Teinitytön ja meidän vanhempien väliset välit.
Meillä on siis teiniksi kasvanut 13v tyttö. Tyttö on aina ollut hyvin temperamenttinen, mutta se korostuu entisestään nyt teinimyllerryksissä. Tytöstä on tullut äärimmäisen itseriittoinen ja ylimielinen puheissaan, minkä tiedän olevan normaalia. Tyttö on edelleen "kiltti", ei siis mitään päihdekokeiluja tmv ja koulussa numerot ovat kiitettäviä. Eli kaikki on ok.
Mietin vain meidän tytön suhdetta meihin vanhempiin, tai lähinnä minuun.
Näen tytössä hyvin paljon itseäni. Itsekin olen temperamenttinen ja maailmankuvani on hyvin mustavalkoinen ja hmm..tiedän etten ole helpoimpia ihmisiä maailmassa.
Mieheni on kiltti ja rauhallinen, mietteliäs. Toki hänestäkin ruutia löytyy, kun sille päälle tulee, mutta harvoinpa tulee..
Tyttömme haastaa minua tosi, tosi paljon. Inttää, väkyttää, ärsyttää tahattomasti ja myös tahallaan. Lällättelee, muljauttelee, protestoi, eikä yleensäkään ole samaa mieltä. Ei tule enää halimaan eikä lähelle. Sanoo kyllä että "oot ihan jees"
Isäänsä tyttö ei ärsytä koskaan. Tottelee sanasta, ei protestoi. Halailee, hassuttelee, höpöttelee, kehuu..
Minulle tyttö kuitenkin kertoo pahimmat ja parhaimmat asiansa. Lähettelee tärkeitä ja turhia tekstiviestejä koulun tapahtumista, kertoi kiusaamisestaan, ihastumisestaan, riidoistaan kavereiden kanssa. Isälleen ei näitä kerro, minä tytöltä kysyn, saanko kertoa iskällekin.
En ole ennen ollut teinin äiti ja siksi kai kaipaan jonkinlaista tukea tai ohjausta, meneekö tämä nyt ollenkaan edes hyvin?
Jatkuva naljailu ja tappelu tytön kanssa, olen milloin typerä, milloin vanha, milloin mitäkin, mutta toisaalta taidan olla se ensimmäinen aikuinen niille tytön tärkeille jutuille kuuntelijaksi..
Lyhyesti siis, minusta tuntuu että minä ärsytän tyttöä, isääsä hän rakastaa ehdoitta. Mutta toisaalta tuo luottamus minuun..?
Teinien äidit, valakaa minuun uskoa.
Kommentit (4)
Lapsi tekee selvimmän pesäeron läheisempään vanhempaan. Tai aina se on jompi kumpi vanhemmista, joka saa enemmän osakseen. Tulevat vuodet saattavat olla hirveitä ja uskosi saattaa horjua, mutta luota siihen että 20-vuotiaana olette tyttäresi kanssa läheisiä jälleen.
Kuulostaa ihan normaalilta. Tosi mukava kuulla että tyttö kertoo sulle asioita :) Ethän petä hänen luottamustaan. Teillä menee hienosti.
Teini on sulle tosi hankala, koska luottaa suhun 150%. Hän tietää, että sä rakastat aina ja siksi uskaltaa olla sulle hankala. Ei tietenkään asiaa noin ymmärrä ja ajattele, mutta sitä se pohjimmiltaan on, koska haluaa ja uskaltaa jakaa sun kanssa niitä hänen elämän isoja ja tärkeitä juttuja kuten itse kerroit.
Sulla menee (vielä) tosi hyvin, ja tyttö on onnekas kun on noin hyvät välit molempiin vanhempiin, moni tyttö tappelee molempien kanssa, tai isä on täysin etääntynyt kun ei ymmärrä että tyttö kasvaa naiseksi.
Yrität vaan hillitä itsessäsi sitä samaa luonnetta, muista että teinillä aivot ovat kauhean myllerryksen vallassa, ja teini laukoo juuri sille luottovanhemmalle ties mitä kauheuksia vaikka ei tarkoita oikeasti niitä. Muista minkälaista oli kun itse olit samassa iässä, ja muista se, että nykynuorilla on haastavampaa kuin meillä aikoinaan, kun on netit sun muut.