Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia käynnistämisestä?
12.12.2013 |
Kaipaisin kokemuksia synnytyksen käynnistämisestä.
Minulla on tässä 41+3 viikkoja takana eikä vauvaa vain kuulu. Olen menossa yliaikaiskontrolliin pian mutta pelottaa se, ettei synnytys käynnistyisi luonnollisesti vaan joudutaan käynnistämään.
Olen kuullut että se on kovin kivuliasta ja raju kokemus.
En ole lainkaan pelännyt synnytystä mutta tämä käynnistäminen pelottaa kyllä aika tavalla.
Kun supistukset alkavat niin rajusti, saako siinä edes kipulääkkeitä alussa ollenkaan?
Ajattelin kysellä vielä sairaalassa kun käyn loppuviikosta mutta olisi kiva kuulla kokemuksia tästä miten se meni. Kiitos!
Kommentit (11)
Itselläni käynnistettiin rv38+6 kohtutulehduksen takia. Supistukset alkoivat melkein samantien kun tippa laitettiin käteen, ja voimistuivat hyvin nopeasti kunnes tuntui että supistusten välissä ei ollut edes taukoa, oli kivun huippu ja pienempi kipu. Olinkin suht nopeasti auennut neljään senttiin ja sain epiduralin, ja se oli taivas... siitä aukenin aika nopeasti ja oli kaikki paikat puuduksissa vielä kun ponnistin lapsen pihalle. Koko homma ohi viidesdä tunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä.
Käynnisteltiin neljä päivää kunnes lääke(suun kautta otettava Cytocek...mahdoinko kirjoittaa oikein?) alkoi vaikuttaa. Ekasta supistuksesta meni reilu tunti kun vauva oli maailmassa. Osaston kätilö meinasi etten ole synnyttämässä kun en näytä tuskaiselta. Oikeasti olisi tehnyt mieli riipiä vaikka kaakelit paljain käsin seinästä.
Noh, kätilö katsoi ja sen jälkeen mentiin todellakin vauhdilla synnäriä kohden. Lapsi syntyi ja joutui heti teholle kun suun ympäristö oli sininen ja hän kramppaili. Mitään syytä ei koskaan löydetty mutta lääkäri arveli että nopea synnytys aiheutti stressin.
tuossa siis syynä alkava raskausmyrkytys. Synnytystä alettiin käynnistää 40+2 koska ei nähty järkeä jatkaakaan.
Kolmosta odottaessani meni taas yli ja varattiin aika ä-polille ja sanottiin että jos ei synny ennen sitä niin aletaan käynnistää. Kaksi päivää ennen (luojan kiitos) synnytys käynnistyi ja lapsi syntyi pari tuntia sairaalaan tulon jälkeen (rv 41+3).
Kaksi "normaalia" ja yksi käynnistetty takana voin sanoa, että käynnistetty oli suoraan helvetistä, kiitos yhtäkkiä alkaneiden supistusten joiden välillä ei ollut kauheasti taukoa. Positiivista on se, että ainakin lapsi syntyi nopeaan.
Synnytys piti käynnistää rv 37:lla, koska lapsivettä oli tihkunut jo pidempään ja oli tulehdusvaara. Annettiin vaihtoehdoksi joko cytotec tai balloon. En osannut päättää, kumpikin tuntui hirveältä koska aiemmat synnytykseni olivat olleet tosi nopeita ja kipeitä ilman supistusten tehostamista. Kun lääkäri tuli paikalle, hän ratkaisi asian repimällä kalvot auki sisätutkimuksen yhteydessä. Tosi kiva. Ei kertonut mitään etukäteen. Jo ennen tutkimusta olin sanonut vessahädästä (isompi ja pienempi). No kalvojen repimisen jälkeen piti pysyä makuuasennossa, joten synnytys oli yhtä kusemista ja paskantamista kaarimaljaan. Ihanan passiivisaggressiivista toimintaa lääkäriltä! Terkut Kättärille!
Survaset hengarilla niin sillä kuulemma yleensä lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi käynnistystä tehty, eka verenpaineen nousun vuoksi viikolla 41+jotain ja toinen 40+0 Lapsiveden vähyyden vuoksi. Eka oli hyvä kokemus, lähti pillerillä käyntiin ja ja syntyi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan noin neljässä tunnissa. Kolme kertaa taisin ponnistaa.
