Perhevalmennuksesta

Vähän ot, mutta hyvin pärjäät vaikka et käykään perhevalmennuksessa. Itse en päässyt yhtenkään valmennukseen, ja aivan hyvin sain vauvani hoidettua. :) Neuvolassa annetaan kuitenkin ohjeita jokaisella käynnillä, ja netistä löytää loput.

Kaverini kertoi, että heillä oli perhevalmennuksessa ollut jokin parisuhdeosio, jossa oli pitänyt pienryhmissä kertoa, miten he olivat tavanneet ja aloittaneet seurustelun. Hän on ihmisenä hyvin yksityinen eikä koe muutenkaan tarvetta kertoilla elämästään, ja hänelle jäi tästä pienoinen trauma. Mutta varmaan moni muu tykkäsi...itsekin kyllä kokisin vähän outona kertoilla elämästäni tuntemattomille ihmisille.

Kalvosulkeisia. Ei ole pakko avautua mistään.

Vaihtelee paikkakunnittain. Ainakin täälläpäin perhevalmennuksessa oli normaalin oloisia työssäkäyviä ensimmäistä lastaan odottavia pariskuntia. Jonkin verran oli keskustelua mutta tuskin liikaa introvertillekään.

Minäkään en kerennyt käydä niillä luennoilla ns. oikeaan aikaan. Kävin kaikki luennot tiivistettynä parin viikon sisällä siitä kun käin äitiyslomalle. Muiden laskettu aika oli pari kuukautta minua myöhemmin. Ei todellakaan ollut sellaista että olisin viitsinyt töiden jälkeen käydä sellaisessa. Miten mä muistelen, että suurin osa niistä olisi ollut kaiken lisäksi tyhmästi virka-aikaan? Kuka työssä käyvä voi käydä niisdä työaikana ilman että joutuisi tekemään tunteja sisään. Pakollisiahan ne ei ole.

Tosi kivan kuuloinen parisuhdeosio, jos tuntemattomille esitellään omaa parisuhdehistoriaa :P Lähtökohtaisesti olisin kiinnostunut valmennuksesta ja muista osallistujistakin. Jos vaikka sattuisi joku oman oloinen odottaja johon voisi tutustua erikseen ja ihan luonnostaan, seura äitiyslomallakin kyllä kelpaisi. Mutta väkinäiset keskustelut ja itsensä esittelyt on lähinnä vaivaannuttavia, ja vaikka avoin ihminen olenkin, niin en todellakaan halua alkaa kertomaan itsestäni koko ryhmälle. 

Nr 6 oli ap

Olin ensimmäistä kertaa perhevalmennuksessa ja se oli kai ihan ok. Keskustelua ei kauheasti tullut, toinen vetäjistä oli selvästi vähän pettynyt ettei puhuttu kovin paljoa. Laskettuun aikaan on vielä aikaa vaikka kuinka, niin on hankala olla jo nyt superinnokas imettäjä ja omata paljon mielipiteitä joka asiasta, kuten vetäjillä varmaan on. Se tulee mitä on tullakseen...

Muita kokemuksia perhevalmennuksista? Tuliko yhteishenkeä tms muiden kanssa?

Riippuu ryhmästä ja vetäjistä. Helsingissä tapaamisia on 3 krt ennen synnytystä, yksi käynti on tutustuminen synnytyssairaalaan ja valmennukset ainakin toistaiseksi jatkuvat leikkipuistoissa tämän jälkeen.

Joskus ryhmissä syntyy keskustelua, pakko ei ole avautua mistään, ellei itse halua. Tarkoituksena vertaistuki. Itse tykkään, että keskustelu enemmän yleisellä tasolla, ettei kukaan pahoittaisi mieltään tai kokisi paineita.

Myös videoita, kalvosulkeisia sisältyy jonkin verran ja vauvaperhe esittäytyy yhdellä kerralla. Eka kerta tutustumista ryhmään, imetyksestä, toinen parisuhteesta ja vanhemmuudesta sekä imetyksestä. Kolmas kerta käsittelee synnytystä.

t. neuvolan th

Minkä takia imetyksestä on niin monta kertaa? Ensimmäisellä kerralla sitä jo käsiteltiin aika laajasti, video, esitteet, keskustelu. Minkähän takia siihen toisellakin kerralla käytetään aikaa? Eihän sitä etukäteen voi sen enempää opetella, yhden kerran opastus varmaan riittäisi kun käytännössä se kuitenkin täytyy opetella.

