Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallista jännittää armeijaa tosi paljon?
M18
28.09.2020 |
Siis mua jännittää ihan hitosti vaikka se onkin vasta ensi vuonna. Kivaa päästä ampumaan rynkyllä mutta vastenmielistä on se ettei naiset joudu ja pakollisuus. Se koulutus sinänsä kiinnostaa.
Kommentit (24)
Mun poika aloitti heinäkuussa armeijan ja häntä ei pahemmin jännittänyt. Hyvin siellä on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmasti jännittää. Kyse on kuitenkin BB-talo meiningistä 6-12 kk samassa tuvassa 24/7 vieraiden ihmisten kanssa, poislukien viikonloppuvapaat. Muista ottaa aurinkolasit mukaan ensimmäisellä lomalla. Siviilielämän värit häikäisevät alkuun, kun on totunnut vain harmaan eri sävyihin.
Ihan turha stressata. Välillä se touhu on ihan pskaa, mutta siellä tutustuu hyviin tyyppeihin ja se kimppahenki äijien kesken on parasta.
On. Mutta älä nyt vielä sitä jännitä.
Heti ekana päivänä normaali sälli tutustuu jo tupakavereihinsa, ellei ole täysi burgeri
On normaalia. Itse ainakin jännitin. Ei mene pitkään kun helpottaa, siellä on paljon kavereita täsmälleen samassa tilanteessa. Tai ei nyt ehkä heti kavereita mutta persoonia varmasti ja kyllä niistä kavereitakin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se normaalia. Naisten elämä taas on joka kuukausi vastenmielistä, joten tytöt on jo suorittaneet armeijansa vuotamalla verta yhden alokasajan 19 ikävuoteen mennessä. Vaikka miehet ei arvosta mitenkään sitä mitä naiset tekee, kuten äitisi kantoi sinua 9kk ja kesti helvetin tuskat saadakseen sinut tähän maailmaan, etkä arvosta tippaakaan sitä. Niin kun syntyy ihan helkkarin etuoikeutettuna tälle pallolle niin ei ymmärrä miten passattu on ja miten paljon vaikeampaa se naisen elämä on alusta loppuun asti kuin miehen koska toisin kuin miehet naiset ei paru joka ikisestä asiasta vaan kestää kuin naiset. Tämä hiljaisuus tulkitaan väärin etteikö sitä kärsimystä olisi.
Vierailija kirjoitti:
No varmasti jännittää. Kyse on kuitenkin BB-talo meiningistä 6-12 kk samassa tuvassa 24/7 vieraiden ihmisten kanssa, poislukien viikonloppuvapaat. Muista ottaa aurinkolasit mukaan ensimmäisellä lomalla. Siviilielämän värit häikäisevät alkuun, kun on totunnut vain harmaan eri sävyihin.
Tänä vuonna ei ole viikonloppuvapaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Kaikki sitä varmaan ainakin vähän jännittää.
Huoli pois. Teet vaan mitä käsketään. Se on laitos jossa sulta ei koskaan vaadita mitään mitä ei olisi moneen kertaan opetettu & näytetty.
En oikein tajunnut tuota naisten ei tartte juttua. Siis häh - ei tartte ei, mutta mitä sitten? Ei tämä elämä ole mikään naisten ja miesten välinen ottelu. Ajattele heitä enemmän vaikka äitisi kautta jos noin nakertaa. Ei terveen kuuloinen lausahdus. Tai ajattele, että meidän miesten ei tarvitse synnyttää. Eikä meikata. Eikä juoruta paskaa kaikenaikaa, inhoamallensa henkilölle jota väittää ystäväkseen.
No mutta takaisin aiheeseen. Pari vinkkiä; ne alikessut olivat vasta hetki sitten itse alokkaita. Koko systeemi toimii niin, että edeltävä kutsuntaerä opettaa ja kouluttaa taitoja uusille. Näitä alijohtajia sitten käskee kantahenkilökunta eli ne aikuiset, jotka ovat siellä töissä. Se koko touhu kannattaa ottaa kuin teatteri. Jokaisella on oma rooli ja sitä sitten näytellään. Mikään ei ole henkilökohtaista, se vaan on.
