä nyt kukaan kannattaa, mutta asioiden mittasuhteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Ei pidä mennä sanomaan rintojen vilkaisijaa raiskaajaksi, vaikka se raiskaukselta saattaakin jostakusta tuntua. Jne. Ei se hysterisointi ketään auta. Päinvastoin se estää tehokkaasti kaikenlaisen avun hakemisen, jos vaikka jostain äänen korottamisesta saa jo aggressiivisen äidin leiman.

Entä tiukempi ote, kiskaiseminen tms., lapselle huutaminen, tiuskaisu, omaan huoneeseen komentaminen, herkkujen kieltäminen? Täällä on tietty kulttuuri ja ideologia, jota yleensä kaikki "hyvät ihmiset" kannattavat. Siihen kuuluu ajatus, että aina pitää olla rauhallisen harmoninen buddhamainen  äiti, kestovaipat ja perhepeti, pitkä imetys ja mielellään koskaan ei saa ääntä korottaa. Nämä samat tyypit ovat sitten ihan solmussa raivoavien lastensa kanssa ja äidit (äitejähän yleensä ovat) tuntevat syyllisyyttä siitä, että todellisuudessa ei pelkällä joogalla lapsista tule pieniä enkeleitä.

Kyllä niistä eroista pitää puhua.

Kyllä itsekin riuhtaisisit lastasi aika kovasti, jos lapsi olisi vaikka pudottamassa painavaa vaasia (vahingossa) nukkuvan äitisi päähän. Jälkeenpäin voisi kaduttaa, että tulipa oltua kovakourainen, lapsi itkisi, itse huutaisit järkytyksestä, tuntisit ehkä syyllisyyttä reaktiostasi ja siitä, ettet ollut aiemmin paikalla. Mitä siihen auttaa, jos joku täti tulee sormi ojossa selittämään, että kauhea ihminen, olet väkivaltainen ja hae apua. (Ja kyllä kunnon äiti olisi ennakoinut tämänkin.)

Ja väkivaltainenhan olisitkin, koska kovakourainen riuhtaisu on väkivaltaa, joka järkyttää lasta.

[/quote]

AIVAN  NAURETTAVAA  SELITTELYÄ!

Jos joku tukistelee, läimii, lyö lastaan, niin kyse ei ole mistään toisen tai lapsen terveyden/hengen turvaamisesta. Juurikin tuollainen typerä selittely saa aikaan sen, että jotkut kuvittelee noiden väkivaltaisten tekojen olevan ok. Ne eivät ole. Lue mitä on väkivalta. Kaikki se, mitä tuo väkivalta pitää sisällään, on sellaista, mitä ei lapselle saa tehdä.

Suomessa pahoinpidellään (ihan pahoinpidellään!) n. 50 000 lasta joka vuosi, ja noin 6 lasta kuolee (usein) pitkällisen väkivallan seurauksena Suomessa joka vuosi. Ja edellä mainitut siis vanhempien toimesta aiheutuneet. Sanoisitko sinä noita selittelyjäsi noille lapsille??

Älä ole tyhmä, avaa silmäsi!

[/quote]

En ole tyhmä, vaan näemmä itsekin osaat tehdä sitten kuitenkin niitä erotteluja. Että 50 000 lasta pahoinpidellään joka vuosi - se ei kyllä ihan mene läpi. Tai sitten ne ovat usein samat lapset. Tuttavaperheessäni on annetu pikku luunappeja ihan pienille kiukuttelijoille (2-5 suunnilleen), en ole pitänyt siitä, mutta lapsista on kyllä tullut hyvin käyttäytyviä. Ja ovat reippaita. Ja se on kyllä saanut temppuilun saman tien loppumaan, jos tuhannen kerran sanominen ei ole auttanut. Eikä niistä todellakaan ole mitään vammoja jäänyt, paitsi tietysti henkisiä "vammoja", rajoituksia mieleen, pelkoa siitä, että jos en nyt usko, kohta nippaisee.

Tuossa "selittelyssä" ei ole mitään naurettavaa. Aihe on vaikea, ja sitä ei moni kykene rauhallisesti käsittelemään, koska pelätään, että siitä puhuminenkin johtaa saman tien raakaan väkivaltaan.

