Perheeni vihaa minua

Tämä on typerä ja lapsellinen aloitus, mutta olen 18-vuotias nuori ja perheeni vihaa minua enkä minä halua olla perheeni kanssa tekemisissä.
Tilanne on kuitenkin sellainen, ettei minulla ole varaa muutta eikä kunnassamme ole vapaita kohtuuhintaisia asuntoja saatavilla ja opintoni ovat täällä kesken. Asuntolakin on täynnä.
En ole puheväleissä äitini kanssa enkä juuri muutenkaan kontaktissa perheeni kanssa, eikä meillä perheenjäsenet muutenkaan puhu toisilleen juurikaa. Jokainen yrittää pysyä poissa toistensa tieltä, äiti saa paniikkikohtauksen jos yritän keskustella hänen kanssaan muutosta tai mistä tahansa ja haukkuu epäonnistuneeksi ja laiskaksi lusmuksi. Opiskelen ja käyn töissä, en pidä itseäni kovin laiskana, mutta äidin on hankala sietää läsnäoloani, sillä hänellä on uusi miesystävä jonka kanssa hän on etäsuhteessa.
Äiti itkee ja juoksee meitä muita karkuun, makaa sängyssä tai on lenkillä.
Äidin käytös saa minutkin voimaan todella huonosti ja kotona vietän mahdollisimman vähän aikaa, yleensä yövyn kavereiden luona.
Aina ei kehtaa kuitenkaan pummia ja joskus on pakko käydä kotona.
Opintolainaa en kehtaa ottaa nyt muuttoa varten, koska haluaisin vielä korkeakouluun.
En pyydä teitä ehdottomaan ratkaisuja, halusin vain avautua.