Miksi kirjastotädit on niin tympeitä?

Siitä puheäänestä ;

Kyllä me ainakin omalla työpaikalla puhutaan ihan normaalilla äänellä, tilanteesta riippuen tietenkin.

Jollakin asiakkaalla voi olla huonompi kuulo, jolloin pitää hieman korottaa ääntä (ei toki huudeta).

Pitää myös huomioida tilanne, jos kysyy esim. asiakkaalta jotain henk.kohtaisempaa (puh. numeroa tms.)tai puhuu puhelimessa niin ei siinä aleta kaikkien kuullen kovaan ääneen puhumaan.

Riippuen siitäkin, onko lainaustiskillä vai takahuoneessa hoitamassa asiaa.

Meidän kirjastossa on yksi virkailija, joka "esiintyy", erityisesti, kun joku miespuolinen asiakas tarvitsee apua hyllyillä. Silloin tämä naispuolinen virkailija alkaa kovaan ääneen luennoimaan kyseisistä teoksista ikään kuin kuulijakuntana olisi koko salissa oleva asiakaskunta. Hänelle ei siis riitä, että käy näyttämässä, mistä teos löytyy vaan tosiaan alkaa valtava luento, ja sivuille vilkuilu, että kuulehaan nyt kaikki hänen laajan tietämyksensä ja sen pohjalta lennossa laaditun esityksen. Se on aivan ällistyttävän häiritsevää, kun itse yrittää etsiä tenttikirjaa tai muuta, etenkin kun tämä tapahtuu joka kerta, kun henkilö "auttaa" asiakkaita. Hänestä tulee juurikin mieleen, että koulutus on hieman ylikoulutus tapahtumaköyhään päivään verrattuna ja siihen sitten haetaan sisältöä sillä oudolla teatterilla :/

Mun kokemus on ihan päinvastainen!

Toki tuo jokapäiväinen työ on aika perussettiä ja siinä ei välttämättä silleen säteile.

Mutta kokeilepa mennä kysymään sieltä tiskiltä jotain apua johonkin aiheeseen. Ja a vot alkaa nimittäin tietoa löytyä ja kädestä pitäen opastamista.

Olen ammatinvaihtaja ja opiskelen sosionomiksi - tässä on tarvinnut kaikenlaisiin kummallisiin ryhmätöihin sitä ja tätä, samoin erilaisiin oppimistehtäviin "mene sinne ja tuonne ja tee joku ohjaamistuokio siellä ja täällä".

Olen oppinut aina menemään kaupunginkirjastoon ja suoraan ihan kysymään. Löytynyt kuvakirjaa, musiikki CD:tä, just tietynlaista linnunlaulua, ihan tieteellistä matskua jne. jne.

Oon sitten laajentanut tän henkilökohtaiseen elämäänkin. Tykkään ruotsalaisista dekkareista. Kun jonkun kirjailijan tuotanto on luettu, kysyn uutta suositusta. Tosi hyviä löytynyt.

Samoin etsin nuorelle lukuhaluttomalle luettavaa, tosi hyviä vinkkejä.

Uskoisin, että ovat hiukan leipiintyneet vaan siihen perustyöhön, mutta kun pääsevät käyttämään osaamistaan, niin nauttivat työstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niillä on todella pieni palkka suhteessa siihen melko vaativaan yliopistolliseen koulutukseen, joka heillä on. Kokevat olevansa liian hienoja siihen työhön jota työ kirjastossa todellisuudessa on. on se suhteessa järjetöntä ajatellen tosiaan sitä koulutusta. ei oikeuta yrmeä ämmä -käytöstä mutta tätähän se on monissa muissakin ammateissa. Ihmiset ylipäänsä kokevat olevansa hyvin hienoja ja paljon hienompia kuin ne kämäset ammatit, joihin joutuvat tyytymään

Onhan tuo hyllyttäjä voinut olla kirjastovirkailijakin eikä kirjastonhoitaja.

Todennäköisesti olikin - tai sitten harjoittelija tai työllistetty.