Onko oikein uskotella lapselle joulupukin olemassaolo

Mä en kyllä näe mitään väärää siinä, eihän lapsille kaikkia muitakaan asioita kerrota ihan rehellisen suoraan vaan ikätasoon nähden sopivasti.

Oudompaa on mun mielestä riistää se joulupukkikokemus lapselta, mitä ihmettä se lapsi muka siinä voittaa?

Sehän on vähän sama asia kuin sadutkin. Lapsi saakin elää satujen maailmassa koska hän on lapsi. Mutta siinä vaiheessa kun ikää on sen verran, että lapsi alkaa itse pohtia asioita ja kysyy suoraan, pitäsi kyllä kertoa totuus. Senkin voi tehdä hellävaraisesti. Sillälailla että sanoo että joulupukkijuttu on sellainen leikki, mitä leikitään joulunaikaan. Vaikkei sitä ihan oikeasti ole olemassa, silti voi kuvitella olevan ja aikuisetkin voivat leikkiä sitä juttua.

Minä en ole koskaan höyrynnyt joulupukki-asiaa enkä varsinkaan käyttänyt pelottelua "tontut kurkkii ikkunasta" tai "jos oot tuhma ei joulupukki tuo lahjoja...". En nyt varsinaisesti ole kieltänytkään lapsilta uskoa pukkiin. Mutta aika pian molemmat alkoivat epäillä sen todellisuutta, siihen oli helppo sanoa että vaikka se olisi vaan satua niin se on ihanaa satua ja nautitaan siitä...

Toisen lapsen kanssa vaan kävi niin että naapurin kakara sai pleikkarin, kännykän ja laskettelusukset pukilta, meiän tyttö sai tyyliin lautapelin, villapaidan ja lautanen/muki -sarjan. Niin kun kysyttiin ja ihmeteltiin et miks pukki toi Nicopetterille nuo ja hän ei saanut vaikka toivoikin (kännykkää). Mitä tuohon enää sitten paskaa jauhamaan? Sanoin vaan että kyllä se on niin että vanhemmat/kummit/jne ne lahjat ostaa, ja toisilla on varaa enempään kuin toisilla. Ja että lapsella on ihan hyvä puhelin, ei tarvii uutta. (Ei kai Nicopetterikään varsinaisesti TARVINNUT, mutta...)

me ollaan 6-vuotiaan lapseni kanssa puhuttu siitä, kuinka Jumala loi Joulupukin opettaakseen lapsia käsittämään Jumalallisuutta. Lapsi omasta tahdosta haluaa uskoa ja uskoo molempia.

Meillä on kolme lasta ja kaikille ollaan puhuttu joulupukista ja tontuista pieninä. Siinä se on mennyt missä vaikka hammaskeijukin. Ei se joulupukki ole mikään tärkeä asia ollut lapsille, lähinnä se on ollut sellainen hassu juttu ja kun aikanaan he keksivät totuuden siitä ukosta, se jatkui hassuna juttuja, eli traumoja ei ole tullut. En miettisi joulupukkia mitenkään vakavasti, siinähän se menee kuin vaikka joku elokuvan hahmo - kaikki tietävät sen olevan näytelty, mutta mitä sitten?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:35"]me ollaan 6-vuotiaan lapseni kanssa puhuttu siitä, kuinka Jumala loi Joulupukin opettaakseen lapsia käsittämään Jumalallisuutta. Lapsi omasta tahdosta haluaa uskoa ja uskoo molempia.

[/quote]

Kunnes hieman vanhempana ymmärtää molempien olevan satuolentoja :)

Vaikka meillä lapset tietävät jo totuuden joulupukista, meillä käy pukki edelleen. Ovat itse vuorollaan ja tykkäävät siitä ikään kuin aaton ohjelmanumerona. Ei mitään traumoja siis kai ole jäänyt. Ei pidä ottaa liian vakavasti. Kiva juttu. Joulupukkiin voi uskoa niin kauan kuin haluaa, tottahan se on kun on pukin vaatteet päällä, se tekee pukin! Hyvää aattoiltaa teille!

Ei pidä ottaa liian vakavasti! Monet tutut on asenteella "en halua huijata ja tuottaa sitten pettymyksiä"..

Pöh. En tunne ketään kuka olisi ottanut pukin olemassaolemattomuuden raskaasti, itse ja kaikki tuttunikin on jääty ihan hyville mielin asiasta että tämmönen tarina oli ja ylpeänä että joskus se totuus hoksattiin. Siinä vaiheessa kun ymmärtää valheen, ymmärtää myös miksi se oli kiva juttu eikä sinänsä valhe, vain satu mihin uskoi.

Omat lapset 5v ja 2v uskoo vielä pukkiin, 5v tosin kyseenalaistaa paljon. 

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: ei ole oikein.

Mä kyllä veikkaan että näiden vanhempien taustalla jotka käyttää tekosyytä huijaamisesta joulupukin kieltämiseen, on kuitenkin vain täysin puhdas itsekkyys ja pinnallisuus. Haluavat ottaa kunnian kaikista lahjoista vain itselleen ja paistatella kiitollisuudessa, sen sijaan eivät kestä ajatusta että heidän rahoillaan ja vaivalla hankituista lahjoista kunnia menee jonnekkin muualle, saati kuvitteelliselle hahmolle.

Ja kukaan lapsi ei kyllä saa traumoja siitä että lapsena saa vielä uskoa taianomaisiin asioihin ja jännittää sitä joulua. Kyllä se karu ja kylmä totuus tästä maailmasta valkenee ennemmin tai myöhemmin ihan varmasti ja siinä vaiheessa myös ymmärtävät kenelle kuuluu kiitos oikeasti kaikesta niistä lapsuuden ihanista jouluista.

Parempi se ainakin on kuin uskotella olemattomia juttuja kristittyjen jouluun liittyen. Joulupukkiuskosta pääsevät kaikki eroon pienin kivuin, mutta se toinen usko voi jäädä päälle loppuelämäksi.