Poikapuolien käytös ahdistaa..

Tätähän ei saisi sanoa, mutta sanon silti: mieheni poika aiheuttaa minulle henkistä tuskaa ja ahdistusta aina meillä ollessaan. Tai ei varsinaisesti edes se poika kaikkine juttuineen vaan se kun kuulen ja näen äitinsä puheet ja mollauksen hänen käytöksessään koko ajan. viiden vuoden jälkeenkään ei vastaa aamulla kuin toisella tai kolmannella kerralla hyvän huomenen toivotuksiin, läksyjä en saa tarkistaa tai edes kysellä että tuliko, mitään kontaktia en saa ko. lapseen. Hän on 11 vuotias. Istuu pelaamassa kaikki päivät ja illat. Ruokatavat eivät sovi, tuntuu että ihan kiusallaan syö suu auki, kun tietää sen ärsyttävän minua. Kaikille muille on hyväsydäminen ja pidetty mutta mä olen saatana. Eihän se sen lapsen vika ole, mutta silti nyt just tuntuu että pää halkeaa tähän...