20 vuotias opiskelija ja vauvakuume!
Heips!
Olen 20 vuotias nainen ja opiskelen toista vuotta ammattikorkeakoulussa. Naimisissa olen ollut jo kohta 6 kuukautta ja mies opiskelee myös ammattikorkeakoulussa viimeistä vuotta + omistaa yrityksen.
Mulle koulu on ollut aina kaikki kaikessa ja olen sanonut aina muille tytöille että kannattaa saada ensin paperit käteen ja vasta sitten lapsia tekemään. Nyt mulla sellainen tilanne, että pakko saada lapsia, nyt!
Nyt kysyn että oletteko itse olleet raskaana opiskeluaikana? Kuinka kauan jouduitte odottamaan, että pääsitte takaisin kouluun, vai menittekö takaisin ollenkaan?
Kannattaako minun odottaa vuosi ja nauttia elämästä (esim. menemällä häämatkalle jolle ei olla vielä menty miehen kiireiden takia) ja ajatella lasten tekoa myöhemmin?
Apua!
Kommentit (14)
Opiskelen ensimmäistä vuotta amkssa ja toivon todella että raskaus alkaisi mahdollisimman pian. Haluan koulun käydä loppuun mutta perhe ja koti on aina ollut minulle tärkeintä. Voin kuvitella miten kauhuissaan äitini olisi että nyt jää koulu kesken (ammatti on mutta nyt opiskelen eteenpäin vielä) mutta tunnen että nyt olisi oikea aika aloittaa perheen perustaminen. Toivottavasti toive vielä toteutuu :)
Onko plussia tullut? :) olisi kiva kuulla miten yrityset etenee. Ensiviikolla olisi ovisaika ja toivottavasti täällä tärppää!
MInä sain toisen lapseni kesken opiskelun ja kävin koulun loppuun vauvan kanssa. Mahdollisuuksien mukaan pidin vauvan mukana, eli melkein aina :) Ja sain ammatin luettua, näyttökokeineen kaikkineen. Ennestään oli jo1,6v lapsi :) Joten, kyllä vauvan ja opiskelun voi yhdistää. Olihan se raskasta!! Ja varmasti riippuu opiskeluista kuinka onnistuu.
Minulla on yliopisto-opinnot kesken ja kesä-heinäkuun vaihteessa pitäisi pikkusien tulla maailmaan. Ole odottavaisin mielin, kyllä ne opinnot hoituu vaikka välissä olisikin hetken kotona. Opiskella voi aina, vauvan voi saada vain rajallisena aikana!
Mie sain esikoisen kesken yliopisto-opintojen. Raskauden alkuvaiheessa olin ihan naatti, mutta loppupuolella suoritin harjoittelun ja muita opintoja. Lapsi nyt puolitoistavuotias, opinnot edelleen kesken...:D Toista haaveillaan.
Otin sen itse niin, että vaikka vauva tarvitsee paljon tarvikkeita yms, niin se tarvii oikeasti rahaa vasta muutaman vuoden kuluttua kun aletaan tarvimaan harrastus-, ja muita tarvikkeita. Opintoja olen suorittanut jonkun verran, rima laski kyllä aika lailla... Mutta, yliopistossa opiskelu on pääsääntöisesti paljon vapaampaa lusmuilua kuin ammattikorkeassa opiskelu;) Ei ole niin paljon läsnäolopakkoja yms. Mitä tulee suoritusaikoihin, käsittääkseni lapsen saanti on peruste anoa opinto-oikeuden pidennystä.
Pääsen työelämään suoraan valmistuttuani, lapset on tehty, ei muuta kuin uraputkeen;) Minulla siis ammatti, jossa huutava pula työntekijöistä ja vielä naisvaltainen ala. Miten sinun ammatissasi suhtaudutaan äitiyslomiin? Tai siis, kaikkihan me tiedämme tasa-arvolain, mutta käytäntö sitten eri asia.
Minäkin otan osaa keskuteluun :)
Suunnitelmissa ihan tarkoituksella laittaa lapsi alulle muutaman kuukauden päästä niin että opinnot jäävät kesken. Jos haikara sen suo.
Opiskelen myös amkssa toista vuotta ja valmistuminen viimeistään jouluna 2015, toivottavasti jo keväällä 2015. Monet syyttävät hulluksi, mutta pitkän tutkiskelun ja ystävien päätösten jälkeen saada lapsi opintojen keskellä on hyvä vaihtoehto. Juurikin niin kuin Khameleon sanoi: pääsee suoraa uraan kiinni ilman välivuosia. Tietysti joillain ei edes vielä tule "vauvakuumetta" ja on luonnollista odottaa opinnot loppuun..