[/quote]

Rikoslain pahoinpitelyä koskevat pykälät (rl 21. luku 5 §, 6 § ja 7 §) eivät jätä vanhemmille oikeutta käyttää minkäänlaista väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Rangaistavaa on tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen. Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sen käyttäjä nimittää sitä kuritukseksi. Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta kieltää ruumiillisen kurituksen.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 02:52"]

On se kamalaa, että Etelä-Eurooppalaiset ihmiset ovat ihan piloilla. Kuten myös

[/quote]

Etelä-Euroopassa kyllä läpsitään ja annetaan tukkapöllyjä. Mutta myös halitaan ja pusutellaan. Ja äidit juovat lasten seurassa julkisesti pari lasia viiniä.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:54"]

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että läpsäisisin lastani. Ap, läpsäisyn kannattajat ja muut läpsäisyn ja lyömisen eroista puhuvat, hakekaa apua jos ette kykene hillitsemään itseänne.

[/quote]

Tuskinpa täällä niitä nyt kukaan kannattaa, mutta asioiden mittasuhteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Ei pidä mennä sanomaan rintojen vilkaisijaa raiskaajaksi, vaikka se raiskaukselta saattaakin jostakusta tuntua. Jne. Ei se hysterisointi ketään auta. Päinvastoin se estää tehokkaasti kaikenlaisen avun hakemisen, jos vaikka jostain äänen korottamisesta saa jo aggressiivisen äidin leiman.

Entä tiukempi ote, kiskaiseminen tms., lapselle huutaminen, tiuskaisu, omaan huoneeseen komentaminen, herkkujen kieltäminen? Täällä on tietty kulttuuri ja ideologia, jota yleensä kaikki "hyvät ihmiset" kannattavat. Siihen kuuluu ajatus, että aina pitää olla rauhallisen harmoninen buddhamainen  äiti, kestovaipat ja perhepeti, pitkä imetys ja mielellään koskaan ei saa ääntä korottaa. Nämä samat tyypit ovat sitten ihan solmussa raivoavien lastensa kanssa ja äidit (äitejähän yleensä ovat) tuntevat syyllisyyttä siitä, että todellisuudessa ei pelkällä joogalla lapsista tule pieniä enkeleitä.

Kyllä niistä eroista pitää puhua.

Kyllä itsekin riuhtaisisit lastasi aika kovasti, jos lapsi olisi vaikka pudottamassa painavaa vaasia (vahingossa) nukkuvan äitisi päähän. Jälkeenpäin voisi kaduttaa, että tulipa oltua kovakourainen, lapsi itkisi, itse huutaisit järkytyksestä, tuntisit ehkä syyllisyyttä reaktiostasi ja siitä, ettet ollut aiemmin paikalla. Mitä siihen auttaa, jos joku täti tulee sormi ojossa selittämään, että kauhea ihminen, olet väkivaltainen ja hae apua. (Ja kyllä kunnon äiti olisi ennakoinut tämänkin.)

Ja väkivaltainenhan olisitkin, koska kovakourainen riuhtaisu on väkivaltaa, joka järkyttää lasta.

[/quote]

Sä olet kyllä just sellainen ihminen jonka pitäis hakea apua. Ihan normaali tasapainoinen lapsestaan välittävä ei edes mieti mitään tuollaista. Vaasin pudotessa napataan kiinni vaasista tai laitetaan käsi väliin tms. En ole sädekehän kiillottaja, mutta mulla ei vaan noissa tilanteissaKAAN tule mieleen vahingoittaa lasta. Ja kyllä kasvatan ja annan lapsen huutaa kiukkuaan. Varsinkin joku pieni uhmis on niin hellyyttävä uhmassaan, että EI TULISI MIELEENKÄÄN satuttaa. Kolmen lapsen kokemuksella puhun...

[/quote]

Tuossa ei todellakaan ollut kysymys minusta. Vaan ylipäätään vaikeasta aiheesta keskustelusta. Vaikuttaa siltä, että aihe on henkilökohtaisesti kaikista uhkaavin niille, jotka ovat eniten vauhkoamassa aiheesta hyvin voimakkain tunnereaktioin. Itse kyllä pystyn hillitsemään tunnereaktiot myös tällaisesta tabuaiheesta puhuttaessa. :)

T. 38

P.S. Kaikki eivät pidä lapsen huudattamista oikeana tapana vaan julmana.

Tässä on teille ideaalimaailmassa eläville mietittäväksi todellisen maailman väsynyt äiti, jolla menee hermo:

Minun lastani ei kukaan lyö, ei etenkään hänen äitinsä. Jos vaimoni löisi tytärtämme, minä löisin vaimoani. Sama pätee läimäyttelyyn, tukistamiseen ja kaikkeen ruumiilliseen kuritukseen.