Kakkosella olikin sitten vähän kkireempi. Yksi suuri supistus, joka ei siis mennyt ohi. Kätilölle koitin sanoa että vauva syntyy, mutta ei uskonut ennen kuin pää oli ulkona... Tehokas tapahtuma, mutta ei mitään kammoa jäänyt. Kivulias kyllä, mutta kipu kesti ehkä 15min. Helpolla olen päässyt! Älä suotta käynnistystä liikaa pelkää!
Mulla alettiin käynnistellä rv 36 mun 1 tyypin diabeteksen aiheuttamien ongelmien takia. Ensin yritettiin ballongilla (ei sattunut, lähinnä epämukava), tuli parissa tunnissa ulos. Sitten puhkaistiin kalvot (ei sattunut yhtään), ei mitään vaikutusta. Seuraavana päivänä vietiin synnärille ja laitettiin tippa käteen. Supistukset alkoi pikkuhiljaa, mutta täysin kivuttomina. Eka kerran muhun sattui, kun olin auki 6cm. Nopeasti kivut yltyi ja sain epiduraalin, jota ehdittiin vielä lisätä ennen ponnistamista. Olin puuduksissa vielä ponnistusvaiheessa, eikä sattunut yhtään. Vauva oli kuitenkin niin iso ja mun lantio kapea, ettei alatiesynnytys onnistunut edes imukupin avulla. Epiduraalin vaikutus loppui, kun lähdettiin leikkuriin. Se oli aika kamalaa, kun supisti ja ponnistutti, muttei saanut tehdä mitään, piti vaan maata. Tuntui ikuisuudelta se aika, mikä kului uuden epiduraaliannoksen saamiseen, vaikka ei todellisuudessa varmaan ollut montaa minuuttia. Alatieyrityksestä ei jäänyt mitään negatiivista muistoa ja olen onnellinen, että sain yrittää. Sektio ei sitten ollutkaan niin miellyttävä kokemus... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sen täällä ennenkin todennut; ne kivut eivät ole tästä maailmasta.
ja mulla on korkea kipukynnys.
supistukset alkoivat klo 22 ja epiduraalin sain klo 02. siinä välissä meni kipujen takia mm. kirjaimellisesti jalat alta.
en halua pelotella, mutta kun nyt kysyit. ja itselläkin luultavasti toinen käynnistys edessä, nyt rv 39.
Multa meni lapsivedet 12 aikaa yöllä, ja odoteltiin aamuun, että alkaako mitään tapahtumaan. Aamupäivällä laitettiin tippa käteen, eikä vieläkään meinannut alkaa. Lisäsivät sitten annostusta ja alkoivat kovat supistukset. En osaa verrata luonnollisesti alkavaan synnytykseen, koska on vain yksi lapsi. Supistukset kestivät kauan ja tulivat melko tiheään. Tätä kesti lähes vuorokauden, kunnes seuraavana aamuna tyttö syntyi. Ponnistus vaihe kesti puolitoista tuntia, mutta siihen tuskin vaikuttaa synnytyksen käynnistys :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 2 käynnistystä takana. Eka (rv 42) oli hirvee kokemus, 13 tuntia synnytin, kivut oli niin järkyttäviä että oksentelin monta tuntia, sit sain epiduraalin minkä jälkeen tuntui kuin olisin ollut taivaassa.. Supistukset alkoi noin tunti käynnistyspillerin oton jälkeen. Toka (rv39) ei ollut niin paha, tietty kivut hirveitä mutten oksentanut, sain spinaalipuudutuksen nopsaan kun synnytys eteni äkkiä. Synnytys kesti kolmisen tuntia, supistukset alkoi reilu 2 tuntia pillerin ottamisesta. Tämä jälkimmäinen käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Mulla on myös korkea kipukynnys mutta nuo synnytyskivut oli jotain infernaalista.
Itselläni käynnistettiin rv38+6 kohtutulehduksen takia. Supistukset alkoivat melkein samantien kun tippa laitettiin käteen, ja voimistuivat hyvin nopeasti kunnes tuntui että supistusten välissä ei ollut edes taukoa, oli kivun huippu ja pienempi kipu. Olinkin suht nopeasti auennut neljään senttiin ja sain epiduralin, ja se oli taivas... siitä aukenin aika nopeasti ja oli kaikki paikat puuduksissa vielä kun ponnistin lapsen pihalle. Koko homma ohi viidesdä tunnissa.