Suurimmalla osalla on jotain ongelmaa jossain vaiheessa imetystä. Olen samaa mieltä, että ensimmäisellä kerralla imetyksestä puhuminen on monelle hämmentävää. Tietoa siihen liittyen on kuitenkin niin paljon, että kaikki eivät mahdu yksinkertaisesti yhdelle kertaa. Imetys on laaja aihe ja toistuvasti siitä tulee palautetta, että miksi ei kerrottu, ettei se kaikilta onnistu jne. :)

Toki on ihmisiä, joille se ei ole vaikeaa, mutta suurimmalla osalla on jotain pientä probleemaa jossain vaiheessa. Toisella kertaa sitä käsitellään vähän vähemmän. Ja toisella kertaa lähestymistapa on käytännöllisempi :)

t th neuvola

Hei. Kävin perhevalmennuksen Helsingissä mieheni kanssa (hän sai sovittua myöhemmän työvuoron noina aamuina). Ihan hyvä oli käydä, kun esikoista odotti. Ei keskusteltu juuri lainkaan ryhmässä, mutta puolison kanssa kyllä. Saatiin sellainen valmentava kirjanen, josta mieleen jäi se, millaiseksi arvelisimme päivän vauvan kanssa muodostuvan. Sen oli siis tarkoitus demonstroida sitä miten päivää ei voi vauvan kanssa ennakoida, ettei sitten tulisi yllätyksenä. Videot olivat ihan ok hyviä. Synnytysvalmennus-kertaan emme menneet, kun kävimme Haikaranpesän (Kätilöopiston synnytysosasto) omissa valmennuksissa.

Mutta tärkeintä tuossa perhevalmennuksessa oli mielestäni se, että yhdessä odotetaan lasta ja valmistaudutaan henkisesti perheen muutokseen. Ja sama ryhmä tapasi sitten synnytysten jälkeen, jolloin kysymyksiä oli luonnollisesti tullut paljon enempi.

Hei. Kävin perhevalmennuksen Helsingissä mieheni kanssa (hän sai sovittua myöhemmän työvuoron noina aamuina). Ihan hyvä oli käydä, kun esikoista odotti. Ei keskusteltu juuri lainkaan ryhmässä, mutta puolison kanssa kyllä. Saatiin sellainen valmentava kirjanen, josta mieleen jäi se, millaiseksi arvelisimme päivän vauvan kanssa muodostuvan. Sen oli siis tarkoitus demonstroida sitä miten päivää ei voi vauvan kanssa ennakoida, ettei sitten tulisi yllätyksenä. Videot olivat ihan ok hyviä. Synnytysvalmennus-kertaan emme menneet, kun kävimme Haikaranpesän (Kätilöopiston synnytysosasto) omissa valmennuksissa.

Mutta tärkeintä tuossa perhevalmennuksessa oli mielestäni se, että yhdessä odotetaan lasta ja valmistaudutaan henkisesti perheen muutokseen. Ja sama ryhmä tapasi sitten synnytysten jälkeen, jolloin kysymyksiä oli luonnollisesti tullut paljon enempi.

Meillä oli joku kamala vuorovaikutuksellinen kerta synnytysvalmennuksissa. Oli tosi ahdistavaa puhua aika yksityisistä aiheista muille. Tai ei me puhuttu, puhuttiin aiheen vierestä oikeastaan kaikki, kukaan ei halunnut puhua vetäjän antamista turhan henkilökohtaisista puheenaiheista ja se oli naama nurinpäin sitten. Se oli joku perhetyöntekijä. Koko kerta vaikutti siltä kuin osallistujat olisivat olleet kuriton erityisluokka ja se perhetyöntekijä ankara kansakoulunopettaja heiluvine karttakeppeineen.

Muut kerrat olivat enemmänkin kalvosulkeisen tyyppisiä, mutta joka kerralla piti valitettavasti esitellä itsensä mistä tulee vähän teeveesarjojen aa-kerhot mieleen. Sinänsä noilla kalvosulkeiskerroilla sai hyvin tietoa, näytetyt videot olivat hyviä, sai kysyä jos oli jotain kysyttävää ja sai olla hiljaa jos ei halunnut olla esillä.