Omat vanhempani harrastivat tuota läimäyttelyä niin paljon, että en koskaan voisi tehdä samaa omalle lapselle. Ja olenpa kerran soittanut poliisit nähtyäni naapuritalon naisen läpsivän poikaansa pihalla.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 10:40"]

Minun lastani ei kukaan lyö, ei etenkään hänen äitinsä. Jos vaimoni löisi tytärtämme, minä löisin vaimoani. Sama pätee läimäyttelyyn, tukistamiseen ja kaikkeen ruumiilliseen kuritukseen.

Omat vanhempani harrastivat tuota läimäyttelyä niin paljon, että en koskaan voisi tehdä samaa omalle lapselle. Ja olenpa kerran soittanut poliisit nähtyäni naapuritalon naisen läpsivän poikaansa pihalla.

[/quote]

Eli toisin sanoen pidät vaimosi kurissa väkivallan uhalla, ja samalla tavalla reagoit myös naapuriin. Naapurin suhteen tosin turvaudut yhteiskunnan tarjoamiin väkivaltakoneistoihin. Poliisillahan on oikeus käyttää tarvittaessa myös väkivaltaa kansalaisten kurinpitoon (kuitenkin niin, että pitää valita lempein arvioitu riittävä keino, esim. jos on pakko turvautua ampumiseen, niin mieluummin polveen).

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 23:54"]

Enpä ole koskaan edes ajatellut, että läpsäisisin lastani. Ap, läpsäisyn kannattajat ja muut läpsäisyn ja lyömisen eroista puhuvat, hakekaa apua jos ette kykene hillitsemään itseänne.

[/quote]

Tuskinpa täällä niitä nyt kukaan kannattaa, mutta asioiden mittasuhteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Ei pidä mennä sanomaan rintojen vilkaisijaa raiskaajaksi, vaikka se raiskaukselta saattaakin jostakusta tuntua. Jne. Ei se hysterisointi ketään auta. Päinvastoin se estää tehokkaasti kaikenlaisen avun hakemisen, jos vaikka jostain äänen korottamisesta saa jo aggressiivisen äidin leiman.

Entä tiukempi ote, kiskaiseminen tms., lapselle huutaminen, tiuskaisu, omaan huoneeseen komentaminen, herkkujen kieltäminen? Täällä on tietty kulttuuri ja ideologia, jota yleensä kaikki "hyvät ihmiset" kannattavat. Siihen kuuluu ajatus, että aina pitää olla rauhallisen harmoninen buddhamainen  äiti, kestovaipat ja perhepeti, pitkä imetys ja mielellään koskaan ei saa ääntä korottaa. Nämä samat tyypit ovat sitten ihan solmussa raivoavien lastensa kanssa ja äidit (äitejähän yleensä ovat) tuntevat syyllisyyttä siitä, että todellisuudessa ei pelkällä joogalla lapsista tule pieniä enkeleitä.

Kyllä niistä eroista pitää puhua.

Kyllä itsekin riuhtaisisit lastasi aika kovasti, jos lapsi olisi vaikka pudottamassa painavaa vaasia (vahingossa) nukkuvan äitisi päähän. Jälkeenpäin voisi kaduttaa, että tulipa oltua kovakourainen, lapsi itkisi, itse huutaisit järkytyksestä, tuntisit ehkä syyllisyyttä reaktiostasi ja siitä, ettet ollut aiemmin paikalla. Mitä siihen auttaa, jos joku täti tulee sormi ojossa selittämään, että kauhea ihminen, olet väkivaltainen ja hae apua. (Ja kyllä kunnon äiti olisi ennakoinut tämänkin.)

Ja väkivaltainenhan olisitkin, koska kovakourainen riuhtaisu on väkivaltaa, joka järkyttää lasta.

[/quote]

AIVAN  NAURETTAVAA  SELITTELYÄ!

Jos joku tukistelee, läimii, lyö lastaan, niin kyse ei ole mistään toisen tai lapsen terveyden/hengen turvaamisesta. Juurikin tuollainen typerä selittely saa aikaan sen, että jotkut kuvittelee noiden väkivaltaisten tekojen olevan ok. Ne eivät ole. Lue mitä on väkivalta. Kaikki se, mitä tuo väkivalta pitää sisällään, on sellaista, mitä ei lapselle saa tehdä.

