Gallup: Millaiset välit sinulla on anoppisi kanssa?

!

Heh, noin 5000 kilometriä ;)

:) tai :/

Hyvät. Mun anoppi on ihan älyttömän huumorintajuinen ihminen ja nauretaan paljon. Hän on jo 75 vuotias, minä 39.

Hyvät. Enemmän olen tekemisissä hänen kanssaan kuin poikansa. Yleensä soittaa mulle, jos asiaa tai ihan muutenkin. Asutaan muutaman km läheisyydessä.

Hyvät. Anoppi on mulle paljon läheisempi kuin oma äiti, vähän kuin isosisko tai ystävä oikeastaan.

Voisi jopa sanoa, että ystävälliset. Mikä on tietysti siis hyvä juttu. Minä vain olen todella varautunut kaikkien vanhempien naisten seurassa, johtuen ikävistä kokemuksista menneisyydestä. Ja en yleensä päästä hmisiä kauhean lähelle, joten ei lähelle ole päässyt kukaan miehen sukulainenkaan.

Viileän kohteliaat. Anoppi on "hieman" tuulellakäyvä, toisinaan tulee viereen istumaan ja juttelee mukavia, toisinaan vilkaisee vain kuin halpaa makkaraa.. Ikävä ex-anoppia :(. 

Haluaisin välien olevan hyvät tai edes normaalit (eli tervehditään kun nähdään ja ei mustamaalata mua muille sukulaisille).

Kaikkea on yritetty.

Tämä on kuitenkin liikaa vaadittu... Anoppi on hankala ihminen. :( Paljon murheita aiheutunut hänen tempuistaan.

Huonot. Ei hyväksynyt minua miniäkseen ja sittemmin on yrittänyt alkaa mielistellä kun lapsi tuli mutta en oikein luota häneen. Kun selväksi tuli aikanaan ettei pidä ja hyväksy. En sitten jaksa esittää ystävää kun tiedän oikeat tunteensa. Tästä syystä ei sitten ole niin läheinen lapsenlapsensa kanssa mitä olisi halunnut. Mutta minulle tulee ihan kamala olo heillä käymisestä niin ei tee mieli usein mennä. Menneisyys painaa, jotenkin tunnemuisti kyllä muistaa millaista siellä kylässä on ollut.

En tiedä onko sitten hänen vai minun vika että ollaan etäisiä. Mies pitää silleen yhteyttä kuin miehet yleensä. Ei soittele äidilleen eikä kutsu kylään.

Olen varmasti helpottunut kun anoppi kuolee. Toivoisin että ei elä mitenkään erityisen kauaa. Rasittaa pakollinen kanssakäyminen.

Puuttuu joka ikiseen asiaan eikä ole vielä napanuoraa poikaansa katkaissut. Soittaa 10 kertaa päivässä.

Asialliset ja ystävälliset, bestiksiä emme ole mutta hyvissä väleissä. 

Taivaalliset. Anoppi kuoli ennen syntymääni.

Hyvät, oikein mukava ja kiva nähdä taas jouluna. Tosin muistelen joskus erästä anoppiani, siinäpä nainen. Oli saanut lapsensa n 2kymppisenä, eli tytär 30v niin anoppi 50v ja minä siltä väliltä. Appiukkona täysi vässykkä, lökäpöksy. Antoi melkoiset kyydit kun pääsi makuun. Tytär kiukkusi kaikesta ja pihtasi, anoppi hymyili ja suorastaan pyysi lisää.

Välissämme on ikuisuus.

*ikävä anoppia*

Erittäin hyvät välit ja soitellaan ja jutellaan netissä usein, mukava ihminen.

Oikein hyvät, olen onnekas kun mulla on mahtava anoppi! Häneen voi luottaa aina.

Anoppi on jo mullan alla, mutta välimme olivat suht hyvät. 

Hän oli hieno ihminen. Vaatimaton mutta luja, oikeamielinen, murtumaton. Todellinen arjen sankari. Onneksi hän jätti noita vahvuuksiaan myös perinnöksi.

No jaa... Meillä ei ole mitään yhteistä (paitsi se mies ja tietysti lapset), joten mitään puhuttavaa ei yleisen small talkin lisäksi ole. Anoppi ottaa kaiken kommentoinnin negatiivisena palautteena ja todella henkilökohtaisesti, vaikka olisin yleisellä tasolla puhunut jostain, joten saan olla kieli keskellä suuta.