Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun vanhempi suhtautuu väheksyen aikuiseen lapseensa?
10.12.2013 |
Minua vaivaa tämä asia... Olen jo reilusti yli 30v, ja isäni edelleen suhtautuu minuun kuin pikkutyttöön. Se ahdistaa minua. Hän sivuuttaa minut asioissa silleen niin kuin lapset saatetaan sivuuttaa. Ei ota tosissaan jos sanon hänelle jotain, ei anna vastuuta tai minun tehdä päätöksiä suvun asioissa ym.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, mutta kaipaisin neuvoja tilanteeseen, kun puhekaan ei oikein tunnu auttavan. Olen hoitanut oman elämäni hyvin, olen vastuuntuntoinen, enkä koskaan pyydä isältäni apua mihinkään (hänestä ei oikein siihen ole), joten en näe syytä siihen miksi hän edelleen suhtautuu minuun kuin lapseen.
Kommentit (9)
Miksi pitäisin yhteyttä ihmiseen, joka ei kykene kohtelemaan minua kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitäisi tehdä päätöksiä suvun asioissa, eikö kaikki päätä itse?
Meillä esim suvussa vanhuksia, joiden hoitamiseen kaikki osallistuu. Tähän hoitoon liittyen isäni sivuuttaa kaikki päätökseni, kun sitten taas jonkun toisen päätöksiä kunnioittaa eri tavalla...
Tuo oli vaan yksi esimerkki. Eniten ärsyttää se kun ei kuuntele tai ota tosissan asioita, joista puhun, vaan saattaa vaan sivuuttaa tyyliin "juujuu, et sinä mitään ymmärrä". AP
[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 22:07"]
Miksi sinun pitäisi tehdä päätöksiä suvun asioissa, eikö kaikki päätä itse?
[/quote]
Kiinnostais kanssa mitä ovat suvun asiat. Oon 45 eikä vielä ole tullut vastaan
Ei niiden ikävien sukulaisten kanssa ole pakko pitää yhteyttä. Sukujuhlissakin riittää pelkkä viileä tervehdys. Et voi muuttaa isääsi, lisäksi olet jo aikuinen. Voit lopettaa hyväksymisen hakemisen häneltä, hän on liian vajavainen pystyäkseen olemaan sinulle hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni ei arvostele minua sen kummemmin, mutta pompottelee, tai ainakin yrittää ikävästi. Vetoaa siihen, kuinka on sairas ym ym ja vaatii sitten palveluksia. Tavallaan odottaa minun vastuunkantoa erinäisissä asioissa, esim omien vanhempiensa hoidossa (esimerkki näistä suvun asioista), mutta haluaa itse päättää kuitenkin miten jutut tehdään.
Pitää minua jonkin sortin itsestäänselvyytenä. Ei arvosta samalla tavalla kuin muita aikuisia. Suhtautuu mielestäni samalla tavalla sisaruksiinikin. Mutta esim aviomiestäni kunnioittaa ja kuuntelee ihan eri tavalla. AP
Toiset vaan ei tajua, että ihmiset kehittyy henkisesti ja oppii pärjäämään omillaan. Omilla vanhemmillani on vähän samaa vikaa, ei kuitenkaan tuolla lailla suoraan sanottuna "et sinä mitään ymmärrä kuitenkaan" tyyliin. Jotenkin vaan aina tulee sellainen olo, että olen ikuinen lapsi heille, aina kypsymättömämpi vaikka kuinka tietäisin ja ajattelisin laajemmin asioista kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma. Olen 42v. Isäni on aina vähätellyt ja alistanut minua. En osaa tiskipöytää pyyhkiä oikein, asuntoni on sotkuinen (vaikka ei oikeasti ole): Neuvoo päivänselvissä asioissa. Haukkunut kaikki ystäväni ja mieheni.. ihan kaikki. Ei yhtä kertaa ole, että ei neuvoisi päivänselvissä asioissa. Ostaa minulle myös vaatteita, koska oma vaatemakuni on huono. Haukkuu myös ulkonäköäni (hiukseni harmaantuneeet) jne. TSEMPPIÄ AP!!!!
ylös