Valmistumisen jälkeen kuitenkin nousee työn nälkä ja lapsi asia saattaa siirtyä..
On otettava myös huomioon hedelmällisyys, mitä monet naiset ja miehet eivät käsitä ennen kuin se on omalla kohdalla.
Mutta, jokainen päätös on varmasti itselleen se paras!
Itse olen kulkenut baareissa jo 7-vuotta joten opiskelijaelämä ei ole se tärkein. Toki lapsen saannin jälkeenkin ei hurvittelu silloin tällöin ole poissuljettu juttu!
Onhan minullakin tietynlaisia pelkoja ennen yrityksen aloittamista kuten jääkö äitiyslomalla yksinäiseksi. Se kun korostuu täällä opiskelupaikkakunnalla mistä ostimme mieheni kanssa talon siksi aikaa kunhan kotikaupunkimme työtilanne on miehelleni parempi.. täällä kun ei tunne juurikaan muita kuin luokkakaverit joille taas perhe asiat ovat vielä kaukainen asia..
Teen opiskelu ohella töitä päiväkotiin.. Meille tuotiin hoitoon pieni 1vuotias, joten se sai miettimään onko minulle itsekäs tapa haluta lapsi ja laittaa se hoitoon kun vuosi tulee täyteen max 2, että voi jatkaa opintoja..kuitenkin tämän pienen kohdalla ikävä äitiin on suuri!
Itse olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Opiskelin kokiksi ensimmäistä vuotta, ja minulla oli todella kova vauvakuume. Siihen ei auttanut mikään, se paheni vaan jos näin kadulla tai tutuilla vauvoja. Välillä tuli itku silmään kun oli niin kovat halut mutta kun oli opiskelut kesken.
Muistan kun ihmiset sanoi mulle että kyllä sä jaksat odottaa, ja se tuntu todella masentavalta ja vuodet meni hitaasti. Olen siittä itselle todella kiitollinen että en tehnyt lasta opiskelun aikana. Vaan ollaan nyt vasta yrittämässä. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Sinuna minä odottaisn ja nauttisin vaikka siittä häämatkasta ja miehesi kanssa yhteisestä ajasta, vielläkö sitä on. T: Nainen 21 vuotias
Itse raskausviikolla 11 ja koulusta oli tarkoitus valmistua tänä keväänä. Saa nähdä kuinka käy, opiskelen autoasentajaksi ja homma on aika fyysistä että miten kestää paikat ja voiko jatkaa. Motivaatio on tällä hetkellä ihan hukassa koulun suhteen vaikka aikasemmin oon kovasti tykännyt! Mutta sen tietää että jos jää nyt kesken ja vielä niin vähästä, on sitte hurjan korkea kynnys lähteä takasin yli vuoden päästä. Varsinkin kun hermot aika tiukalla olla tämän ikäisenä (21v) 17v poikien kanssa samalla luokalla....
Mutta onneksi Suomessa on joustava tämä koko opiskelusysteemi, aina pystyy opiskella lisää ja jatkaa vanhoja jne, iästä riippumatta. Kun vain olis joskus yläasteikäsenä tajunnu sen mitä oikeasti haluaa tehdä niin ei olis nyt tätä tilannetta että "vanhana" amiksessa!
Itse olen menossa heinäkuussa naimisiin avomieheni kanssa ja aiomme sen jälkeen alkaa yrittää lasta. :) Olen 19-vuotias ja opiskelen ensimmäistä vuotta ammattikorkeassa. Mies on 30 v. ja työelämässä. Molemmilla on vauvakuume ja mies haluaisi saada lapset kun on vielä itse kohtuullisen nuori (jaksaa valvomiset ym). Minäkin tulisin mielelläni äidiksi näin nuorena, opiskelua ja töitä ehtii kyllä tehdä vielä. Olen sen verran tunnollinen opiskelija, että varmasti hoidan opinnot kunnolla loppuun. Toki jännitän hieman sitä, että äitiyslomalta palatessa joudun jatkamaan opiskelua täysin vieraiden ihmisten kanssa, mutta se on pieni paha :) Vauvakuume voi olla ihan uskomattoman kova!
osallistunpa minäkin...Itse suoritan parhaillaan yliopistotutkintoa kahden alle kouluikäisen äitinä. Tämä on toinen tutkintoni, ensimmäisen suoritin, kun ei ollut lapsia ja ehdin töissäkin olla usamman vuotta tutkinnon jälkeen. Pienin oli 10 kk kun aloitin nämä opinnot. Jokainen tekee itse valintansa mutta itse suorittaisin koulut ensin ja sitten vasta ajattelisin lapsia. Itse olin himpun verran alle 30 v. kun sain esikoisen ja hyvin silloinkin jaksaa yövalvomiset ja touhuilla lasten kanssa. Nyt, kun on lapsia, poden jatkuvasti huonoa omaa tuntoa siitä, ettei aikani riitä niin paljon heille koska pitää opiskella. Lisäksi opiskelun tuomat paineet kiristää välillä hermoja. Lisäksi lapsia on erilaisia, toiset viihtyy tuntikausia leikkien ja saat luettua tenttiin ja toiset ovat alati vahdittavia tehopakkauksia.
