Tyttäreni valmistui tänään merkonomiksi, olen todella ylpeä.
Keväällä pääsee ylioppilaaksi, kirjoitti tänä syksynä jo pari ainetta ja keväällä vielä muutaman lisää.
Merkonomin todistuksessa oli lähes kaikki numerot kiitettäviä, en ehtinyt laskea montako ainetta siinä oli, mutta paljon niitä oli, ja vain kaksi joista numero oli hyvä, eli kyllä oli lähellä täydellistä.
Tytär aikoo vielä jatkaa opintoja, ehkä ei heti putkeen, voi olla että menee ulkomaille töihin välillä.
Minä niin toivon että tyttäreni pärjäisi hyvin elämässä ja olisi onnellinen.
Varmasti kaikki toivovat hyvää lapsilleen, mutta mulle se on jotenkin siinä mielessäkin tärkeää, että kun tyttären isän kanssa oli aikoinaan vaikeaa, ja tavallaan toivon että en olisi häneen koskaan haksahtanut ja tuhlannut nuoruuttani, mutta kun olen onnistunut tyttären luotsaamaan aikuiseksi ja pärjääväksi, tuntuu että uhrauksellani oli joku tarkoitus, että vaikka oma elämäni ei ole ollut aina niin hääviä, lapsen elämää en pilannut, enkä antanut isänsä pilata.
Toki tytär pärjää oman lahjakkuutensa takia, ja myös oman luonteensa takia, ei polta tai juo alkoholia ym. en voi ottaa niistä itselleni kunniaa, mutta kaikkeni olen hänen eteensä tehnyt ja hyvin yrittänyt kasvattaa itsenäiseksi ja käyttämään omaa päätään, on ihana huomata että hyvin meni. En minä kauhean huono äiti voi olla.
Kommentit (19)
Jos meille valmistuisi merkonomi niin enintään vajoaisin häpeästä maan alle... :-)
Jos meille valmistuisi merkonomi niin enintään vajoaisin häpeästä maan alle... :-)
Jos meille valmistuisi merkonomi niin enintään vajoaisin häpeästä maan alle... :-)
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 04:21"]
Jos meille valmistuisi merkonomi niin enintään vajoaisin häpeästä maan alle... :-)
[/quote]
Taas joku aurinkoinen ihminen päässyt näppäimistön ääreen. Miksi et voi olla iloinen ap:n puolesta. Aika kauhea vanhempi, jos arvostelet lastesi opiskeluvalintoja. Tai sitten olet katkera, kosk omista lapsistas tuli jotain pudokkaita/hulttioita/narkkeja. TAI jos et ole vanhempi, niin ole ystävällinen äläkä teekään lapsia. :D
Vihdoinkin! Olethan sä sitä tällä palstalla hehkuttanutkin moneen kertaan.. Joko riittäis?
Onnittelut! :)
Älä välitä ilkeistä kommenteista, joidenkin on valitettavasti pakko päästä purkamaan huonoa oloaan toisiin ihmisiin.
Merkonomi ja pian lisäksi ylioppilas, eli kaksoistutkinto. Hienoa! Onnea! Kiinnostaako opiskelualana talous tai johtaminen?
Olen onnellinen puolestasi mutta täytyy sanoa että merkonomin opintojen eteen ei tarvitse tehdä mitään saadakseen kiitettäviä. Itse olin joka ilta töissä koko illan ja viikonloput kun opiskelin merkonomiksi, en koskaan lukenut läksyjä tai kokeisiin, ei ollut aikaa mutta san 4-5 numeroita. Asiat on jotenkin järkeenkävyiä. Ei tarvii opiskella osatakseen. Tai sitten olen kaupallisesti luonnonlahjakkuus ; )
Jes, taas tuli se kolmastoista tusinaan :D
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 04:21"]
Jos meille valmistuisi merkonomi niin enintään vajoaisin häpeästä maan alle... :-)
[/quote]
Jaksoit sitten lukea vain otsikon...
Meilläkin on kaksoistutkinnon suorittanut. Yliopistopaikka irtosi helpolla ja on todella innostunut alastaan.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 08:32"]
Olen onnellinen puolestasi mutta täytyy sanoa että merkonomin opintojen eteen ei tarvitse tehdä mitään saadakseen kiitettäviä. Itse olin joka ilta töissä koko illan ja viikonloput kun opiskelin merkonomiksi, en koskaan lukenut läksyjä tai kokeisiin, ei ollut aikaa mutta san 4-5 numeroita. Asiat on jotenkin järkeenkävyiä. Ei tarvii opiskella osatakseen. Tai sitten olen kaupallisesti luonnonlahjakkuus ; )
[/quote]Suosittelenkin merkonomin opintoja yo-tutkinnon sijaan jos haluaa yliopistoon esim. oikikseen tai kauppakorkeaan, on parempi pohja kumpaankin alaan ja pääsee helpommin yliopistoon kuin käymällä lukion. Tämä oli myös merkonomin opintojen kautta oikeustieteelliseen menneen lakimiehen suositus.
Hieno juttu, lapsistaan saa ja pitää olla ylpeä ja myös itsestään.
Jos minä äitinä alkaisin häpeämään lapsen opiskelua, niin saisi oitis heittää sen ensimmäisen kiven.
Onnea merkonomille ja intoa yo-opintoihin.
Onnittelut äidille ja tuoreelle merkonomille! Ihanaa, että olet ylpeä tyttärestäsi.
Tämän keskustelun perusteella minun siis pitäisi laittaa naru kaulaan ja käydä kiikkumaan. Minun lapseni valmistui "vaan" merkonomiksi. Eikä edes kiitettävillä vaikkakin hyvillä arvosanoilla. Työllistyi kyllä samantien vakituiseen työpaikkaan.
Anteeksi, kun olin tähän asti iloinen ja ylpeä hänen saavutuksestaan. Huomaan, että olemme molemmat epäonnistuneita.
Voi hyvänen aika. Jos äiti on hankalasta elämäntilanteesta kasvattanut tyttärensä yksin aikuiseksi ja merkonomi-ylioppilaaksi, niin voi tosiaan olla ylpeä. Tytöllä lienee normaali, onnellinen elämä edessään, elämäntaidot hallussa jne. Ne, joiden koko perhe on syntynyt kultalusikka suussa, voi vähätellä ja otta vatsahaavaa, jos oma piltti ei mene suoraan tohtorinputkeen yliopistoon. Heillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten syrjäytyneitä jotkut nuoret voivat olla, ja mitä siitä seuraa.
AP:lle onnea!
T:lastenlääkäri
Hyvä, että olet tukenut lastasi hänen omissa valinnoissaan ja näin hän on päässyt alalle jonne haluaa! :) Moni varmasti haluaisi kaltaisesi äidin.
Itse opiskelen parhaillaan merkonomiksi ja olen ollut ihan innoissaan siitä.Mikähän siinäkin taas niin huonoa on? Amk ei enää innostanut tällä iällä ja samoihin kirjanpitohommiin pääsen merkonomin papereillakin.
Onnea! Erityisen hienoa, ettei juo tai tupakoi. Itse oon 25v. enkä myöskään käytä päihteitä tai tupakoi, en nyt enkä koskaan aiemmin. En ole uskovainen tai mitään, niinku joku vois ajatella, minusta on hienoa jos pitää kiinni päihteettömyydestä,eikä mee mukaan suomalaiseen ryyppäyssekoilukulttuuriin. Hieno juttu kyl noi kaikki asiat, kuulostaa ihmiseltä, joka tulee elämässään pärjäämään! :)