Mieti valmiiksi mitä siltä ajalta tahdot. Suosittelen johtajakoulutusta tai lääkintää. Kuskit saavat kalliit kortit, mutta homma on muuten aika puisevaa odottelua. Spolleista ei tykkää kukaan, mutta siitä saa pisteitä esim. poliisikouluun.
Kuntoile jo ennen sinne menoa. On mukavampi ryynätä kun jaksaa. Mihinkään huikeaan kuntoon ei tartte, mutta sillain että jaksaa jonkun kympin juosta. Siitä on oikeasti etua. Paljon nautinnollisempaa kun ei ole kokoajan ihan rikki.
Alku on raskas, mutta jo parin viikon jälkeen helpottaa. Siihen tottuu ja turtuu. Oon vähän kade, muistan kuinka itse jänskäilin ekaa lähtöä ja ekoina päivinä. Kivaa se sit oli - pidä hauskaa ja älä ota sitä turhan vakavasti niin saat hienon kokemuksen.
Emma K. kirjoitti:
Armeijaan menoa jännittävät ovat homoja. Pelkäävät, että alkaa seistä suihkussa.
Siksipä miehimykset menevät siviilipalvelukseen.
Normaali mies ei jännitä armeijaan menoa.
Näin sanoi mieheni, res.luutnantti.
Ei tuollaisella logiikalla tule tarpeeksi pisteitä upseerikokelaaksi Puolustusvoimain päättelyä mittaavasta kokeessa. Toisaalta samankaltaisella ajatusmaailmalla Teuvo Hakkarainen päätyi europarlamentaarikoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se jännittävää lähteä sinne. Itseä helpotti, että samaan komppaniaan tuli useampi tuttu kaveri ammattikoulusta. Siellä helpottaa juuri se, että on kanssaeläjiä samassa tilanteessa.
No minua jännitti muistaakseni aika paljon varsinkin se, miten kuntoni kestää. Loppujen lopuksi meno olikin erilaista kuin elokuvissa ja palveluksen loppua kohden rentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma K. kirjoitti:
Armeijaan menoa jännittävät ovat homoja. Pelkäävät, että alkaa seistä suihkussa.
Siksipä miehimykset menevät siviilipalvelukseen.
Normaali mies ei jännitä armeijaan menoa.
Näin sanoi mieheni, res.luutnantti.
Noin puhuvat ihmiset, jotka eivät ole inttiä koskaan käyneet. Mitä pelottavaa siinä on, että alkaa seistä suihkussa?
Taas näitä aloituksia. Kummallisesti tällä palstalla ruvennut pyörimään 17-18-vuotiaita teinipoikia inttijuttuinensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti mukaan vaan. Siellä sinusta tehdään mies. Ja työelämään kelpoinen.
m39
On kai se vähän epätavallista jännittää vuoden etukäteen.
Minun pahimmat paikat oli inttiin mennessä jo takana.
Onhan se komiata kun työhaastattelussa pääset jämäkästi toteamaan patulle, että Santis, krhk, 2/21
m39
Kannattaa alkaa totuttelemaan herätä kuudelta aamulla. Tehdä aamutoimet 3 minuutissa ja sitten juoksulenkille. Tavoitteena että jouluun mennessä menee cooperissa 3000m. Sitten kun tuo on pulkassa ei pitäisi jännittää enää. Niin ja voit tehdä tarpeet metsässä ilman vessapaperia.
Jännitti niin perkeleesti kun aikanaan palvelukseen astui ja koko ensimmäinen päivä oli jotenkin tutiseva jännä olo, mutta kyllä se jo toisena päivänä helpotti. En kerennyt kyllä montaa viikkoa olla palveluksessa kun katkaisin kinttuni ja lähdin vuodeksi kotiin lykkäyksellä. Toisella kertaa ei sitten enää jännittänytkään mutta kun katseli ensikertalaisia tupakavereita niin se jännitys oli ihan käsinkosketeltava, oli vakavan näköisiä poikia, ihmettelivät varmaan miten otin niin lunkisti.
Kyllähän se voi jännittää, ja on tavanomaista ettei ensimmäisenä yönä saa unta.
Varsinkin jos on tavoitteita armeijan suhteen kuten RUK, niin se luo paineta asepalvelusta kohtaan.
Kyllä se sitten helpottaa, kun on siellä hetken ollut