Tiedän kyllä miten raastavaa vauvakuume on mutta olet 20v niin ei sulla vielä kiire tule...ja menkää sinne häämatkalle ja nauttikaa!
T: tylsä, "vanha" äityli =)
Itse olen nyt 9.viikolla raskaana ja opiskelen ammattikorkeassa toista vuotta. Laskettu aika on elokuussa, joten ei tarvitse kesken lukukauden jäädä äitiyslomalle. Toivottavasti pystyn käymään tämän kevään koulua normaalisti, jolloin jää vain 1,5v suoritettavaksi lapsen kanssa.
Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta hetkeäkään ei epäröity, etteikö vauva olisi tervetullut :) Miehellä on vakinainen työpaikka, joten taloudellisesti ei ole hätää.
[quote author="nuorivauvahaaveilija" time="10.01.2014 klo 13:20"]
Itse olen nyt 9.viikolla raskaana ja opiskelen ammattikorkeassa toista vuotta. Laskettu aika on elokuussa, joten ei tarvitse kesken lukukauden jäädä äitiyslomalle. Toivottavasti pystyn käymään tämän kevään koulua normaalisti, jolloin jää vain 1,5v suoritettavaksi lapsen kanssa.
Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta hetkeäkään ei epäröity, etteikö vauva olisi tervetullut :) Miehellä on vakinainen työpaikka, joten taloudellisesti ei ole hätää.
[/quote]
Niin ja ollaan siis miehen kanssa molemmat 20-vuotiaita, mä tosin täytän helmikuussa jo 21.
Hei vaan kaikki!
Tässä ilmoittautuisi varoivaisesti yksi kuumeilija lisää, parikymppinen, kihloissa oleva nuori nainen. 5 vuotta on miehen kanssa yhdessä kuljettu. Vauvakuume sen kun kovenee, mutta mies ei ole vielä valmis, ja se harmittaa mua päivä päivältä enemmän. Onneksi mies on alkanut lämmetä ajatukselle yhteisestä vaavista, ja on lupaillut vaavin yrityksen alkavan syksyllä 2016, jolloin olen toivottavasti jo valmistunut koulusta. Häätkin olisi kiva tanssia ennen vaavin tuloa. Tuntuu vain ettei millään jaksaisi odottaa!!
Aika paljon voi aiheuttaa huolta tää vauvan yrittämisen ja opiskelun priorisointikysymys :S
Mäkin tosiaan toivoisin tulevani raskaaksi, vaikka en tiedä onko siinä nyt sitten järkeä.
Tuntuu vaan, että oon niin monta vauvakuumetta ja vauvatonta vuotta kahlannut läpi ja vähän väliä hokenut itselleni, että sit kun oon tarpeeks vanha ja elämäntilanne on tarpeeks hyvä.
Nyt oon sit ensimmäisen vuoden opiskelija ja 25 vuotta, enkä kertakaikkiaan pysty ajattelemaan mitään muuta kuin lasta. Voisin opiskella loppuun ja aloittaa uran ja yrittää lasta sitten, mutta siihen menisi oikeastikin se 10 vuotta. Entä jos en enää tulisi raskaaksi? Jos olisi jokin uusi este? Tuntuu niin typerältä, että sitä vauvaa pitäisi odottaa 20 vuotta kun olin jo teini-iässä hirveässä vauvakuumeessa ja sen ajan päiväkirjatkin on täynnä lasten nimiä :D
Tää vaan on mulle elämän tärkein asia, ja alan olla väsynyt sen ikuiseen lykkäämiseen koska millään muulla ei tunnu olevan enää merkitystä. Tuntuu et opiskeluihinkin olisi enemmän motivaatiota, jos olisi se lapsi joka hakea hoidosta iltapäivällä.
Silloin kun olin 20 niin jotenkin ihmeellisesti pystyin vielä siirtää tätä, eli sanoisin että siirrä sitä jos pystyt, mut jos et pysty niin et pysty :)