Mikäs nyt neuvoksi?? :(

Olen niin ahdistunut ja masentunut. Kun tavattiin miehen kanssa tämä oli se ihana elämäni mies. Piti rohkeasti yhteyttä ja kehui paljon. Käyttäytyi kun herrasmies ja antoi kukkia. Ensimmäinen vuosi oltiin niin onnellisia, kunnes alkoi miehen joka viikonloppuiset ryyppäämiset ja minun syyttelyt entisestä elämästäni. Joka kerta piti myöntää itku kurkussa miten ilkeä olen ollut ja pyytää anteeksi.

Olen alkanut epäillä että olen mielenvikainen ja kaikki vihaa minua. :( Kun meille tulee riitaa tai mies suuttuu jostain aina kiroilee ja mies sanoo ilkeästi. Sitten kohta kysyy "mikäs v*ttu sulla on" ja kun sanon että ei tunnu kivalle kun pitää ilkeästi sanoa niin saan kuulla että minä syytän häntä kaikesta ja kuuntelisin itseäni miltä kuullostan. Kaikki mitä hän tekee tai sanoo kääntää minun tekemäksi. Tai jopa ärvostelee muita ihmisiä juopoiksi jne vaikka itse tekisi ihan samoin..

Tuntuu että omat tunteeni ovat ihan kuolleet ja tunnen pelkkää vihaa, lasten takia oon koittanut jaksaa. Muutenkin on agressiivinen, liikenteessä hurjastelee. Suuttuu jos joku jalankulkija kävelee liian hitaasti tai joku ajaa huonosti edessä. Myös kaupassa saattaa tuntemattomille tiuskia että painu nyt v*ttuun siitä jos on hänen edessään. Minua hävettää ihan kamalasti koska hän ei osaa käyttäytyä yhtään! Myös keksii kaikille ihmisille ilkeitä lempinimiä ja vittuilee toisille. Hänelle ja hänen vanhemmilleen ei lempinimiä ole eikä saa olla. Yksi päivä kysyin että eikö hälle oo opetettu mitään käytöstapoja. Mies vetoaa aina siihen että lapsena oli niin kova kuri niin nyt pitää vähän irrotella.. justjoo.

Myös minun ystäväni ja kaikki tuttuvavuudet häntä ärsyttävät ja arvostelee ja haukkuu kaikki. Hänen ystävät meillä saa erityiskohtelua.

Seksiä pitäisi saada ja on ärtyinen kun sitä ei ole. Myös rahoja tuhlailee ihan hölmöihin juttuihin ja kotona ei siivoa miltein koskaan. Lasten kanssa joita meillä 3kpl viettää ehkä puoli tuntia päivässä ja hermostuu aina heti jos nämä itkevät. Lasten pitäisi olla kiltisti ja hiljaa niin mies tykkää heistä.

Esim. pari viikkoa sitten oli tilanne, että mies huomasi pöydän alla lasten lelun ja valitti siitä. Sanoin sitten että jos häiritsee herra hyvä ja nostaa sen itse. Siitäkös suuttui ja alkoi meuhkaamaan että kun joku idiootti sen jättänyt lattialle eli minä.

Jos kertoisin millainen mies on minua ei varmasti kukaan uskoisi, koska ihan erilainen kun ollaan vaikka jossain muualla. Minä myös olen nykyään niin hiljainen ja olen alkanut kärsiä paniikkihäiriötä muistuttavista oireista.

Mitä minä oikeen teen? Ahistaa joka päivä vaan ja olen pahalla tuulella. Mies sitten valittaa kun minä mökötän mutta mistähän johtuisi? Keskustella olen koittanut muttei mikään koskaan muutu. Mun pitäisi aina olla se joka katsoo peiliin ja pitäisi miettiä omia vikojani joita olen kyllä pohtinut. Miehen mielestä olen kuulemma hänen omaisuuttaan ja jos jotain hälle vastaaan joskus sanon alkaa erolla uhkailu.