Välillä joistain asioista puhuttiin kyllä niin fanaattiseen sävyyn niin valmennuksen pitäjien kuin siihen osallistuneidenkin kesken että minun oli vaikea pitää naama peruslukemilla. Mieheni selviytyi noista paljon paremmin kuin minä.

Toki imetys on varmasti laaja aihe, mutta tuntuu että pelkkään kannustamiseen ja sen suosittelemiseen ei kannattaisi käyttää ylenpalttisesti aikaa, kun koko elämän muuttuessa on niin paljon muitakin osa-alueita. Käytännön vinkit on varmasti tervetulleet kaikilla, jos ihan käytännössä kerrotaan että näin imetät, tällaisia ongelmia voi tulla ja näin ne hoidetaan. Käyttöopas-tyylisesti.

Ylipäätään asian voisi käsitellä enemmän lapsen syöttämisen näkökulmasta. Imetys hyvä, mutta pääasia kuitenkin että vauva saa riittävästi laadukasta energiaa, oli energien lähteenä mikä tahansa muukin soveltuva kuin rinta.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2014 klo 14:44"]

Meillä oli joku kamala vuorovaikutuksellinen kerta synnytysvalmennuksissa. Oli tosi ahdistavaa puhua aika yksityisistä aiheista muille. Tai ei me puhuttu, puhuttiin aiheen vierestä oikeastaan kaikki, kukaan ei halunnut puhua vetäjän antamista turhan henkilökohtaisista puheenaiheista ja se oli naama nurinpäin sitten. Se oli joku perhetyöntekijä. Koko kerta vaikutti siltä kuin osallistujat olisivat olleet kuriton erityisluokka ja se perhetyöntekijä ankara kansakoulunopettaja heiluvine karttakeppeineen.

Muut kerrat olivat enemmänkin kalvosulkeisen tyyppisiä, mutta joka kerralla piti valitettavasti esitellä itsensä mistä tulee vähän teeveesarjojen aa-kerhot mieleen. Sinänsä noilla kalvosulkeiskerroilla sai hyvin tietoa, näytetyt videot olivat hyviä, sai kysyä jos oli jotain kysyttävää ja sai olla hiljaa jos ei halunnut olla esillä.

Välillä joistain asioista puhuttiin kyllä niin fanaattiseen sävyyn niin valmennuksen pitäjien kuin siihen osallistuneidenkin kesken että minun oli vaikea pitää naama peruslukemilla. Mieheni selviytyi noista paljon paremmin kuin minä.

[/quote]

16 korjaa: oli tarkoitus sanoa perhevalmennuksissa, ei synnytysvalmennuksissa...

Valmennukseen liittyen, en ole ikinä ollut mitään erityistä mieltä imetyksestä, pääasia että lapsi saa ruokaa ja kukin löytää oman tapansa syöttää. Valmennuksen jälkeen imetykseen tuli lähinnä ärsyyntynyt suhtautuminen, sitä oikein tyrkytetään. 

Kyllä Helsingin perhevalmennus oli tosi kiva kokemus. Ei ollut liikaa juttelua itsestä tai ei ainakaan mitään syvällistä, lähinnä synnytykseen liittyviä asioita ja kysymyksiä. Meitä oli noin 5 paria siellä, isät mukana siis. Viimeinen tapaaminen oli vauvojen synnyttyä puistossa ja tutustuimmekin toisiimme.

Me tehdään ainakin itse perhevalmennuksemme jokainen terkka, toki tietyt asiat siinä pitää olla mutta saadaan valita, tehdäänkö esim. keskustelemalla vai itse puhumalla. Riippunee terkastakin siis.

Ja sille kuka ihmetteli, miksi perhevalmennus on virka- aikaan: koska meidän työaikamme on sellainen. Itselläni on pieniä lapsia, jotka täytyy hakea päiväkodista. Työsopimus sanoo 07.30- 15.30 ja se on siten työaikani.

16, en mäkään tykkää jos liikaa täytyisi avautua... Yksityisasioita, ei niitä kaikille jaeta. Yleispätevästi voi jutella, mutta ei liian yksityisesti. Jos jonkun kanssa tutustuu enemmän niin ilman muuta voi jutella, mutta ei koko ryhmän kesken.