Suomessa pahoinpidellään (ihan pahoinpidellään!) n. 50 000 lasta joka vuosi, ja noin 6 lasta kuolee (usein) pitkällisen väkivallan seurauksena Suomessa joka vuosi. Ja edellä mainitut siis vanhempien toimesta aiheutuneet. Sanoisitko sinä noita selittelyjäsi noille lapsille??

Älä ole tyhmä, avaa silmäsi!

[/quote]

En ole tyhmä, vaan näemmä itsekin osaat tehdä sitten kuitenkin niitä erotteluja. Että 50 000 lasta pahoinpidellään joka vuosi - se ei kyllä ihan mene läpi. Tai sitten ne ovat usein samat lapset. Tuttavaperheessäni on annetu pikku luunappeja ihan pienille kiukuttelijoille (2-5 suunnilleen), en ole pitänyt siitä, mutta lapsista on kyllä tullut hyvin käyttäytyviä. Ja ovat reippaita. Ja se on kyllä saanut temppuilun saman tien loppumaan, jos tuhannen kerran sanominen ei ole auttanut. Eikä niistä todellakaan ole mitään vammoja jäänyt, paitsi tietysti henkisiä "vammoja", rajoituksia mieleen, pelkoa siitä, että jos en nyt usko, kohta nippaisee.

Tuossa "selittelyssä" ei ole mitään naurettavaa. Aihe on vaikea, ja sitä ei moni kykene rauhallisesti käsittelemään, koska pelätään, että siitä puhuminenkin johtaa saman tien raakaan väkivaltaan.

[/quote]

50 000 lasta pahoinpidellään vuosittain vanhempiensa toimesta, ja toki kyseessä voi olla osittain samatkin lapset. Tekeekö se siitä hyväksyttävämpää? Kaksi vuotta sitten tuli Poliisi tv:ssä juttu tästä, ihan faktatietoon perustuu nuo lukemat.

Tuttavaperheessäsi siis pahoinpidellään lapsia. Surullista! Jos osaisi kasvattaa lapsia, tietäisi, ettei satuttamisen pelolla hallitseminen ole se oikea tapa ollenkaan.

Aina otetaan mys häiriökäyttäytyvät lapset mukaan keskusteluihin, kuten tuolla joku oli niistä puhunut. Onko kommentin laittaja miettinyt MIKSI ne lapset käyttäytyy niin? Voisiko olla, että se läpsiminen, lyöminen ja tukistaminen on sen aiheuttanut? Luultavasti. Kyllä lapsen pitäisi voida luottaa siihen, että omat vanhemmat ovat turvallisia ja suojelevat eivätkä todellakaan satuta. Jos väkivallalla on aiheutettu huonosti käyttäytyvä lapsi, niin lisää väkivaltaa ei varmasti auta.

Jos olisin lapsesi, hankkisit sulle syytteet pahoinpitelystä, voit olla varma. Mikään ei raivostuta kuin tuollaiset väkivaltaiset, lapsiaan hakkaavat vanhemmat. Varaudu muuten siihen, että kun lastasi läimäyttelet, eräänä päivänä lapsi vetää turpaan takaisin.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 02:02"]

Jos olisin lapsesi, hankkisit sulle syytteet pahoinpitelystä, voit olla varma. Mikään ei raivostuta kuin tuollaiset väkivaltaiset, lapsiaan hakkaavat vanhemmat. Varaudu muuten siihen, että kun lastasi läimäyttelet, eräänä päivänä lapsi vetää turpaan takaisin.

[/quote]

Mistä päättelet, että minä olisin lyönyt lastani? Onko luetun ymmärtämisessä vaiikeuksia?

Läpsäisy ja lyöminen ovat eri asioita. Kumpikaan ei ole OK, mutta mittasuhteiden erottelu on todella tärkeää. Ei ole mitään mieltä luokitella 80 % äideistä väkivaltaisiksi äideiksi, jos on pari kertaa vaikka tukistanut uhmista, joka on motannut äitiään. Siinä vain ei ole mitään järkeä eikä hyötyä yhtään kenellekään.

Olin ennen fanaattinen ja hysteerinen kaiken väkivallan vastustaja, mutta nyttemmin olen taipuvainen ajattelemaan, että lapselle täytyy joskus tarvittaessa ihan konkreettisesti näyttää, että jokin juttu nyt kertakaikkiaan ei vain käy. Joskus siinä voi tulla pieni ylilyönti. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä alkaa vauhkota äidille (tai isälle), että tämä on väkivaltainen hirviö. Varsinkaan kun jotain pikku läpsystä ei todellakaan jää mitään kauheita traumoja lapselle. (Tietysti kiellon oppiminen on aina lapselle jonkinlainen trauma mutta tuo myös turvaa.) Kyllä oikeassakin elämässä jos ei niitä rajoja ole lapsena opittu niin aikuisena sitten poliisi tulee ja pamputtaa. Tai ampuu.

Täällä suhtaudutaan joissain piireissä aivan liian hysteerisesti kaikkeen pieneenkin kurinpitoon. Tällaiset valistuneet vanhemmat myös helpoiten joutuvat lastesuojelun piiriin, koska itse helposti tunnollisesti menevät etsimään apua pieniinkin rikkeisiin. Ja sitten se porukka, jolla on "rennompaa" jopa lapsen hakkaamiseen saakka tai joka viis veisaa lapsen juomisesta tai tupakoinnista, välttää kaikki toimenpiteet.

Hysteerinen fanaattisuus näkyy täälläkin. Saman tien tulee tähänkin ketjuun "sulta lapset pois" -kommentteja.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 12:00"]Läpsäisy ja lyöminen ovat eri asioita. Kumpikaan ei ole OK, mutta mittasuhteiden erottelu on todella tärkeää. Ei ole mitään mieltä luokitella 80 % äideistä väkivaltaisiksi äideiksi, jos on pari kertaa vaikka tukistanut uhmista, joka on motannut äitiään. Siinä vain ei ole mitään järkeä eikä hyötyä yhtään kenellekään.

Olin ennen fanaattinen ja hysteerinen kaiken väkivallan vastustaja, mutta nyttemmin olen taipuvainen ajattelemaan, että lapselle täytyy joskus tarvittaessa ihan konkreettisesti näyttää, että jokin juttu nyt kertakaikkiaan ei vain käy. Joskus siinä voi tulla pieni ylilyönti. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä alkaa vauhkota äidille (tai isälle), että tämä on väkivaltainen hirviö. Varsinkaan kun jotain pikku läpsystä ei todellakaan jää mitään kauheita traumoja lapselle. (Tietysti kiellon oppiminen on aina lapselle jonkinlainen trauma mutta tuo myös turvaa.) Kyllä oikeassakin elämässä jos ei niitä rajoja ole lapsena opittu niin aikuisena sitten poliisi tulee ja pamputtaa. Tai ampuu.

Täällä suhtaudutaan joissain piireissä aivan liian hysteerisesti kaikkeen pieneenkin kurinpitoon. Tällaiset valistuneet vanhemmat myös helpoiten joutuvat lastesuojelun piiriin, koska itse helposti tunnollisesti menevät etsimään apua pieniinkin rikkeisiin. Ja sitten se porukka, jolla on "rennompaa" jopa lapsen hakkaamiseen saakka tai joka viis veisaa lapsen juomisesta tai tupakoinnista, välttää kaikki toimenpiteet.

Hysteerinen fanaattisuus näkyy täälläkin. Saman tien tulee tähänkin ketjuun "sulta lapset pois" -kommentteja.

[/quote] mä osaan pitää kuria muullakin tavalla kun "pienellä väkivallalla". Ja valitsen sen muun tavan. Samoin mun mies. Lyötkö muuten myös miestäsi jos hän ei tottele?6936

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 12:06"]

mä osaan pitää kuria muullakin tavalla kun "pienellä väkivallalla". Ja valitsen sen muun tavan. Samoin mun mies. Lyötkö muuten myös miestäsi jos hän ei tottele?6936

[/quote]

Sorry mutta sulta meni tuo pointti ohi.

(5, ei ole kysymys omasta toiminnastani. 4)

En harrasta läpsimistä. Kerran lapsi tuli yöllä sänkyyn viereeni ja jostain syystä puri minua kyljestä. Heräsin kipuun ja tuuppasin lapsen lattialle.

Pelästyin ihan hirveästi sillä tuuppasin ihan kunnolla.

Siis tämä aloitus koskee Anneli Aueria, joka uutisen mukaan läpsi poikaansa kasvoille niin että lapselle tuli kasvoihin mustelmat. Ainakin näin minä tämän ymmärsin. Vai tätäkö tarkoitit ap? Jos tarkoitit, niin ois hyvä että laittaisit lähdeviitteenkin.